tag:blogger.com,1999:blog-40488076745081562672024-03-12T15:03:11.441-07:00PuliraitisRaitistuneen alkoholistinaisen mietteitäSatumainenhttp://www.blogger.com/profile/08369064742491192432noreply@blogger.comBlogger152125tag:blogger.com,1999:blog-4048807674508156267.post-63654958801362229452020-12-22T05:13:00.000-08:002020-12-22T05:13:08.872-08:00Pelihimo/peliriippuvuus - ei mulla sellaista ole vai onko<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjInzx_jF6xl-QwdV4YHsYHfGt-0oXJ13My1vxUBcWN8rkSVrMY0fXZPvyIfIvHrQtjqX3iYytl4d3G26Vfq43E-LkQbD7YxUttf9WYl3TqjxghUuLuw_DLMWUPJZBhXsLZth9dw9dJkrmO/s606/16086338569047211498211181592636.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="606" data-original-width="430" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjInzx_jF6xl-QwdV4YHsYHfGt-0oXJ13My1vxUBcWN8rkSVrMY0fXZPvyIfIvHrQtjqX3iYytl4d3G26Vfq43E-LkQbD7YxUttf9WYl3TqjxghUuLuw_DLMWUPJZBhXsLZth9dw9dJkrmO/w284-h400/16086338569047211498211181592636.jpg" width="284" /></a></div><br />Hei pitkästä aikaa. Tässä on vierähtänyt kuukausi jos toinenkin kun viimeksi on tullut kirjoitettua. Jotenkin tuo aika vierähtää niin nopeaa ja mulla on ollut sellainen olo että ei ole huvittanut kirjoittaa edes mitään. Mutta nyt on pakko. Nimittäin mulle läheinen ihminen on alkanut pelaamaan.<p></p><p>Kymppi sinne toinen tänne. Eihän se nyt pahalta näytä jos Veikkauksen kenoon laittaa kympin sillon tällön mutta millon se sillon tällön muuttuu peliriippuvuudeksi. Jos tulot on pienet ja se kympin keno muuttuu pikkuhiljaa jokapäiväiseksi. </p><p>Mä olen alkoholisti mutta raitistunut alkoholisti. Kesällä tuli 3 vuotta raittiutta täyteen enkä kadu päivääkään raitistumistani. Mä tein töitä. Mä tein helvetisti töitä sen raitistumisen eteen ja mä teen yhä töitä pysyäkseni raittiina. Mä en voi auttaa. Mä olen yrittänyt auttaa mutta kun toinen lupaa lopettaa pelaamisen ja se lupaus osoittautuu tyhjäksi sananhelinäksi.</p><p>Miksi tämä sattuu juuri minulle. Enkö mä ole taistellut elämässäni jo tarpeeksi päästäkseni viinasta eroon. Mä en voi olla se auttaja. Mä rakastan - mä rakastan sydämeni pohjasta asti. Mä uskoin sen pari kertaa mutta mä en usko enää. Varsinkin kun kysyn että ethän sä ole pelannut niin toinen kieltää että en! Mutta eipä se pitänyt paikkaansa.</p><p>Se eurokin nimittäin on paljon rahaa jos sulla ei sitä euroa ole.</p><p>Hyvää joulua kaikille joka tapauksessa. Myös sille rakkaalle pelaajalle. Minulla ei muuta neuvoa enää ole kun että hanki itsellesi apua. Minä rakastan sinua ja seison rinnallasi.</p><p>Hyvää joulua!</p><p><br /></p>Satumainenhttp://www.blogger.com/profile/08369064742491192432noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-4048807674508156267.post-46376255274905989112020-07-20T01:43:00.000-07:002020-07-20T01:43:13.011-07:003 vuotta<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjcPKV94pmf19MVbVILEHqLmh3ANBGMRXkRJAsPcmmA3YlgVu-SErYXSYwQ8RqM2kg2F1USPPiKqKqDHmGFcRxTZ564DyineM-TkZweDZQkATp8Vd3cS1wLqrBt3gUAn-LpsUAHMQTL56BQ/s1600/soberphoto.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="902" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjcPKV94pmf19MVbVILEHqLmh3ANBGMRXkRJAsPcmmA3YlgVu-SErYXSYwQ8RqM2kg2F1USPPiKqKqDHmGFcRxTZ564DyineM-TkZweDZQkATp8Vd3cS1wLqrBt3gUAn-LpsUAHMQTL56BQ/s320/soberphoto.jpg" width="300" /></a></div>
Näin se vaan aika kulkee ja ollaan tultu jälleen tien risteykseen josta aika ja matka jatkuu reippain askelin eteenpäin. Sillä huomasin aamulla ylös noustessani että tänään on kulunut 3 vuotta siitä kun olen viimeisen viinani juonut. Hieno saavutus.<br />
<br />
En mä sitä sano ettäkö tämä aika on yhtä ruusuilla tanssimista ja olisi helposti mennyt. Töitähän tässä täytyy tehdä jotta pää pysyy mukana ja ajatukset selkeinä ja raittiina.<br />
<br />
Muutoin mulla tämä kevät ja alkukesä on ollut henkisesti aika raskasta aikaa. Masennus on meinannut ottaa otteeseensa ja pitää siellä otteessaan. Eipä silti......viinaa ei ole tehnyt mieli eikä se ole ratkaisuna edes käynyt mielessä. Koska jos mä jotain olen 3 vuoden aikana itsestäni oppinut niin on se että mä olen alkoholisti .....tosin raitistunut alkoholisti. Ja se viina ei ole ratkaisu ongelmiin. Nähtiinhän se mihin se ratkaisu johti vuosien myötä. Se johti alkoholisoitumiseen ja paskaan elämään.<br />
<br />
Mun blogi on viettänyt myös hiljaieloa kun ei ole oikein tullut mitään mieleen mistä kirjoittaa eikä oikeastaan ole edes huvittanut kirjoittaa. Ei .... älkää käsittäkö väärin. En mä ole tätä blogia lopettamassa. Tämä on se paikka mikä on pitänyt mut järjissäni ja olen myös saanut ihmisiltä positiivista palautetta että blogini on auttanut muitakin ihmisiä.<br />
<br />
Kirjoittelen aina silloin tänne juttua kun tulee mieleen jotain ja kun se kirjoittaminen tuntuu mielekkäältä. Mukavaa loppukesää kaikille teille ihanille.Satumainenhttp://www.blogger.com/profile/08369064742491192432noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4048807674508156267.post-68494450874750164952020-05-16T12:54:00.001-07:002020-05-16T13:07:23.686-07:00En minä vaan ne muut<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEje0-d10n3ZtEqc1skiogNa081V-lOtz7nbk0ZWuMSS4av6qWFFus6mFQb_HwRvRhyphenhyphenQEjGBfDq4FHquD8Rh7qoA-5o8CGcPSMln2hPqfo6UY6kU-O2se6sx7CNuZfxrM_gnSnHnhh9gAm73/s1600/sob2.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1600" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEje0-d10n3ZtEqc1skiogNa081V-lOtz7nbk0ZWuMSS4av6qWFFus6mFQb_HwRvRhyphenhyphenQEjGBfDq4FHquD8Rh7qoA-5o8CGcPSMln2hPqfo6UY6kU-O2se6sx7CNuZfxrM_gnSnHnhh9gAm73/s320/sob2.jpg" width="320" /></a></div>
En minä vaan ne muut.....niinpä niin. Tälläinen ajatus mulle tuli heti kun Karvinen kertoi törmänneensä vanhaan tuttuun kauppareissullansa. Hän kertoi että tällä tutulla oli ollut kärryssään useampikin olut. Kaveri oli hieman hätääntyneenä pälyillen sinne tänne sanonut että ei hän itse tykkää oluesta eikä itse juo että nämä ovat hänen miehelleen.<br />
<br />
Jotenkin tuli niin vahvasti mieleen ne omat juomiset. En minäkään oluesta tykännyt enkä sitä juonut. Joku muu ne aina kiskoi kitusiinsa ja joku muu tunsi tarvetta selittelyille. Miksi ihmeessä joku tuntee tarvetta selitellä ostoksiaan. Tämäkin ihminen tunsi suurta tarvetta selittelyille. Normaali ihminen ostaa sen oluensa ja that's it. Ei siihen mitään pälyilyjä ja hätääntymisiä tarvita.<br />
<br />
Aivan samanlaista oli oma käytökseni kun vielä join. Kaikki kelpasi kunhan siinä vaan oli prosentteja ja kunhan se vain meni päähän ja kunhan sillä vaan sai itsensä sekaisin. Musta on oikeastaan hauskaa seurata noita ihmisiä joille se lauantainen saunajuoman haku on mennyt niin syvksi painajaiseksi että tuntee tarvetta tekemisiään selitellä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjSfVLkpAFLGUUrsAMGHghqfeWkdzuqUoSApxcuCfoqobYet6MC1z5T_MsYGT9Q6iM7Gs1sTwC32vIPqcnSlGAWHnJTr3S34UCBYB5F1KbKJDz24Vu_UgcgzpJFIEJKEe3XQhrVcXEzmXnO/s1600/Sob1.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="654" data-original-width="750" height="279" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjSfVLkpAFLGUUrsAMGHghqfeWkdzuqUoSApxcuCfoqobYet6MC1z5T_MsYGT9Q6iM7Gs1sTwC32vIPqcnSlGAWHnJTr3S34UCBYB5F1KbKJDz24Vu_UgcgzpJFIEJKEe3XQhrVcXEzmXnO/s320/Sob1.jpg" width="320" /></a></div>
En minä vaan ne muut. Minä olin juuri samanlainen. Ja joku muu ne viinat aina kurkusta alas kaatoi. Joku muu ne kaikki juotavat kottin toi ja joku muu joi niin kauan kun vaan oli pisarakin jäljellä. Oikeastaan tuo veti mut aika surulliseksi. Tulee niin elävästi mieleen omat juomiseni ja oma kännäämiseni kun vaielä join. Jokunen aika sitten mulla tuli 1000 päivää täyteen raittiina. Vaikka tuo Karvisen tuttunsa kanssa kohtaaminen saikin mut surulliseksi mä tiedän että siihen väliin on aivan turha mennä. Siis siihen ihmisen ja hänen kaljansa väliin. Ei sitä itseään voi kukaan muu raitistaa kun se juomari itse. Näin se vaan on.<br />
<br />
Se juoppo juo. Se juo vaikka jalat altaan. Näin tapahtui mulle. En mä ole katkera elämälle vaan mä rakastan elämää ja eri asioita joihin on nyt aikaa paneutua kun kaikki aika ei enää mene siihen kännäämiseen. Olen minä vaan oikeastaan aika onnellinen nainen.Satumainenhttp://www.blogger.com/profile/08369064742491192432noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4048807674508156267.post-15782134068524342652020-03-31T02:13:00.000-07:002020-03-31T02:13:33.708-07:00Tarkkana läpi elämän<div class="" data-block="true" data-editor="5gg1d" data-offset-key="3tds4-0-0" style="background-color: white;">
<div class="_1mf _1mj" data-offset-key="3tds4-0-0" style="direction: ltr; position: relative;">
<span style="color: #1c1e21; font-family: Helvetica, Arial, sans-serif;"><span style="font-size: 14px; white-space: pre-wrap;">Kyllä sitä vaan saa tarkkana olla.</span></span></div>
<div class="_1mf _1mj" data-offset-key="3tds4-0-0" style="direction: ltr; position: relative;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgHUd7Emiv5qqSf6615iLDI33EhtSzTQBcOJNyrTE4cKa2OQcVAErWWQa0zGURkamli-7SXObWW9A6Rv5TRwxhZKl84Nr9DE1Y87vkWfaHXyx6okh6VU5Vl2f1eJBiacNJu6Br2I4LctPEa/s1600/Kara1.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="900" data-original-width="1600" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgHUd7Emiv5qqSf6615iLDI33EhtSzTQBcOJNyrTE4cKa2OQcVAErWWQa0zGURkamli-7SXObWW9A6Rv5TRwxhZKl84Nr9DE1Y87vkWfaHXyx6okh6VU5Vl2f1eJBiacNJu6Br2I4LctPEa/s320/Kara1.jpg" width="320" /></a><span style="color: #1c1e21; font-family: Helvetica, Arial, sans-serif; font-size: 14px; white-space: pre-wrap;">Söin nimittäin eilen jälkiruuan jonka Karvinen oli tuonut kaupasta......noooh ..... ei siinä mitään. Se valkoinen osuus oli ihan hyvää ja maistuvaa mutta se karamelliosuus maistui aivan kamalalle ja olin ihan varma että ihan kuin viina maistuisi suussa..... syötyäni tarkastin sisällisluettelon ja TADAA!</span><span style="color: #1c1e21; font-family: Helvetica, Arial, sans-serif;"><span style="font-size: 14px; white-space: pre-wrap;">
</span></span></div>
<div class="_1mf _1mj" data-offset-key="3tds4-0-0" style="direction: ltr; position: relative;">
<span style="color: #1c1e21; font-family: Helvetica, Arial, sans-serif;"><span style="font-size: 14px; white-space: pre-wrap;"><br /></span></span></div>
<div class="_1mf _1mj" data-offset-key="3tds4-0-0" style="direction: ltr; position: relative;">
<span style="color: #1c1e21; font-family: Helvetica, Arial, sans-serif;"><span style="font-size: 14px; white-space: pre-wrap;">Kyllä se vanhan juopon makuaisti yhä on tallella. Viinaahan tuossa oli! Pitääkö sitä ruveta kaikista tuotteista etsimään sisällisluettelosta sisältääkö tuote alkoholia. Tuotteen päältä kun asiaa ei mitenkään voinut nähdä että onko siinä alkoholia vai ei.
Joku voisi nyt sanoa että no ei se haittaa kun tuo määrä on niin vähäinen. No mulle haittaa. Mä olen raitistunut alkoholisti ja vältän kaiken alkoholin myös tuotteissa. Mä en juo "mukamuka" juomia..... en missään muodossa. En syö karkkia missä on vähäinenkin määrä alkoholia, en mitään juomia, en leivoksia enkä mitään jälkiruokia. Musta sellainen on itsensä pettämistä mitä pahimmassa määrin.</span></span></div>
<div class="_1mf _1mj" data-offset-key="3tds4-0-0" style="direction: ltr; position: relative;">
<span style="color: #1c1e21; font-family: Helvetica, Arial, sans-serif;"><span style="font-size: 14px; white-space: pre-wrap;"><br /></span></span></div>
<div class="_1mf _1mj" data-offset-key="3tds4-0-0" style="direction: ltr; position: relative;">
<span style="color: #1c1e21; font-family: Helvetica, Arial, sans-serif;"><span style="font-size: 14px; white-space: pre-wrap;">Ja tämä on mun tyylini elää. Jokainen elää omalla tavallaan.</span></span></div>
<div class="_1mf _1mj" data-offset-key="3tds4-0-0" style="direction: ltr; position: relative;">
<span style="color: #1c1e21; font-family: Helvetica, Arial, sans-serif;"><span style="font-size: 14px; white-space: pre-wrap;"><br /></span></span></div>
<div class="_1mf _1mj" data-offset-key="3tds4-0-0" style="direction: ltr; position: relative;">
<span style="color: #1c1e21; font-family: Helvetica, Arial, sans-serif;"><span style="font-size: 14px; white-space: pre-wrap;">No mitä mä tein kun nyt vahingossa tuon pannacotan tulin syöneeksi. No enhän mä jälkikäteen voinut mitään tehdä. Juoksin hyvin nopeaa kylppäriin pesemmään hampaani. Ei siitä kyllä onneksi mitään jatkoseuraamuksia tullut ONNEKSI.....joten kyllä sitä saa tarkkana olla. </span></span></div>
<div class="_1mf _1mj" data-offset-key="3tds4-0-0" style="direction: ltr; position: relative;">
<span style="color: #1c1e21; font-family: Helvetica, Arial, sans-serif;"><span style="font-size: 14px; white-space: pre-wrap;">Tarkkana läpi loppuelämän.</span></span></div>
<div class="_1mf _1mj" data-offset-key="3tds4-0-0" style="direction: ltr; position: relative;">
<span style="color: #1c1e21; font-family: Helvetica, Arial, sans-serif;"><span style="font-size: 14px; white-space: pre-wrap;"><br /></span></span></div>
<div class="_1mf _1mj" data-offset-key="3tds4-0-0" style="direction: ltr; position: relative;">
<span style="color: #1c1e21; font-family: Helvetica, Arial, sans-serif;"><span style="font-size: 14px; white-space: pre-wrap;"><br /></span></span></div>
</div>
Satumainenhttp://www.blogger.com/profile/08369064742491192432noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4048807674508156267.post-83322938775084622942020-03-20T05:32:00.001-07:002020-03-20T05:32:11.360-07:00Näinkö on?<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjQIPkiwhwvfabNlGyTMZTqNJTHc2mqkKHYVMl1hvqTy09kgeJ0Yx-aTg0PDXQaKHZZT3tPuCyoP0Me8T_ysRbx_PGE8GGNL6rIXJW4oA2ul3E6ImumKxzv6MQ-Htj9FvFzUr_fKzQDFPng/s1600/2020-03-20+%25282%2529.png" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="483" data-original-width="939" height="205" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjQIPkiwhwvfabNlGyTMZTqNJTHc2mqkKHYVMl1hvqTy09kgeJ0Yx-aTg0PDXQaKHZZT3tPuCyoP0Me8T_ysRbx_PGE8GGNL6rIXJW4oA2ul3E6ImumKxzv6MQ-Htj9FvFzUr_fKzQDFPng/s400/2020-03-20+%25282%2529.png" width="400" /></a></div>
Luin tuossa uutisen Iltalehdestä että ex-urheilutoimittaja Tapio Suominen on jäänyt kiinni rattijuopumuksesta. Ja vielä kolmannen kerran. Itse hän julkaisi seuraavanlaisen tekstin:<br />
<br />"<span style="color: #1c2022; font-family: Helvetica, Roboto, Segoe UI, Calibri, sans-serif;"><span style="white-space: pre-wrap;">...<i>jäin kiinni rattijuopumuksesta, kolmannen kerran. Onneksi en tappanut ketään. Olen häpeissäni, koska toimintani edelleen vastuutonta. Olen peloissani, koska alkoholismi on saanut minusta niskaotteen. Pyydän anteeksi, vaikka tynnyrini kolisee tyhjyyttään... Tapsa</i>"</span></span><br />
<span style="color: #1c2022; font-family: Helvetica, Roboto, Segoe UI, Calibri, sans-serif;"><span style="white-space: pre-wrap;"><br /></span></span>
<span style="color: #1c2022; font-family: Helvetica, Roboto, Segoe UI, Calibri, sans-serif;"><span style="white-space: pre-wrap;">Siis kolmannen kerran. Näinkö on että hän todella on pahoillaan ja ymmärtää tekonsa ja sen seuraukset. Tämän herran olisi pitänyt tehdä jotain jo ensimmäisen kerran jälkeen. Ja jo ennen sitä ensimmäistä kertaa. Mun mielestäni vaan on erittäin vastuutonta lähteä edes sitä ensimmäistä kertaa sinne auton rattiin. Ja kolmannen kerran jälkeen taivastella että onneksi en tappanut ketään. Hohhoijaa-äly hoi älä jätä.</span></span><br />
<span style="color: #1c2022; font-family: Helvetica, Roboto, Segoe UI, Calibri, sans-serif;"><span style="white-space: pre-wrap;"><br /></span></span>
<span style="color: #1c2022; font-family: Helvetica, Roboto, Segoe UI, Calibri, sans-serif;"><span style="white-space: pre-wrap;">Nytkö hän vasta ymmärtää alkoholin saaneen niskaotteen. Se alkoholi on ottanut niskaotteen kauan aikaa sitten jo. Jo ennen sitä ensimmäistä kertaa kun hän rattiin kännisenä istui. Ja on todella onni että mitään ei ole sattunut. Se on totta.</span></span><br />
<span style="color: #1c2022; font-family: Helvetica, Roboto, Segoe UI, Calibri, sans-serif;"><span style="white-space: pre-wrap;"><br /></span></span>
<span style="color: #1c2022; font-family: Helvetica, Roboto, Segoe UI, Calibri, sans-serif;"><span style="white-space: pre-wrap;">Mutta mä todella toivon että tämä mies nyt ottaa sen lusikan kauniiseen käteen ja hankkii vihdoinkin oikeaa apua ja lopettaa sen turhan taivastelun ja voivottelun. Sillä se että ei ole tappanut ketään on todellinen onni mutta tuskin vähentää sitä seikkaa että hän on täysi alkoholisti. Tynnyri todella kolisee tyhjyyttään.....!
Toivon Tapio Suomiselle todella kaikkea hyvää ja toivon että hän viimeinkin ottaa itseään niskasta kiinni ja hankkii sitä apua ettemme saa lehtien palstoilta lukea uutista neljännestä ratista tai ensimmäisistä hautajaisista.</span></span><br />
<span style="color: #1c2022; font-family: Helvetica, Roboto, Segoe UI, Calibri, sans-serif;"><span style="white-space: pre-wrap;"><br /></span></span>
<span style="color: #1c2022; font-family: Helvetica, Roboto, Segoe UI, Calibri, sans-serif;"><span style="white-space: pre-wrap;"><br /></span></span>Satumainenhttp://www.blogger.com/profile/08369064742491192432noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-4048807674508156267.post-58478523232162350982020-03-13T08:48:00.000-07:002020-03-13T08:48:52.979-07:00Viimeinkin perjantai....vihdoinkin viikonloppu<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgdYL01r1BUn79HV_aw7hsohGPKdqEKKo4rT7iZz29onCA7eV2Qm2QJR-K4tXaskBURf-y2vv1nux-rGdd5SCyaatjNpFlZgLvcKJGxFK_fyNly70ChVaUEw5IL7hhmS-5jq7H5G105IjYF/s1600/mik%25C3%25A41.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="236" data-original-width="236" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgdYL01r1BUn79HV_aw7hsohGPKdqEKKo4rT7iZz29onCA7eV2Qm2QJR-K4tXaskBURf-y2vv1nux-rGdd5SCyaatjNpFlZgLvcKJGxFK_fyNly70ChVaUEw5IL7hhmS-5jq7H5G105IjYF/s1600/mik%25C3%25A41.jpg" /></a>Niinpä niin .... kuinkahan monta kertaa juoppona mulla tuli lausuttua moinen asia suustani eli viimeinkin perjantai. Tosiasiassa mä en tiennyt vielä olevani alkoholisti ja täys juoppo. Mä vaan elin viikonlopuille jotta pääsee juomaan viinaa ja pääsee rentoutumaan viinan parissa. Tärkeysjärjestys näkyi elämässä sillä että mä elin vain sille viinalle. Viina pyöritti elämää monella tapaa.<br />
<br />
Viina oli tärkeintä viikonlopuissa kunnes tuli se vaihe että mä siirryin juopottelemaan keskiviikkoisinkin. Onhan se nyt selvää että keskiviikot ovat niitä pikkulauantaiksi kutsuttuja päiviä joten tokihan mä voin juoda keskiviikkoisinkin. Ei se musta mitään alkoholistia tee.<br />
<br />
Samaa rataa sitä mentiin sitten vauhdilla eteenpäin. Viikonlopput viinalla eläen ja usein sunnuntaitkin meni viinan merkeissä jos siis oli jotain jäljellä. Ja tokihan sitä piti ostaa niin että sitä nyt sattui olemaan jäljellä. Ja mä en vieläkään mieltänyt itseäni juopoksi enkä alkoholistiksi.<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjABAgvqyr5FISWYHcqWn5bx-XtQG_i2t4u6MfcGxYc71r3dcIOx19cyZOMqyK0lLcx-BOqXyJTy9W0c0Ha74yxQf7PHc4A5K__iRL7Kgzp-1V4w5KyAokNVlbLmP4SGLU1Z3RaMzPlQv2V/s1600/mik%25C3%25A43.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="236" data-original-width="236" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjABAgvqyr5FISWYHcqWn5bx-XtQG_i2t4u6MfcGxYc71r3dcIOx19cyZOMqyK0lLcx-BOqXyJTy9W0c0Ha74yxQf7PHc4A5K__iRL7Kgzp-1V4w5KyAokNVlbLmP4SGLU1Z3RaMzPlQv2V/s1600/mik%25C3%25A43.jpg" /></a><br />
Viime ajat menikin sitten niin että ei sitä paljoa ehtinyt selvänä olemaan. Onhan se tietty että nekin päivät jolloin "tein kuolemaa" sängyssä maaten armottoman krapulan kourissa eivät olleet mitään selviä päiviä. Ei niitä viinan suurkuluttajalla niitä selviä päiviä ehtinyt tulemaan. Jos olisi mennyt alkomittariiin puhaltamaan niin olisi sieltä kyllä tullut melkoiset lukemat. Ja tuosta huolimatta tuli ajettua autoakin. Enhän mä ollut alkoholisti enkä juoppo. Mä en vaan ymmärtänyt itseäni ja tekemisiäni. Mä en ymmärtänyt että se alkoholi oli siellä veressä jos nyt joskus sattui sen yhden päivän olemaan mukamas raittiina. Siitä olikin sitten helppo aloittaa valmiilta pohjalta.<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhzoMO5yzi-KHLVoiRt5SSadZSDRBENJIloM9xblq3eDGsJspdzAWwARKKdymjYDuNLOwwSL-swQ7FQ0V8dp4OJCruA_WC_6A29yCRuPSfgovl-tOiwdemFYntUGdSOTrYsH1JP8hH2c3oY/s1600/mik%25C3%25A42.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="236" data-original-width="236" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhzoMO5yzi-KHLVoiRt5SSadZSDRBENJIloM9xblq3eDGsJspdzAWwARKKdymjYDuNLOwwSL-swQ7FQ0V8dp4OJCruA_WC_6A29yCRuPSfgovl-tOiwdemFYntUGdSOTrYsH1JP8hH2c3oY/s1600/mik%25C3%25A42.jpg" /></a>Apua en saanut enkä mä sitä oikein tosissani hakenutkaan. Paria vuotta ennen lopuurysähdystä hain apua TK lääkäriltä. Viidessä minuutissa olin ulkona huoneesta antabusresepti kourassa ja kehuoitus käymään 2 viikon päästä maksakokeissa. Arvata saattaa että tuolloinkaan emme menneet apteekin kautta vaan sen toisen "apteekin" kautta ja purin pettymykseni viinaan ja hain lastin niin että sitä riittäisi taas muutamaksi päiväksi.<br /><br />Nyttemmin mä ymmärrän että kaikella on oma aikansa. Mun piti käydä oma tieni. Mun piti pudota sinne "kaivoon" voidakseni ymmärtää olevani alkoholisti. Mun piti käydä päihdekuntoutus voidakseni jälleen nähdä. Voidakseni ymmärtää. En mä ole katkera enkä vihainen elämälle. En edes siitä että meinasi henki lähteä. Mä rakastan elämää ja mä odotan yhä viikonloppuja ja perjantai päiviä. Mutta nyt mä osaan arvostaa näitä viikonloppuja aivan toisella tavalla kuin ennen juoppona. Mä en elä enää viinalle. Elämälläni on viimeinkin merkitys ihan näin raittiina ollessa. Mä elän ja olen viimeinkin onnellinen ... raittiina.Satumainenhttp://www.blogger.com/profile/08369064742491192432noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4048807674508156267.post-73898741194604769192020-02-28T01:58:00.002-08:002020-02-28T01:58:16.806-08:00Olenko mä nyt sitten onnellinen?<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj59Dlbbrz4TSr5NGKrD_jKSBesS0SO8ZG7QPfYkLFW7GRba2l2D2nMzW0j7WDcYfOA2unm7zbU8g-tX-zY4tcvl0yiQ_zrCkL4Y0kVxelHHnitoY10zxmhXo57_4sJITrEYy7FomNjf-0Q/s1600/onni1.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="720" data-original-width="1280" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj59Dlbbrz4TSr5NGKrD_jKSBesS0SO8ZG7QPfYkLFW7GRba2l2D2nMzW0j7WDcYfOA2unm7zbU8g-tX-zY4tcvl0yiQ_zrCkL4Y0kVxelHHnitoY10zxmhXo57_4sJITrEYy7FomNjf-0Q/s320/onni1.JPG" width="320" /></a></div>
Olen pahoillani jos palaan yhä uudelleen ja uudelleen samoihin asioihin ja kirjoitan sanoista asioista. Oikeastaan mä en ole pahoillani sillä minä kaiketi olen se paras sanomaan mistä mä haluan kirjoittaa. Vaikka se nyt sitten olisi tuhat kertaa siitä mitä on olla onnellinen.<br />
<br />
Mä en mitään muuta koskaan ole halunnut olla kun onnellinen. Olen etsinyt sitä onnea useasta paikasta koskaan oikeastaan löytämättä sitä todellista onnea. Toiko se alkoholi sitten onnen. Mä useita vuosia luulin niin. Mä kuvittelin olevani onnellinen.<br />
<br />
Alkuun mä odottelin aina viikonloppua ja perjantaita että pääsisi juomaan. Jotenkin mulla vielä tuolloin oli päässä se ajatus että jos mä vain juon viikonloppuisin ja silloinkin vain perjantaina niin se erottaa mut alkoholistista. Se ajatus siitä viikonloppujuomisesta sai mut tuntemaan oloni hyväksi ja pirteäksi. Se sai jotenkin jaksamaan ne arjen typerät päivät.<br />
<br />
Jos mä vaan pysyttelen perjantaijuomisessa. Ja sitten se lipsahti lauantaihinkin, mutta haitanneeko tuo sitten jos mä juon lauantainakin. Perjantai ja lauantai on vapaapäiviä ja kuuluvat viikonloppuun joten ei se haittaa jos mä juon molempina päivinä. Viis siitä oliko sitä rahaa vai ei. Aina sitä rahaa löytyi viinaan. Ihme kyllä.<br />
<br />
Nyttemmin pohdiskelen asioita joissa paloi selvästi se merkki otsassa että mun juomiseni oli lipsahtanut alkoholismin puolelle aikoja ennen kun mä edes itse sitä asiaa tajusin. Ja se ihme mistä sitä rahaa riittikään. Jos ei riittänyt niin sitten sitä juotiin velaksi. Ja aina se juomisen rahoittaja löytyi jostakin.<br />
<br />
Mä olen lopettanut anteeksi pyytämisen. Mä olen anteeksi pyytänyt ja saanut heiltä joita olen juomisellani loukannut. Olen yrittänyt pyytää anteeksi entisen elämäni ihmisiltä mutta en katso asiaa enää tarpeelliseksi. Ihminen joka ei halua kanssani olla tekemisessä niin mä annan hänelle sen vapauden. Ilmeisesti mun selittelyni entisessä elämässä menivät aina niin pitkälle että hän ei enää halua uskoa muhun.<br />
<br />
Ja eipä sillä oikeastaan ole väliäkään enää. Mä olen saanut rauhan raitistumisen myötä ja mä olen ansainnut tämän onnenen tunteen jota mä kannan sisälläni. Mä olen raitis ja se riittää. Ei mun tarvitse itseäni ja asioitani kenellekkään todistaa.<br />
<br />
Mä olen onnellinen ja se riittää.Satumainenhttp://www.blogger.com/profile/08369064742491192432noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4048807674508156267.post-41768572912538790812020-02-24T07:43:00.000-08:002020-02-24T07:43:22.079-08:00Olenko tien päässä?<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgilzZExvV4K0_cXe-y1Cj2VNKfnAU7EpCwCglx63iyn3IXFph237z0-QNw1gVSZWUEiwhz9mwW6k5QDWJY1JGH1oGiNbuC-Cu3g9tCtb4ClFzzW0wgV7nYOBD2lH3Z9EiSmSSNLOwvdPQq/s1600/beli3.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="720" data-original-width="1280" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgilzZExvV4K0_cXe-y1Cj2VNKfnAU7EpCwCglx63iyn3IXFph237z0-QNw1gVSZWUEiwhz9mwW6k5QDWJY1JGH1oGiNbuC-Cu3g9tCtb4ClFzzW0wgV7nYOBD2lH3Z9EiSmSSNLOwvdPQq/s320/beli3.jpg" width="320" /></a></div>
Joskus musta vaan tuntuu siltä että tässäkö tämä sitten oli. Aloitin blogin pitämisen omasta tarpeestani ja pikkuhiljaa huomasin että mulla on jopa lukijoita. Ihmiset kiittelivät teksteistä ja siitä että pystyivät samaistumaan niihin ja saivat jonkunlaista lohtua siitä että mä tiedän miltä niistä tuntuu.<br />
<br />
Tuntuu vaan siltä että mä olen sanonut kaiken mitä pitäisi sanoa. Ehkä tää tunne johtuu vaan siitä masennuksesta jota mä käyn lävitse. Tuntuu siltä että koko ajan väsyttää ja tuntuu siltä että kaikki se teksti jota mä nykyisin syöllän ulos on tekopyhää paskaa..... että mä nyt vaan kirjoitan siksi että pakko-oireisena tuntuu että on pakko. En siksi että mä haluaisin kirjoittaa tai että mä tuntisin samanlaista iloa tästä kirjoittamisesta kuin ennen.<br />
<br />
Jos siis venähtää pitempi aika ettei tekstiä synny niin mä ahdistun ja masennun siitä että mä olisin huono ihminen. Mä tiedän että ne kaikki ajatukset ovat vain tuolla omassa päässä. Jotenkin vain on vaikeaa keksiä asioita joista olisi onnellinen.<br />
<br />
Ei .....en mä ole lopettamassa tätä blogia.<br />
Kyllä mä jatkan ja vaikka tuntuu siltä että jopkus meneekin kauemmin aikaa ettei saa mitään kirjoitetuksi. Niin mä olen vain ihminen. En sen huonompi kuin kukaan muukaan.<br />
<br />
Näin helmikuun lopussa on mukavaa kääntää ajatukset ensi kesään ja niihin lämpöisiin päiviin. Huokaista hiljaa ja tuntea se onnellisuuden tunne tuolla sisimmässä ja huomata että olen mä silti aika onnellinen nainen. Onnellinen ja raitis. Raitis huolimatta ahdistuksesta ja masennuksen tunteesta. Ne nyt ovat vaan niitä tunteita ja aina on olemassa huominen päivä. Jos tänään ahdistaa niin huomenna asiat voikin olla jo huomattavasti paremmin.<br />
<br />
Kyllä tämä tästä suttaantuu. Mä olen niin pitkän tien kulkenut päästäkseni vapaaksi viinan kiroista niin mä aion tästä elämästä nauttia. Mutta kuten sanottu mä olen vain ihminen ja haavoittuvainen ja huomenna voikin olla jo paljon parempi olla.Satumainenhttp://www.blogger.com/profile/08369064742491192432noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4048807674508156267.post-16052683205543319302020-02-06T07:29:00.000-08:002020-02-06T19:56:19.010-08:00Kaksi vuotta sitten<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhytjuRI7nPCsZyYvqqBsikEEYUDqylEOa1mZXeeVKY4l2Ruml5ITum9EH6eObi8DbRvZHrgWSDnX7uSH9XzYny5GDgNXGx95Iu7z2B8B9WdA1JmrECvE14IN4rT69stI0BE_ba7NUlLfey/s1600/beli2.png" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="241" data-original-width="209" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhytjuRI7nPCsZyYvqqBsikEEYUDqylEOa1mZXeeVKY4l2Ruml5ITum9EH6eObi8DbRvZHrgWSDnX7uSH9XzYny5GDgNXGx95Iu7z2B8B9WdA1JmrECvE14IN4rT69stI0BE_ba7NUlLfey/s1600/beli2.png" /></a>On kulunut 2 vuotta siitä kun astelin elämäni tärkeimpään tapahtumaan. Kyseessä oli päihdekuntoutus minnesotamallin mukaan paikassa nimeltä <a href="https://www.oikeahetki.fi/" target="_blank">OIKEAHETKI</a>. Mä muistan tuon tilanteen. Ihmettelin suuresti matkalla sitä mihin ihmeeseen tuo oikein johtaa.<br />
<br />
Oikeastaan en astellut sillä taksikuski työnsi minut pyörätuolissa sisään. Heti ovella mua vastaana asteli onnellisen näköinen mies joka otti ja halasi minua. Siis oikeasti. Miksi ihmeessä hän halasi minua. Minähän olin vain pahainen alkoholisti. En mä ollut mikään tärkeä. En mä edes halunnut olla tuolla. Kunhan yritin sumuttaa kaikkia että saisin jatkaa juomista. Se viina kun kaiversi ja pyöri päässä, mielessä ja sielussa. Se ajoi mut tähän tilanteeseen.....se 30 vuotta sitä kosteaa ja märkää elämää. Ja siltikin mä olisin mieluummin halunnut ja valinnut sen pullon kuin tuon tilaisuuden.<br />
<br />
Olin saanut maksusitoumuksen oman kuntani sosiaalipuoleleta sekä kyyditykset invataksilla. Olin luvannut yrittää ja antaa tuolle raitistumiselle mahdollisuuden. No montako kertaa mä olin luvannut aiemmin ja mikään mitä mä suustani ulos päästin ei ollut paskankaan arvoista. Mä olin alkoholisti. Mä tiesin että mun juominen johtaa mut hautaan mutta mä valitsin aina sen viinan ja olisin valinnut tuollakin hetkellä kunhan vaan maailma olisi jättänyt mut rauhaan ja yksin.<br />
<br />
Mutta mä olin luvannut yrittää vaikka sillä mun lupauksellani nyt ei todellakaan mitään pohjaa ollut. Mä olin pudonnut sinne pohjattoman kaivon pohjalle. Mä löysin sen oman pisteeni, sen oman pohjani jolloin elämä seisahtui paikoilleen. Sillä syy miksi mä istuin tuossa pyörätuolissa oli viina. Mä join niin kauaan että menetin liikuntakykyni. Jouduin aloittamaan kaiken alusta. Jouduin opettelemaan kävelemisen uudelleen. Jouduin opettelemaan elämään uudelleen ilman viinaa.<br />
<br />
Mutta tuolla hetkelläkin kun istuin pyörätuolissa vaiti katsellen noita muita rinkliläisiä. Noita muita päihdeongelmaisia. Mun sieluni huusi viinaa. Mä olin päättänyt sumuttaa kaikkia. Mä olin päättänyt käydä muutaman kerran jotta kaikki luulisivat mun olevan raitistumassa ja sitten voisin jälleen jatkaa juomista. Mistä ne muut mitään tiesivät. Kyllä mä pystyisin olemaan raittiina. Olinhan mä ollut jo omin voimin 5 kuukautta ilman viinaa. Nyt mä pystyisin viimeinkin olemaan kohtuukäyttäjä. Kaikki nuo ajatukset pyörivät mun päässäni. Mulla oli suunnitelma. Mutta se mun suunnitelma mureni murenemistaan kerta toisensa jälkeen kun istuin siinä ringissä muiden päihdeongelmaisten kanssa. Mä pidin siitä tunteesta. Mä rakastin sitä tunnetta että mä viimeinkin o<br />
lin omieni parissa. Mut hyväksyttiin viimeinkin sellaisena mikä mä olin. Ja mä pystyin viimeinkin sanomaan sen tärkeän asian suustani jota en ollut voinut sanoa 30 vuoteen. Kaikki ne vuodet jotka olin valehdellut itselleni ja kaikille läheisilleni.<br />
<br />
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhNjVFC91y6bhOhHPgfheXZRdiqKJliqaBTUnGVKGjkOI6PGsDWW9PmcFsLd4n2LB44II_Ysxa1qrIraTAi0SuPX5atCi2KjyxZFeGnY9N8sFnNWlaBvSn7hJT4idQJdoMNuDGMbdcyae6Q/s1600/oikealogo.png" imageanchor="1" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="80" data-original-width="181" height="141" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhNjVFC91y6bhOhHPgfheXZRdiqKJliqaBTUnGVKGjkOI6PGsDWW9PmcFsLd4n2LB44II_Ysxa1qrIraTAi0SuPX5atCi2KjyxZFeGnY9N8sFnNWlaBvSn7hJT4idQJdoMNuDGMbdcyae6Q/s320/oikealogo.png" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td></tr>
</tbody></table>
Miten hyvältä se totuus tuntuikaan. Miten hienolta se tuntui. Miten upeaa oli olla rehellinen. Ja tuosta hetkestä alkoi minun tieni kohti raitistumista. Ilman tuota minnesotamallin mukaista päihdekuntoutusta mä en olisi tässä. Ilman OIKEAHETKEÄ mä en olisi tässä. Tuosta hetkestä on kaksi vuotta. Mä olen viimeinkin vapaa ja raitis. Mä teen töitä joka päivä voidakseni säilyttää tämän raittiuden. Mä muistan joka aamu katsoessani itseäni peilistä mistä mä olen tullut ja miten hienoa on että mä en enää odota kuolemaa ja miten ihanaa on että mun tulevaisuuteni on auki. Miten ihanaa onkaan olla viimeinkin vapaa ja onnellinen.<br />
<br />
Mä voin viimeinkin sanoa ilman häpeän tunnetta:<br />
<br />
"HEI MÄ OLEN SATU JA MÄ OLEN RAITISTUNUT ALKOHOLISTI."<br />
<br />
<br />Satumainenhttp://www.blogger.com/profile/08369064742491192432noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-4048807674508156267.post-27095727187281333872020-01-20T09:05:00.000-08:002020-01-20T09:05:02.587-08:00Onko pakko jos ei tahdo - masennuksen kourissa<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhG0qaM1M7fmUJozTDQ3v7kXveTmjFj3edrhBJXWKU4SQ_gXUh7gTu8DBOQDJCmgqp523K3Y2dbxg0NIeImzYl1omi-gqPGbRsa2Upc680A2qdWAdd6seCIyxzBNuesd9aOZ4MWfVpybO89/s1600/Cry.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="500" data-original-width="500" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhG0qaM1M7fmUJozTDQ3v7kXveTmjFj3edrhBJXWKU4SQ_gXUh7gTu8DBOQDJCmgqp523K3Y2dbxg0NIeImzYl1omi-gqPGbRsa2Upc680A2qdWAdd6seCIyxzBNuesd9aOZ4MWfVpybO89/s320/Cry.jpg" width="320" /></a></div>
Sitä on tullut useampaan kertaan kysyttyä kyseinen lause eli onko pakko jos ei tahdo. Musta tuntuu siltä että mua revitään suuntaan jos toiseen ja sillä minne mä haluan mennä ... sillä ei liene mitään merkitystä. Onko se niin hirveän vaikeaa sanoa ei ... mä en halua .... ei mä en tahdo. Tää on mun elämäni. Ei kenenkään muun. Mä teen päätökset omasta puolestani.<br />
<br />
Jotenkin tuntuu siltä että sanon mä mitä tahansa niin mä olen väärässä. Teen mä mitä tahansa niin mä olen väärässä. Kuka tälläistä tekstiä ylipäätään haluaa edes lukea. No minä haluan kirjoittaa. Mä tiedän että masennuksesta kärsiviä ihmisiä on muitakin kuin minä. En mä ole yksin. Siitä ei vaan useinkaan puhuta ettei vain tule leimatuksi puolihulluksi höperöksi.<br />
<br />
Mä nyt olen kulkenut sellaisen reitin että mä en viitsi enää välittää siitä mitä mieltä muut mun tekemisistä on. Kunhan vaan jokainen muistaa kunnioittaa sitä mun vapauttani olla asioista sitä mieltä mitä mä olen. Se että mä olen eri mieltä ei tarkoita sitä että mä olen väärässä.<br />
<br />
Montakohan kertaa mä olen jättänyt jonkin jutun sanomatta koska ensimmäisenä ajattelen että no joo....nyt jos mä sanon noin tai näin niin ne kuitenkin ajattelevat että siinä se nyt vaan puhelee viinan himoissaan. Tosiasia on se että ei mun tee sitä viinaa mieli. Ei vieläkään. Eli olkaa te kaikki ihan sitä mieltä mitä olette niin mä olen omaa mieltäni.<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgdn76zhg09if0FVotgjR7ES7szz6dPJJIbfjicI6cf2UW1o48pizPfRmSsY0c7E12Yz2msO1AvP_B4TIjSeZvESnKdPW0aTc3a8PBLj3lzMa7G63pN1DIEabaMkNeQgmDuTe4F_dNDMzgc/s1600/Cry2.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="767" data-original-width="500" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgdn76zhg09if0FVotgjR7ES7szz6dPJJIbfjicI6cf2UW1o48pizPfRmSsY0c7E12Yz2msO1AvP_B4TIjSeZvESnKdPW0aTc3a8PBLj3lzMa7G63pN1DIEabaMkNeQgmDuTe4F_dNDMzgc/s320/Cry2.jpg" width="208" /></a>Onneksi mulla on ympärillä ihmisiä jotka ymmärtävät. Ymmärtävät sekin että se parempi päiväkin saattaa olla ihan jo huomenna. Huomasin tuossa viiden aikaan itkeväni. Ne kyyneleet vain tulivat ja olkapäitä ravisuttavat nyyhkytykset. Kaikki ne patoumat jossakin tuolla sisällä. Kaikki ne pelot siitä että mua ei kukaan ota tosissaan eikä kukaan usko että tämä on mun elämääni ei kenenkään muun. Ja mä teen päätökset itse.<br /><br />Ympäripyöreitä ajatuksia vailla päätä tai häntää.<br />Onko mulla nyt sitten parempi olo voidessani sanoa että mä olen aika onnellinen nainen huolimatta siitä että mua masentaa. Uskokaa pois. Mä olen tässä huomennakin ja huomenna voikin olla jo parempi päivä. Sellainen päivä että ei enää itketäkään enää niin kovasti.<br />
<br />Satumainenhttp://www.blogger.com/profile/08369064742491192432noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4048807674508156267.post-44719719204797622422019-12-27T08:29:00.001-08:002019-12-27T08:29:10.266-08:00Inspiraatio hukassa<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjGgOy2zoxNpMasV9BU5UdPi0kLpOvP7VJxftIOdyHb5C34NHsMddJVkmy8nEeSXLjAbcnfVbY2iAmxBn1hWNAKwLn2aM6XEGuUIwwqLmOK8TPYm6JQs-hWA0oIbeC9Ms4eXYngQTU9nhgO/s1600/hope1.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="540" data-original-width="540" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjGgOy2zoxNpMasV9BU5UdPi0kLpOvP7VJxftIOdyHb5C34NHsMddJVkmy8nEeSXLjAbcnfVbY2iAmxBn1hWNAKwLn2aM6XEGuUIwwqLmOK8TPYm6JQs-hWA0oIbeC9Ms4eXYngQTU9nhgO/s320/hope1.jpg" width="320" /></a>Kohta se on sitten uusivuosi. Ja ei .... mä en tee lupauksia. Miksi tehdä lupauksia joita kenties ei pystykkään pitämään ja tuloksena on ainoastaan huono omatunto. Mä tein jo yhden lupauksen aloittaa se elämäntapamuutos osa 2 itselleni viime syksynä ja kuinka niinkuin on sitten mennyt niinkun omasta mielestä....ei sitten yhtään mitenkään.<br />
<br />
Mulla on inspiraatio totaalisen hukassa. Ja kaikki tähän johtavat tiet ovat syypäitä tähän hetkiseen surkeaan olotilaan ja ne tiet eivät ole mun kulkemia eikä mun syytä. Se saakelin pahoinvointi jonka takia tankattiin nesteitä Vaasassa 1.-5 marraskuuta joka nosti painoa siitä mihin se oli laskenut. Joo-o, mä tiedän että mä olen kuullut kaikki nämä tekosyyt omasta suustani silloin kun olin vielä juoppo.<br />
<br />
Sitä mä tässä sitten mietinkin että onko nämä syyt jotka ovat johtaneet tähän ahdistukseen ja masennukseen, inspiraation puutteeseen ja saamattomaan oloon todellakin mun omia keksintöjäni. Ja mitä pitemmälle mä asiaa ajattelen niin sitä enemmän mä tulen siihen tulokseen että se taho jonka olisi vastuu pitänyt ottaa asioista ei sitä tehnyt ja mut jätettiin asian kanssa täysin yksin. Sen sijaan mä saan kuulla mäkätystä siitä mitä mä olen tehnyt väärin ja missä mä olen tehnyt väärin.<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEivKVnKB-kC2b8bRH6yfASNzEVphuwLKxbRuJaZ-G1Ns_9YyR8yuS1oBZW-mpPzvQmV0WKNoLhrGxV2_3g-hcKOtG5oqCCdS-1CW6bLS9NQoHg-1BqXIMcHcMJf-aGknFB4xqkD_8Or12d3/s1600/hope6.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="630" data-original-width="1200" height="168" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEivKVnKB-kC2b8bRH6yfASNzEVphuwLKxbRuJaZ-G1Ns_9YyR8yuS1oBZW-mpPzvQmV0WKNoLhrGxV2_3g-hcKOtG5oqCCdS-1CW6bLS9NQoHg-1BqXIMcHcMJf-aGknFB4xqkD_8Or12d3/s320/hope6.jpg" width="320" /></a>Onko se ihme jos koskaan kukaan ei kiitä eikä sano yhtään hyvää sanaa sulle että se inspiraatiokin jossakin vaiheessa katoaa. Onko se ihme jos mä tunnen oloni su<br />
rkeaksi luuseriksi. Että siitä tästäkin asiasta piti tehdä julkinen. Tää on mun elämääni ja mä olen oppinut sen että salailemalla aioita ei tule mitään muuta kun paska olo ja paska elämä. Mä en jaksa siellä valheessa enää asua. Ehkä mä jaksa sitä paskaa suustani syöltää. Kaikki liittyy kaikkeen ja hoitamalla kokonaisvaltaisesti itseäni. Välittämällä itsestäni mulla on mahdollisuus voida paljon paremmin.<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEipbPjdcIIZslrb7vmSiYuTgO2FALCKBMXR5e2tHOrlPTvf_-hQzWzKHMznJNzs9_KE9INadCmRh6G584KBMLQCRjMzl7lUhoikZx7e8b1Vz-BmdQC2xKGC3uknoKtAncAHUoZB6ja4LiwW/s1600/hope5.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="900" data-original-width="1600" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEipbPjdcIIZslrb7vmSiYuTgO2FALCKBMXR5e2tHOrlPTvf_-hQzWzKHMznJNzs9_KE9INadCmRh6G584KBMLQCRjMzl7lUhoikZx7e8b1Vz-BmdQC2xKGC3uknoKtAncAHUoZB6ja4LiwW/s320/hope5.jpg" width="320" /></a>Mä olen herkkä ihminen ja mun sisälläni asuu herkkä sielu. Mä menen liikaa asioihin ja alan pyörittämään niitä liikaa päässäni. Jostakin syystä mun on erittäin vaikeaa sanoa ihmisille suoraan mitä mä niistä ajattelen. Mun on hirveän vaikeaa sanoa että nyt riittää. Siis siinä tapauksessa että mä koen jonkun astuvat luvatta mun omalle tontilleni. Mun tonttini on mun asiani ja mä hoidan asiani niinkuin hoidan ja haluan hoitaa.<br />
<br />
Ei teistä kukaan ole kulkenut mun kengissäni joten älkää tuomitko.<br />Yhä vieläkin mielessäni on se tärkeä oppi jonka kaiketi vien mukanani hamaan tulevaisuuteen eli mikään asia ei ole niin paskasti etteikö sitä saa viinalla entistä paskemmaksi. Eli vaikka mä olen miten ahdistunut ja alamaissa tahansa niin viinaa mun ei tee mieli eikä se ole vaihtiehto.<br /><br />
Kulkekaa vierelläni. <br />Ei edessä eikä takana.<br />
Kulkekaa kanssani.<br />
Ystävinä<br />
Kulkekaa vierelläni<br />
ystävinä 💗Satumainenhttp://www.blogger.com/profile/08369064742491192432noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-4048807674508156267.post-2129763783875355092019-12-23T11:51:00.004-08:002019-12-23T12:02:59.160-08:00Jouluisia ja ei niin jouluisia ajatuksia<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<br />
<div style="text-align: left;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjxoPPwAy6PCQ2wLctaQI-9JZnLl61NhGrl4237e0usX-NpRbxr6Uzrfa-53f5SfRHvbEkfYtJRs_RMUBqWHKV9kAETrQweW9rKMsBlMTfp9Fq6L3_n9rm6xE5QEF5enx6blhSx_gBhZpnO/s1600/soberchr2.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="236" data-original-width="236" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjxoPPwAy6PCQ2wLctaQI-9JZnLl61NhGrl4237e0usX-NpRbxr6Uzrfa-53f5SfRHvbEkfYtJRs_RMUBqWHKV9kAETrQweW9rKMsBlMTfp9Fq6L3_n9rm6xE5QEF5enx6blhSx_gBhZpnO/s1600/soberchr2.jpg" /></a>Se olis sitten taasen joulukin kohta. Tämä on mulle kolmas raitis joulu. Tai siis jos oikein totta puhutaan niin tämähän on vasta toinen raitis joulu. Joulun 2017 mä olin ainoastaan juomatta. Istuin pyörätuolissa nuokkuen ja helvetillisessä flunssassa. Kuvittelin viettäväni ihanaa ja raitista joulua mutta sieluni ja kroppani huusivat viinaa niin saatanasti. </div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Raittiuden merkitys mulle aukeni vasta pikkuhiljaa kun aloitin päihdekuntoutuksen helmikuussa 2018. Ja se todellisuus jossa mä olin elänyt edelliset 30 vuotta. Se jatkuva painajainen. Se ajatus siitä että mun elämässäni se korkki ei enää aukene. Se paska on nähty ja kun henki on ollut hilkulla mennä menojaan niin mulla tuskin seuraavalla kerralla olisi yhtä hyvä onni ja tuuri jotta jäisin henkiin.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
No onko tää elämä sitten ollut raitistumisen jälkeen ratkiriemukasta, ihanaa ja elämisen arvoista. No siitä ratkiriemukkaasta mä nyt en niinkään tiedä mutta on tämä totta vieköön ollut erilaista. Olen kertonut sairastumisestani johon itse en ollut edes syypää ja henki meinasi lähteä vaikka miten yritin toimia oikein. Kukapa sitä oikeastaan vanhaa juoppoa uskoisi kun hän kipujaan itkee ja kärsii erinäisistäkin alkoholin mukanaan tuomista vaivoista. Vai miltä kuulostaa levottomat jalat jotka saattavat vispata ja vetää rumbaa 4 päivää ja yötä yhtä soittoa ja vieden sut miltei hulluuden partaalle. Siinä sitä sitten voisi miettiä sitä elämän tarkoitusta ja sitä onko tää elämä elämisen arvoista. Ja yöllä on todellakin aikaa miettiä ja itseä parkua helvetein jalkoja ja toivoa jonkinlaista ratkaisua asiaan.</div>
<br />
<div style="text-align: left;">
Mulla on koivet olleet oireettomat viimeiset pari kuukautta mutta ei sitä uskalla edes ääneen toivoa että tää olisi pysyvää. Pari kertaa jalkojen värähdellessä ja varpaita kiristäessä on meinannut paniikki iskeä totaalisesti että tässäkö se seuraava painajainen nyt jälleen kerran odottaa.</div>
<br />
<div style="text-align: left;">
Mutta kaikesta huolimatta joulu on aina ollut mulle tärkeä ja nyt vielä tärkeämpi ilman viinaa kun näistä jouluista muistaakin jotain. Edelliset joulut viinan kanssa tapasivat tulla ja humpsahtaa ohitse ilman minkäänlaista muistikuvaa siitä että oliko mulla edes hauskaa tai hyvä olla.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi91Juuc_F6heZUrvJMUTxr0FrXSjoa4W3D60lHwyuiCA5Q_-Rg3L86D3-4MdbRBb-mL4wtD466jD1KYE4mmZ7QB1XNZFpsObYDTzPAkT8xVF8pEC2gGKtZfF0X3GfscS5fv8V4Yh4IrFGe/s1600/soberchr1.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="357" data-original-width="424" height="269" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi91Juuc_F6heZUrvJMUTxr0FrXSjoa4W3D60lHwyuiCA5Q_-Rg3L86D3-4MdbRBb-mL4wtD466jD1KYE4mmZ7QB1XNZFpsObYDTzPAkT8xVF8pEC2gGKtZfF0X3GfscS5fv8V4Yh4IrFGe/s320/soberchr1.jpg" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: left;">
Ja kaikesta huolimatta, mä olen tullut siihen tulokseen että tämä elämä on elämisen arvoista. Eihän mulla muuta mahdollisuutta ole. Se viina on tosiaan nähty ja eletty ja siihen ei paluuta koskaan enää ole. Ja nyt on sentään joulu ... siis ihan kohta....enää muutama tunti niin vuorokausi vaihtuu ja saa luvan kanssa toivottaa viimeinkin että:</div>
<br />
<br />
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
HYVÄÄ JA RAITISTA JOULUA </div>
Satumainenhttp://www.blogger.com/profile/08369064742491192432noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4048807674508156267.post-48308988842930831752019-12-08T09:58:00.000-08:002019-12-08T10:03:56.894-08:00Iski pikku hikka<div style="text-align: left;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg-N537eMuX3iUjO5ilQ2V-YkAheHQHlrSuQA2AkjqZmz3BN8ZJ0Q0rTHEsYuK2DMtcA9euAo04HHulTKqkdPxfffpa-cC74JniwHN6tKg8CpJxuW63hCQH6icjnAkd7fqj8u-ljig3ljk3/s1600/angel1.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em; text-align: left;"><img border="0" data-original-height="900" data-original-width="1600" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg-N537eMuX3iUjO5ilQ2V-YkAheHQHlrSuQA2AkjqZmz3BN8ZJ0Q0rTHEsYuK2DMtcA9euAo04HHulTKqkdPxfffpa-cC74JniwHN6tKg8CpJxuW63hCQH6icjnAkd7fqj8u-ljig3ljk3/s320/angel1.jpg" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: left;">
<div style="text-align: left;">
Joskus tuntuu siltä että tekee niin tai näin niin aiva menee väärinpäin.</div>
</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Tämä mun elämäntaparemontti on hiukkasen tauolla. Tai siis ei ole tauolla vaan tässä tuli matkan varrelle vaan sellainen pikku hikka. Nimittäin mä sairastuin noin puoltoistakuukautta sitten aika vakavasti. Meinasi nimittäin lähteä henki.</div>
<div style="text-align: left;">
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
</div>
<div style="text-align: left;">
<div style="text-align: left;">
Mä olen kertonutkin tässä blogissani tuosta mun erittäin pahasta levottomat jalat oireistostani ja siitä että meinasi käydä huonosti. No mua tankattiin aika rajusti nesteillä Vaasan keskussairaalassa ja siitä lähtien mun kroppa on ollut turvoksissa. Jalat varsinkin turposivat ja on kovat ja kipuja on enemmän kuin tarpeeksi. Kävipä nimittäin niin että paino lähti nousuun ja mä tiedän pidettyäni ruokapäiväkirjaa että syömällä se paino ei ole noussut eikä kyllä juomallakaan. Kahdessa viikossa kun kroppa lisää painoa 10 kiloa ja olo on kun turvonneella pullataikinalla niin johan se mietityttää ja ihmetyttää ei pelkästään mua mutta lääkäriäkin ja koko hoitohenkilökuntaa. </div>
</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
<div style="text-align: left;">
Ja tokihan se hoitotiimi alkoitti sen syyttävän sormensa heiluttelun mua kohti. Musta kun tuntuu siltä että kun olisin ollut Satu 3 v joka istuu kakka housussa kaikkien syyttävän sormen edessä istuen ja ihmetellen: HYI HYI KUN OLETKIN OLLUT TUHMA. Se ajatus siitä että se turvotus lähtee sillä että kävelee. No ehkä se lähtee mutta miten sitä kävelee jos on niin kipeä ja turvoksissa ettei oikein pysty kunnolla kävelemään. </div>
</div>
<div style="text-align: left;">
<div style="text-align: left;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgsQg2u4QQJTE0qQXyjoELAUeaX3KftF3yWxQmXHTQHdf4GPhg1lk-HLWjXhhkMsSoPm0T2LV0YVLLJULZBgE3JQGyKgZQdOA2VOmLM92gPo3wXCMrSdV294YfTFENDyMCLtWZM4k87mWE4/s1600/angel+2.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em; text-align: left;"><img border="0" data-original-height="800" data-original-width="620" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgsQg2u4QQJTE0qQXyjoELAUeaX3KftF3yWxQmXHTQHdf4GPhg1lk-HLWjXhhkMsSoPm0T2LV0YVLLJULZBgE3JQGyKgZQdOA2VOmLM92gPo3wXCMrSdV294YfTFENDyMCLtWZM4k87mWE4/s320/angel+2.jpg" width="248" /></a></div>
</div>
<div style="text-align: left;">
<div style="text-align: left;">
Se on niin hemmetin helppoa osoittaa se syyttävä sormi toista ihmistä kohti. Sitä on niin hemmetin helppoa laittaa toiselle ihmiselle tavoitteita tajuamatta sitä että et sä itse ole kävellyt mun kengissäni pätkän pätkää.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Ja löytyihän se lääketieteellinen syykin ongelmaan ja siihen lääkitys joten nyt odotetaan ja katsotaan joskos se lääkitys alkaa tepsimään. Mutta koska mä voin niin mä en syytä kerro. Sanon vaan sen että koittakaa uskoa niihin ihmisiin ja siihen mitä ne sanovat ja mitä ne teille kertovat.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Joten en mä tätä elämäntaparemonttia ole lopettanut. Tässä vaan tuli pikku hikka matkaan ja mä jatkan kunhan mun kroppa antaa myöden ja voi paremmin. Sitä on todellakin niin helppo syyttää toista yhdestä sun toisesta katsomatta kertaakaan sinne peiliin että mitä sieltä itse näkee. Näkyykö sieltä piru vai enkeli.</div>
</div>
Satumainenhttp://www.blogger.com/profile/08369064742491192432noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-4048807674508156267.post-30105244671665299662019-11-27T03:50:00.000-08:002019-11-27T03:50:01.358-08:00Kerronko liikaa - rehellisyyden aakkoset<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
</div>
<div style="text-align: left;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEioX7I5S74qZ_aIk61zkkbdQfQhku5HGFZQrSoqPBXDJU8-qaAXwBq9nVhyZMSVqwcCEXX2-PilIieEYMoDDNcoWYmRRGWvIDeQx_T98xKrn_FAlROaNqY67IEee2RRLExyO60qkt8l-gp0/s1600/reh1.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em; text-align: left;"><img border="0" data-original-height="953" data-original-width="1035" height="294" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEioX7I5S74qZ_aIk61zkkbdQfQhku5HGFZQrSoqPBXDJU8-qaAXwBq9nVhyZMSVqwcCEXX2-PilIieEYMoDDNcoWYmRRGWvIDeQx_T98xKrn_FAlROaNqY67IEee2RRLExyO60qkt8l-gp0/s320/reh1.jpg" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: left;">
Mä olen tässä reilu kahden vuoden aikana ehtinyt miettiä yhden jos toisenkin kerran sitä että missä menee se yksityisyyden raja. Mun on helppo olla rehellinen ja avoin. Vai onko. Kyllä mä pohdin mitä kirjoittaa etten kirjoita mitä en halua kirjoittaa. Luen aina ensin kirjoitukseni Karviselle ennen julkaisemista.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Mä päätin olla rehellinen itselleni ja kaikelle kun raitistuin. Mä olin kurkkuani myöden täynnä sitä paskaa mitä mä olin 30 vuotta suustani syöltänyt. Mua pelotti olla rehellinen. Mua pelotti sanoa julkisesti että mä olen alkoholisti. Mutta raitistunut alkoholisti. Mua pelotti että kaikkien katseet kääntyvät minuun ja ne syyttävät sormet alkavat osoittaa minua. Joku pian saa tietää että mä olen alkoholisti. Kun muhun iski oikeen kunnolla tuo raittiuden siemen ja se lähti itämään niin paluuta ei entiseen enää ollut. Ja se halu piiloutua jäi koko ajan taaemmaksi ja taaemmaksi.</div>
<br />
<div style="text-align: left;">
Muhun tuli se tarve auttaa lähimmäistäni. Auttaa siten miten mä vaan voin. Ja mä tunsin parhaimmaksi tavakseni auttaa tämän mun blogini. Tämä on mulle sitä oikeaa sielun terapiaa ja kun ihmiset jotka tätä lukevat näkevät että meitä toivottomia tapauksia on muitakin joille ojennettiin se toivon siemen. Se köysi mihin itse tarttua. Juuri se tikkaden alapuola jota pitkin alkaa kiipeämään. Tämä on mun tapani auttaa.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjdbp5T3uga8Qo8oZinH1DGn8MZmQ44Wg-qe6-ZilmZ7NiFwfgCLdHEfmeanB9ziP778-DbHtGSKyLldXBr58kUeoUzM-ufb6CsaTeXYrVkoXqFHAJ5eM_U3EzckI9SDZi3BRR57e4C5Sjl/s1600/day5.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="630" data-original-width="630" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjdbp5T3uga8Qo8oZinH1DGn8MZmQ44Wg-qe6-ZilmZ7NiFwfgCLdHEfmeanB9ziP778-DbHtGSKyLldXBr58kUeoUzM-ufb6CsaTeXYrVkoXqFHAJ5eM_U3EzckI9SDZi3BRR57e4C5Sjl/s320/day5.jpg" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: left;">
Mua tässä matkallani on auttanut suuresti se rehellinen nainen joka mä päätin olla. Se nainen joka mua katselee peilistä. Ja siksi mä päätin olla rehellinen myös jatkossa eli tässä elämäntaparemonttini osassa 2. Mitä mä siinä menetän. En mitään. Mä ajattelin sen niin että olemalla rehellinen tässäkin asiassa ja kertomalla rehellisesti olostani ja tästä matkastani voisin samalla auttaa muita kanssakulkijoita. Mä itse muistan miten mua olisi aikoinaan helpottanut jos olisi saanut toivoa edes joltakin.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
Mutta jos totta puhutaan jos mulle joku olisi sanonut vuosia sitten että se armo ja raittius osuu myös minun kohdalleni niin olisinko moista väitettä uskonut. Tuskimpa vain. Se ajatus siitä raittiudesta tuntui kammottavalle. Kun mä menin päihdekuntoutukseen niin ensimmäinen ajatus oli että kuinka helvetissä mä pärjään ilman viinaa. Mitä ihmettä mä nyt teen perjantaisin ja viikonloppuisin. Mitä mä teen juhlapyhinä ... jouluna tai syntymäpäivänä. Enkö mä sittenkin voisi ihan pikkuisen ottaa. Mutta mitä enemmän mä asiaa ajattelin ja mitä pidemmälle mä päihdekuntoutuksessa etenin niin sitä varmemmin se päihteettömyys iski mun tajuntaani. Sitähän mä olin yrittänyt jo 30 vuotta...leikkiä kohtuukäyttäjää. Mutta mä olen alkoholisti ja ei musta kohtuukäyttäjää tule koskaan. Joten se vanha paska elämä sai jäädä. Raittiina mulla on paljon parempi elämä. Ja paljon paremmat mahdollisuudet elää pidempään ja paljon terveellisempi elämä.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgI_nsZlXe_P0fheIzZDiHiVs2_U5X9-GlfcnsIAsKnrshPy_w5PicWsAT3EQnc8tp3mvIYEK7aKASmGsWl3PN4-ryCLvS5_1VxjxfLCUSp91yfjbOICuMGLubcZmuTw9gdqcJoS1Kn1HEo/s1600/reh2.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="474" data-original-width="474" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgI_nsZlXe_P0fheIzZDiHiVs2_U5X9-GlfcnsIAsKnrshPy_w5PicWsAT3EQnc8tp3mvIYEK7aKASmGsWl3PN4-ryCLvS5_1VxjxfLCUSp91yfjbOICuMGLubcZmuTw9gdqcJoS1Kn1HEo/s320/reh2.jpg" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
On kuitenkin asioita joita mä en tuo julki. Kuten esimerkiksi mun lääkitykseni. Pillereitä on useita päivässä ja usean värisiä mutta mä en niistä julkisesti puhu. Vaikka mä olen päättänyt olla rehellinen niin jotain mä voin ja saan pitää itselläni. Se rehellisyys ei tarkoita sitä että mä jaan kaiken itsestäni. Lääkitys on sellainen asia josta voidaan helposti olla eri mieltä. Ihmiset siis raittiusväki varsinkin voivat olla hyvinkin kriittisiä mitä tulee PKV (=pääasiallisesti keskushermostoon vaikuttavat) lääkkeisiin. Joten siitä asiasta mä en ala julkisesti "riitelemään". Mä pidän omat mielipiteet itselläni ja annan muiden pitää heidän mielipiteensä. Kukaan ei ole kävellyt mun kengissäni eikä täten voi tuomita mua. Varsinkaan kun en mä aio kertoa onko mulla käytössä kyseisiä lääkkeitä vai ei 😂</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Kaiken kaikkiaan mulla on hyvä olla juuri näin ja juuri tällä hetkellä. Se hyvä olo ei tule pullosta eikä pillereistä vaan on oikeaa aitoa hyvän olon tunnetta. Joka aamu kun avaan silmäni ja taistelen itseni sängynlaidalle. Tunnen sen viiltävän kivun joka menee läpi vartaloni. Mä muistan miksi mä olen tässä ja muistan sen että elämä on kuitenkin elämisen arvoista .... raittiina. </div>
Satumainenhttp://www.blogger.com/profile/08369064742491192432noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4048807674508156267.post-61213841449324317572019-11-17T09:19:00.000-08:002019-11-17T09:21:13.332-08:00Blogi 1 vuotias - raitistuneen juopon matkassa<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg588GXU-90hTaul7kDdi9uu8bp_h2DB0X0nrdt-QN9X4frumawV0fNAN06YFkMXIqHEVlRzFZqatcp_kfEmQ56h_XNvH-Z0fRURxrYK0-l6rzV7oKteDrBH150t70hER6AIfw-kuLYQ33K/s1600/15pcs-1st-Birthday-Balloons-Set-Pink-Blue-Transparent-Confetti-Latex-Balloons-for-Boy-Girl-1-Year.jpg_640x640.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="640" data-original-width="640" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg588GXU-90hTaul7kDdi9uu8bp_h2DB0X0nrdt-QN9X4frumawV0fNAN06YFkMXIqHEVlRzFZqatcp_kfEmQ56h_XNvH-Z0fRURxrYK0-l6rzV7oKteDrBH150t70hER6AIfw-kuLYQ33K/s320/15pcs-1st-Birthday-Balloons-Set-Pink-Blue-Transparent-Confetti-Latex-Balloons-for-Boy-Girl-1-Year.jpg_640x640.jpg" width="320" /></a></div>
Huomasin juuri että tämä mun blogini on tullut yhden vuoden ikään. Mä aloitin tämän blogin pitämisen omasta tarpeestani ja siksi että mun sisukseni ja sydämeni huusi asioita joita teki mieli tuoda esiin. Asioita joista ei oikeastaan kirjoiteta. Halusin kirjoittaa omaa tuskaani pois ja siitä miltä musta oikeasti tuntuu. Mulla kun ei ole mitään salattavaa. Kun mä sieltä helvetin porteilta takaisin olen selvinnyt ja jopa kaksi kertaa niin se antaa kummasti uutta näkökulmaa asioihin.<br />
<div>
<br /></div>
<div>
Mun tarpeeni kirjoittaa tätä blogia lähti siitäkin syystä että jos yksikin ihminen joka kamppailee oman päihderiippuvuutensa kanssa löytää blogini ja huomaa että hän ei ole yksin näiden asioiden kanssa. Haluan kertoa heille että sitä toivotonta tapausta ei ole olemassakaan. Sillä mä olin se toivoton tapaus.<br />
<br /></div>
<div>
</div>
<div>
Mä olen alkoholisti, mutta raitistunut alkoholisti ja kun mä raitistuin mä päätin olla rehellinen. Se valheessa eläminen kesti 30 vuotta. Asioita piti peitellä ja salata. Se matka juoppona ... mä en ollut koskaan rehelllinen missään asiassa ja viimein uskoin tieten itsekin ne omat valheeni. Mä elin vain seuraavalle ryypylle.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Kaikkein suurin suru mulla on ollut siitä mitä mä tein läheisille ihmisille. Peruin menoja .... valehtelin syyt. Montakohan kertaa mä olin migreenissä tai vatsataudissa. Se mitä mä tein Karviselle... mä olin kammottava ihmisraunio .... alkoholisti ... juoppo. Mutta mä olen pyytänyt anteeksi ja olen saanut anteeksi. Joten mulla ei ole tarvetta enää vatvoa menneitä asioita. Mä kun en voi niitä muuttaa ja miettimällä menneitä ei tule kun paha mieli.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Mä olin juoppo ... mutta tänä päivänä mä olen miljoonien kilometrien päässä siitä ihmisestä joka mä joskus olin.... mä olen eri ihminen ja mä olen viimeinkin kasvanut aikuiseksi. Ja havahduin todellisuuteen vasta näin yli viiskymppisenä että mua katselee peilistä oudot kasvot.... siellä on Satu ... raitistunut Satu ... siellä ei ole enää sitä pöhöttynyttä humalaista Satua.... siellä on aikuinen nainen ... raitis nainen. Hauskinta tässä matkassa on ollut tutustuminen tähän uuteen Satuun. Mahtavinta on ollut se tunne siitä että mä elän ja selviän ilman alkoholia. Mulla ei todellakaan ole minkäänlaista tarvetta palata siihen vanhaan paskaan. </div>
<div>
<br />
Tänään mä tiedän että mä olen hyvä ihminen.</div>
<div>
Mä olen selviytyjä.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
</div>
Satumainenhttp://www.blogger.com/profile/08369064742491192432noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4048807674508156267.post-15536174615350526702019-11-09T07:46:00.004-08:002019-11-09T08:08:54.490-08:00Antabus ja minä<br />
Olen syönyt Antabusta joulukuusta 2017 asti. Olen kertonut aiemmin jo tarinani siitä miten multa meinasi mennä henki. Pelleilin ja läträsin sen viinaperkeleen kanssa niin että todellakin ne helvetinportit olivat jo raollaan. Mutta mä sain jäädä eloon.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjC4-KFiDo4SLwPlOhh2k4d41-jsY9rOZuNKhRvAh0Ehmt_ZW5UnNTwrqadrze8lWJj7S0JLww12RkxsK3EHOHxeSr9We9ZeKtm8wgVF3scFoct4xeXtrSf3hS0VK8s3PmPHpUPhz7-ENUO/s1600/selvi2.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="426" data-original-width="500" height="272" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjC4-KFiDo4SLwPlOhh2k4d41-jsY9rOZuNKhRvAh0Ehmt_ZW5UnNTwrqadrze8lWJj7S0JLww12RkxsK3EHOHxeSr9We9ZeKtm8wgVF3scFoct4xeXtrSf3hS0VK8s3PmPHpUPhz7-ENUO/s320/selvi2.jpg" width="320" /></a>Mä olen joutunut opettelemaan mm. kävelemisen uudelleen. Vietin miltei 3 ja puoli kuukautta vuodeosastolla. Ja tuolla osastolla mulle ehdotettiin Antabusta. Puoli tablettia liuotettuna lasilliseen vettä. Olin sen verran sekaisin kaikesta mulle tapahtuneesta että kun mulle ehdotettiin Antabusta niin olin valmis siihen kuten varmaan moneen muuhunkin asiaan.<br />
<br />
Olen sittemmin pyytänyt monta kertaa lääkäriltä että saisin lopettaa sen Antabuksen mutta vastaus on aina ollut että katsotaan sitä sitten puolen vuoden kuluttua uudelleen. Jokseenkin ärsyttää se luottamuksen puute mutta toisaalta luottamushan on ansaittava. Mä en tuota lääkäriä kunnolla edes tuntenut kuten en tunne vieläkään. Perusteluna siihen että mulla Antabus jatkuu on se että kun mä juoppona alkoholistina tapasin jättää lääkkeet ottamatta voidakseni juoda tai sitten otin lääkkeitä sekaisin viinan kanssa ja kun en muistanut olinko ottanut niin otin enemmäm kuin olisi pitänyt.<br />
<br />
Mutta noi lääkäritahot eivät ymmärrä sitä tärkeää seikkaa että mä en ole se ihminen enää. Mä olen kaukana siitä ihmisestä joka mä joskus olin. En mä tarvitse Antabusta. Söin sitä lähinnä sen takia että lääkäri ja kotisairaanhoitaja olisivat tyytyväisiä.No mutta entä sitten minä. Se raittus lähtee minusta eikä niin että mun pitää miellyttää muita ihmisiä.<br />
<br />
Eilen kirjoitin tuosta armosta jonka sain. Nyt olen päättänyt viimeinkinkin elää tätä elämää ilman antabusta. Mä en enää kuuntele lääkäreitä mitä tulee siihen antabukseen. Mä en tarvitse sitä antabusta mihinkään. Se tuo toinen kerta helvetin porteilla riitti antamaan mulle voimaa sanoa EI ja voimaa sanoa oman mielipiteeni. Mua ei enää pompoteta eikä jyrätä maanrakoon.<br />
<br />
Ei se antabus mua raittiina pidä vaan minä pidän itse itseni raittiina.<br />
<br />
Mä olen selviytyjä.<br />
Mä elän tänäänkin.<br />
Ilman Antabusta.<br />
<br />Satumainenhttp://www.blogger.com/profile/08369064742491192432noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4048807674508156267.post-66483959545305426472019-11-07T06:34:00.001-08:002019-11-07T06:34:18.946-08:00ArmoMulla on ollut tässä pieni blogitauko.<br />
Yleensä multa tuota tekstiä tulee aiheesta kun aiheesta mutta nyt on ollut pakko hiljentää vauhtia. Nimittäin mä olen ollut sairaana.<br />
<br />
Tää koko soppa alkoi siitä kun halusin aloittaa sen elämäntapamuutos osan 2 eli haluan terveellisiin kilomääriin. Sain tukijoukon ympärilleni ja nyt jälkeenpäin ajateltuna tiesikö se tukijoukkokaan mitä tehdä ja missä.<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjgLVwwsM5gkbXc8EXf7kfSJh0hB5h0VEXOqs4UCdDp_ot3uNReYTW_cuD_1UTcj75hYqIyuvXT62jNsqdIYb8VnMhHDuL_FLe5bkZvnNMljfYK4cw6p8-zga-O4I3Q9rHCryhF-OssLIZv/s1600/armo2.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="997" data-original-width="936" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjgLVwwsM5gkbXc8EXf7kfSJh0hB5h0VEXOqs4UCdDp_ot3uNReYTW_cuD_1UTcj75hYqIyuvXT62jNsqdIYb8VnMhHDuL_FLe5bkZvnNMljfYK4cw6p8-zga-O4I3Q9rHCryhF-OssLIZv/s320/armo2.jpg" width="300" /></a>Mun elämänlankani on meinannut katketa jo kaksi kertaa. Eka kerralla olin asiaan itse syypää kun 30 vuoden juopottelun jälkeen henki meinasi mennä menojaan. Mutta tähän toiseen kertaan en ollut itse syypää. Syypäänä oli se taho jonka piti auttaa mua.<br /><br />Mulla on erittäin paha levottomat jalat ja ollessani intervallihoidossa......mä käyn siis aina viikon intervallihoidossa ja olen kaksi viikkoa kotona. No mä osastolla valvoin 4 yötä jalkojen takia ja lääkäri päätti lisätä lääkitystä. Tämä lääkitys aiheutti mulle todella pahan pahoinvoinnin. Mulla ei pysynyt mikään sisällä. Ei edes vesi. Oksensin kaiken ulos. Osastolla laitoshuoltaja ja muu henkilökunta vaan tuumasivat että no eikö sillä Satulla taaskaan ole nälkä. No sanoin että mulla on helvetin huono olla. Oksensin hoitajienkin nähden. Mutta ei ne välittäneet kun sanoivat vain että sulla on tuota stressiä. Eivät ne uskoneet. Mua itketti mutta mulla ei enää tullut edes kyyneleitä koska mä olin niin kuivunut ja nestehukka oli niin suuri.<br /><br />Eipä siinä mitään kun kotiin pääsin niin oksentaminen jatkui ja jatkui. Ja mun kuntoni huononi huononemistaan. Iski kamala jano ja suuta kuivasi. Join ja join vettä mutta kun mikään ei pysynyt sisällä. Vasta tässä vaiheessa kotisairaanhoitaja ottaa kokeita ja lääkäri tekee lähetteen Vaasan Keskussairaalaan. Mun kroppa oli kuivunut todella pahoin ja munuais- ja natrium- sekä kalium arvot olivat vaarallisen korkealla. Mun munuaiset olivat miltei myrkytystilassa. En mä kaukana sieltä kuolemanporteilta ollut. Mä olin niin kipeä ja mulla ei tuosta ajasta ole paljonkaan muistikuvia.<br /><br />Mä kuvittelin että mä tulen samana iltana kotiin takaisin. No en tullut kun tuo Vaasan reissu venyi 5 päiväiseksi. Kaikki sen väärän lääkeannostuksen takia. Olin tiputuksessa kaikki ne 5 päivää ja vieläkin olo on helevetillisen huono. Mutta ruoka on alkanut taas maistua kun lääkitystä korjattiin oikeaksi ja oksentelu ja paha olo on loppuneet. Painokin on tippunut tähän mennessä 26 kiloa.<br />
<br />
No mihin tuo otsikko sitten viittaa. No se viittaa siihen että mä olen jostakin syystä saanut suuren armon kun olen selviytynyt kuolemanporteilta takaisin jo kaksi kertaa. Nyt mä tiedän että mulla on oma tehtävä tässä elämässä. Mä en ole tässä turhaan. Ja kyllä se elämä, Jumala ja armo johdattavat oikeaan suuntaan. Siitäkin huolimatta että tuo oksentelu ja lääkkeet polttivat mun kurkkuni ja suuni. Ääni on yhä käheä.<br /><br />En mä syytä ketään. En mä ole sellainen ihminen. En enää.<br />Mä olen onnellinen voidessani elää.<br />Mä olen alkoholisti ja kauna ja katkeruus elämässä eivät johda minnekkään.<br />
<br />
Kaiken tämän kaaoksen keskellä kaivoin esiin punaisen kirjani joka oli saanut pölyyttyä kirjahylllyssä jo kuukausia ilman että olisin avannut sitä kertaakaan.<br />
<br />
<u>"Marraskuun 7</u><br />
<span style="background-color: #e8e8e8; color: #717171; font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: 12px;">HELLITÄ JA ANNA JUMALAN HOITAA</span><br style="-webkit-tap-highlight-color: rgba(0, 0, 0, 0) !important; box-sizing: border-box; color: #717171; font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: 12px; outline: none !important;" /><span style="background-color: #e8e8e8; color: #717171; font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: 12px;">... rukoillen ainoastaan tietoa Hänen tahdostaan meidän suhteemme ja voimaa sen toteuttamiseen.</span><br />
<span style="background-color: #e8e8e8; color: #717171; font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: 12px;">KAKSITOISTA ASKELTA JA KAKSITOISTA PERINNETTÄ, s. 104</span><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiS62AdV8XpEWP-aUbqandKmmW8O-rAapMjn5VNBpnKlIU7VrzKY8b9foHQODL5feLBSUC66smoA4D0Kf_UVmrVgX6Wq2KjVLzeEmgxseE7wfzJkswsnD9vYDvW4haNYo4apoq6wc2tjfmE/s1600/happy.png" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="390" data-original-width="392" height="318" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiS62AdV8XpEWP-aUbqandKmmW8O-rAapMjn5VNBpnKlIU7VrzKY8b9foHQODL5feLBSUC66smoA4D0Kf_UVmrVgX6Wq2KjVLzeEmgxseE7wfzJkswsnD9vYDvW4haNYo4apoq6wc2tjfmE/s320/happy.png" width="320" /></a></div>
<span style="color: #717171; font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: 12px;"><span style="background-color: #e8e8e8;">Kun "hellitän ja annan Jumalan hoitaa", ajattelen selvemmin ja viisaammin. Tarvitsematta edes ajatella sitä, hellitän nopeasti otteeni asioista, jotka aiheuttavat minulle välitöntä tuskaa tai epämukavuutta. Minun on vaikeaa hellittää sellaisista huolestuneista ajatuksista ja asenteista, jotka aiheuttavat minussa välitöntä ahdistusta. Tuollaisina hetkinä minun tarvitsee vain antaa Jumalan, sellaisena kuin Hänet ymmärrän, vapauttaa minut ja siinä paikassa päästän irti ajatuksista, muistoista ja asenteista, jotka vaivaavat minua. Kun saan apua Jumalalta, sellaisena kuin Hänet ymmärrän, voin elää elämääni päivä kerrallaan ja kohdata kaikki haasteet, jotka eteeni tulevat. Vasta silloin voin elää elämää, jossa alkoholi on voitettu, miellyttävässä raittiudessa."</span><br /><br /><span style="background-color: white;">Luettuani tuon tekstin mulle tuli todella ihmeellinen olo.<br />Miten sopivasti tuo teksi osuikin juuri tähän hetkeen.<br />Juuri tähän päivään.<br /><br />Mä olen saanut armon ja elämän.<br />Mä olen saanut rauhan ja ilon.<br />Mä olen saanut raittiin elämän.</span></span><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<br />
<br />Satumainenhttp://www.blogger.com/profile/08369064742491192432noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4048807674508156267.post-62985666551886406952019-10-18T09:21:00.001-07:002019-10-18T09:21:16.303-07:00Riittämättömyyden tunne<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh71fM4M7wwLHek-kQoh3F4ZwiN4XJEslsXwPOcAjtjqK_Qb_KsG3AXK09LKddrn15bHNQGnYt5muAydEKD7KK9t37ZGwkqwk2n96ztIOiTU4RJ6SAGRAWhf9qMOcTGHORNqX69T0RT_DYN/s1600/872c0ae3af7159ce1e23cca1028473e2.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="236" data-original-width="236" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh71fM4M7wwLHek-kQoh3F4ZwiN4XJEslsXwPOcAjtjqK_Qb_KsG3AXK09LKddrn15bHNQGnYt5muAydEKD7KK9t37ZGwkqwk2n96ztIOiTU4RJ6SAGRAWhf9qMOcTGHORNqX69T0RT_DYN/s1600/872c0ae3af7159ce1e23cca1028473e2.jpg" /></a></div>
6 viikkoa täynnä tämän suuren elämäntapamuutos 2 alkamisesta. Ja mitäs mä nyt sanoisin kun onnistuin jo yhden julkaisemista vailla olevan tekstin poistamaan ihan vahingossa. No en huutanut, en itkenyt enkä raivonnut. Tuumasin vain että no hemmetti ainahan sitä voi kirjoittaa entistä paremman tekstin.<br />
<br />
Sitä mä tässä vaan että 6 viikossa painoa on tippunut - 9.8 kiloa. No miksi mulla on sitten niin surkea olo. Jotenkin tuntuu siltä että plääh ... ei toi ole mitään. Aina olisin voinut tehdä tuonkin paremmin. Jos mä olisin jättänyt sen korvapuustin puolikkaan syömättä. Jos mä olisin jättänyt sen tikkujäätelön tai sen 50g valkosuklaata syömättä. Olisi se voinut enemmänkin tippua. Tai sitten mä olisin voinut syödä koko puustin, puol litraa jäätelöä ja ison suklaalevyn. Mutten syönyt ... joten ei se niin huonosti mennytkään. Joten turhaa kai sitä on tuollaisia edes pohtia.<br />
<br />
En mä mitään fanfaareja tarvitse enkä hurraa huutoja kaipaa. Mä vaan haluaisin että mulla olisi joskus sellainen olo että mä riitän. Olisi edes joskus sellainen olo että mä edes olen joskus tehnyt jossain oikein ja olen edes joskus onnistunut. Mutta muhun on entisen elämän taholta iskostettu niin suuri riittämättömyyden tunne. Moni asia on valjennut mulle vasta raitistuttuani ja pystyttyäni käymään sitä entistä elämää läpi kirkkain ja selvin aivoin. Mä olin siinä liitossa täys idiootti. Joskus se asioiden läpikäyminen menee liiankin tuskalliseksi. Ja seurauksena ei ole kun paha mieli. Mutta jotain on muuttunut. Enää mun ei tarvitse juoda viinaa siihen pahaan olooni. Mun ei tarvitse joka pahan olon sattuessa enää karjaista sitä mulle tyypillisintä lausetta että saatana mä haen viinakaupasta lastin viinaa ja juon pään täyteen. Ihan kuin siitä jotain apua koskaan edes oli. Päinvastoin se pahaan oloon juotu viina vain lisäsi pahaa oloa.<br />
<br />
Olisihan sitä monenkin asian voinut elämän varrella tehdä toisin mutta mä tuskin olisin tavannut kaikkia niitä ihania ihmisiä joita mä olen tässä uudessa elämässäni raitistumisen aikana ja sen jälkeen tavannut. Ja mä tuskin olisin tavannut Karvista. Mä olen yhden jos toisenkin kerran kysynyt Karviselta että onko se koskaan katunut sitä että se ylipäätään mut aikoinaan tapasi. Nykyään Karvinen vastaa että kyllä sä tiedät tuohon vastauksen että se on yhäkin se sama en koskaan.<br />
<br />
Mutta se oivallus siitä että ei mun tartte olla paras eikä tartte siihen edes tähdätä. Se riittää että mä parhaani teen. Ei joka päivä tarvitse itseään iloiseksi edes tuntea. Kyllä sitä joskus voi olla niitä harmaitakin päiviä. Kunhan muistaa jättä ne sysimustat hetket sinne unholaan. Se muutos joka mussa on tapahtunut on valtava. Se uusi minä ei tarvitse sitä viinaa siihen pahaan oloon.<br />
<br />
Ja ne päihdekuntoutuksssa opitut ja sisäistetyt asiat käyvät samalla lailla tähän elämäntapamuutos osa 2 toteutukseen. Hiljaa hyvää tulee. Askel kerrallaan. Mulla ei ole koskaan enää minnekkään kiire.<br />
<br />
<br />
<br />Satumainenhttp://www.blogger.com/profile/08369064742491192432noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4048807674508156267.post-48864379574791971982019-10-03T22:55:00.001-07:002019-10-03T22:55:44.634-07:00Mä rakastan<div>
Siellä jossakin</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Milloin tahansa</div>
<div>
Se viipyvä katse</div>
<div>
Hapuileva ilme</div>
<div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjUp323-NQ7LVLRGcqRbzmQ5NihbifWJhSMId06DWl3AqpXdOBQ_A5Fcjg6A12nz_nzOTutHH6h1PcK-PDFRf2e2ZhuKqflg-hWU1OTtH3V7uR7JPo-ZnOFx6YMjFX2fsjUI8kHZY7U5JJB/s1600/love1.webp" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="1000" data-original-width="1000" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjUp323-NQ7LVLRGcqRbzmQ5NihbifWJhSMId06DWl3AqpXdOBQ_A5Fcjg6A12nz_nzOTutHH6h1PcK-PDFRf2e2ZhuKqflg-hWU1OTtH3V7uR7JPo-ZnOFx6YMjFX2fsjUI8kHZY7U5JJB/s320/love1.webp" width="320" /></a></div>
Löydettynä mutta hukassa</div>
<div>
Turvassa mutta eksynyt</div>
<div>
Siellä mutta ei täällä</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Minäkin </div>
<div>
Hukassa kukaan ei koskaan löydä</div>
<div>
Eksynyt en koskaan pääse turvaan</div>
<div>
Olen aina täällä mutten siellä</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Pääsenkö sisääsi</div>
<div>
Syvälle sielun uumeniin</div>
<div>
Kurkistaisinko sydämeen </div>
<div>
Olenko minä yhä siellä</div>
<div>
<br /></div>
<div>
2.10.2019 Karviselle rakkaudella</div>
<div>
Ajatuksia AVH ihmisen kanssa elämisestä</div>
<div>
©️Satumainen2019<br />
<br />
Mä mietin tätä elämäämme pari päivää sitten josta syntyi tuo runo. Miten haastavalta ja hankalalta se toisinaan tuntuukaan. Miten helvetisti se sattuu kun toinen on se sama ihminen johon on rakastunut mutta kuitenkin erilainen. Toisinaan se vanha Karvinen pilkahtaa esille mutta usein hänen aivonsa ikävä kyllä elävät omaa elämäänsä.<br />
<br />
Tietääkö se toinen varmasti miten paljon mä rakastan. Olenko minä siellä jossakin hänessä yhä avioinfarktin jälkeenkin. Mitä se toinen tuntee. Tunteeko se yhä niinkuin minäkin. Onko niiden sanojen MINÄ SINUA RAKASTAN takana yhtään mitään. Vai onko ne vain 3 kulunutta sanaa. Menettäneet merkityksensä jo aikoja sitten.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Miksi se nyt tuntuu niin vaikealta. No siksipä siksi että ei mun ole tarvinnut ymmärtää Karvisen sairautta, AVH:ta eikä infarktia. Mä en kestänyt ja mä join. Siinä oli se mun lohtuni. Mä en edes yrittänyt ymmärtää. Mun oli helppo syyttää omasta juomisestani sitä sairastunutta. Ei tarvinnut koskaan sitä äänen sanoa mutta enköhän mä sen kaikella tavalla antanut ymmärtää muutenkin että en mä välittänyt. Ainoa asia joka kävi mielessä oli että voi helvetti. Kuka mulle nyt käy viinakaupassa. Kuka käy ruokakaupassa. Kuka käy hoitamassa mun asioitani ettei mun itse tarvitse. Ja peilistä mua katseli se helvetin juoppo ja paska akka. Voi helvetin helvetti mun pitää nyt mennä itse viinakauppaan. Voi helvetti minkä se meni tekemään. Aivan kuin Karvinen olisi sairastunut juuri pelkästään mun kiusakseni.<br />
<br />
Sitten mä huomasinkin yhtäkkiä että mä pärjään ilman viinaa. Päivä päivältä se tunne vahvistui ja ajattelin että jippii. Mä olen raitistunut nainen. Onneksi Karvinen sairastui että mä pystyin raitistumaan. Kaikki tuo itsekäs paska mitä siellä mun ajatusmaailmassani pyöri. Koko Karvinen oli valjastettu vain siksi että hän voisi palvella mun tarkoitusperiäni. Milloin toimia kokkina, milloin sisäkkönä, milloin autokuskina ja milloin mitäkin.<br /><br />Mutta enhän mä sitä ymmärtänyt että en mä raitistunut. En mä ymmärtänyt että mä olen alkoholisti ja alkoholisteilla saattaa olla pitkiäkin juomattomia kausia. En mä tiennyt enkä edes halunnut tietää.<br />
<br />
Mua hävettää ajatellakkaan sitä millainen ihminen mä olin. Mua kaduttaa. Mutta mä en enää muistele menneitä sillä mä en ole enää se sama ihminen kuin vuosia sitten. Mä olen alkanut viimeinkin ymmärtää miten aivoinfarktin saaneen ihmisen aivot toimivat. Ne eivät todellakaan toimi laisinkaan niinkuin terveitten aivot. Ja ennen kaikkea mikä on tärkeintä: mä olen pyytänyt anteeksi ja mä olen saanut anteeksi. Vanhojen asioiden vatvominen ei hyödytä mitään.<br />
<br />
Tänä päivänä mä olen onnellinen siitä muutoksesta minkä mä näen peilistä. Siellä ei ole hitustakaan siitä juoposta paskasta. Siitäpä mä sitten mietinkin että voiko ihminen enää onnellisempi olla. Voinko mä oikeasti turvassa tuntea itseni onnelliseksi ja sanoa että mä olen onnellinen ja mä rakastan niin lujaa ja kovasti kun vaan voin. Mä toivon että tämä tunne kestää. Mä tiedän että mä olen siellä Karvisen sielussa ja mielessä ja ajatuksissa. Mä tiedän sen kysymättä ja sanomattakin. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Mä olen löytänyt oikealla polulle jota vaeltaa.<br />Mulla on hyvä olla.</div>
Satumainenhttp://www.blogger.com/profile/08369064742491192432noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4048807674508156267.post-18943247087868380202019-09-27T06:53:00.000-07:002019-09-27T06:53:13.697-07:00Elämäntapamuutos - riemukas perjantai<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEicCuxoIqVUzNnmDyQUlbTmUClLHpuhEVolQ_1Iz_gXpZ_hmYHJ0BajwYWh1xRaNRERSAZ9_-8A2hOBGHuK4wv1R4W2zR3b0AQViF96rCZsHkqQ6JdRW4pw3lG4ve2L2qKqxho_5RIApZ-P/s1600/viljat4.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="563" data-original-width="900" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEicCuxoIqVUzNnmDyQUlbTmUClLHpuhEVolQ_1Iz_gXpZ_hmYHJ0BajwYWh1xRaNRERSAZ9_-8A2hOBGHuK4wv1R4W2zR3b0AQViF96rCZsHkqQ6JdRW4pw3lG4ve2L2qKqxho_5RIApZ-P/s320/viljat4.jpg" width="320" /></a></div>
Mulla on aina ollut niin helvetin huono itsetunto. Mä en usein uskalla edes yrittää mitään kun mä pelkään että mä epäonnistun kaikessa kuitenkin. Ainut mitä mä osaan tehdä on ryypätä, riehua ja lihoa. No ne kaksi ensimmäistä kohtaa on hallinnassa eli ryyppäämisen halut on poissa ja mulla ei ole tarvetta riehumiselle koska se alkoholista luopuminen ja ryyppääminen kadotti mennessään myös halun riehua. Mä olen täysin luonteeltani muuttunut nainen. Ja mä olen onnellinen tästä muutoksesta ja rakastan tätä uutta ihmistä joka musta on tullut.<br />
<br />
Perjantai alkoi hieman pelonsekaisesti. Olen nimittäin aloittanut 3 viikkoa sitten tämän suuren elämäntapamuutoksen osan 2. Eli ruokailutottumusten remontointi. Kävin nimittäin vaakalla. Mä en vaakoista perusta sillä mulle OCD ihmisenä se painon tarkkailu menee äkkiä aivoihin ja siitä jatkuvasti vaakalla juoksemisesta tulee äkkiä pakkomielle. Joten mä en käy vaakalla. Kyllä mä sen lihomisen olen nähnyt ja tuntenut kiristävinä vaatteina ilman vaakaakin. Mutta en ole välittänyt. Mulla on ollut samanlainen kielto päällä tuon syömisen ja sokerin suhteen kuin mulla oli päihdekuntoutusta aloittaessani.<br />
<br />
Miten tuttua se asian kieltäminen onkaan. Ja helpompi kai se on keksiä niitä tekosyitä kuin tehdä asialle jotain. Se on niin helvetin helppo työntää se pää pensaaseen ja joka päivä toivoa että joku pelastaisi tästä helvetistä. Se oikea oivallus tuli sen alkoholin suhteen että ei mua kukaan muu voi pelastaa kun vain minä itse. Minä olen vastuussa omasta elämästäni ja siitä miten mä haluan sitä elää.<br />
<br />
Mun elämässä ei viinalla ole enää sijaa. Se elämä tuli nähtyä ja siihen helvettiin en kaipuuta enkä halua tunne minkäänlaista. Ja meinasi perkele henki lähteä. Ja mä olen vastuussa näistä kilostani. Hyvähän se on jankuttaa sitä samaa virttä että itse mä kiloni kannan. Mutta sekin on vain tapa huijata itseään.<br />
<br />
Mä puhun nyt tässä vain itsestäni ja omista tuntemuksistani. Ja en ole äänitorvena kenenkään muun painolle. Mä haluan elää vielä vanhanakin. Nähdä sen raittiin Satu mummelin sieltä peilistä joskus vuosikymmenten päästä. Ja tätä nykyä mun syömisellä ja sokeririippuvuudellani mä en pitkälle elä.<br />
<br />
Tällä hetkellä mua ajaa eteenpäin sama tunne ja tahto kuin mua ajoi raitistuttuani. Tarve muuttua ja saavuttaa pysyvä muutos elämässäni. Ja mä teen sen. Mä pystyn tähän. Mä en ole yksin tämänkään asian kanssa. Mulla on tässä elämänmuutoksessanikin ympärillä vahva tukijoukko. He tukevat ja auttavat mua itse auttamaan itseäni.<br />
<br />
Ai niin joo ... meinasi tärkein unohtua. Eli mites se punnitus meni. No aivan mahtavasti. Eli ensimmäiset 3 viikkoa ja olen 5 kiloa kevyempi.<br />
<br />
Tästä on hyvä jatkaa.<br />
Mä pystyn tähän.<br />
Askel ja hetki kerrallaan.Satumainenhttp://www.blogger.com/profile/08369064742491192432noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-4048807674508156267.post-7822881331955189482019-09-21T00:56:00.004-07:002019-09-21T00:56:54.544-07:00Onko homma hoidossa - oma mielenterveys<div style="text-align: left;">
Mä saan viimeinkin tarvitsemaani apua ja hoitoa.</div>
<div style="text-align: left;">
Mä käyn juttelemassa psykiatrisen sairaanhoitajan luona 2 kertaa kuussa.</div>
<div style="text-align: left;">
Miten tärkeää se mielenterveyden hoitaminen onkaan. Mä olen aina niin hemmetin varma että mä olen ahdistunut. Kiljaisen harva se päivä että "vittu mä tapan itseni" sen kummemmin sitä tarkoittamatta. Karvinen sanoo joka kerta että ei noin. Että voisitko lopettaa. Mä en oikeastaan tiedä syytä miksi mä sanon niin. Jotenkin vaan se pääsee mun suustani puolivarkain.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiSf_pY2FZL1AQ1ybGebNPmJkDsazOiRW1wQocyp7EUnto_V7RHYGTE-9RWGQAKkcAFaEcmJdZY_c_3ADf7rrdpQHu2klJE7ofKw1LleuFz1GUCKYA5c5bWMiJ4Z23hDqJzhpCEpu1dXNQB/s1600/Kukka1.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="400" data-original-width="600" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiSf_pY2FZL1AQ1ybGebNPmJkDsazOiRW1wQocyp7EUnto_V7RHYGTE-9RWGQAKkcAFaEcmJdZY_c_3ADf7rrdpQHu2klJE7ofKw1LleuFz1GUCKYA5c5bWMiJ4Z23hDqJzhpCEpu1dXNQB/s320/Kukka1.jpg" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: left;">
Se toi mun raittius on pysynyt kohdillaan eli mun viinahimot on poissa niin kauan kun mä hoidan itseäni. Mutta se sosiaalinen kanssakäyminen muiden ihmisten kanssa. Mä olen niin huono sosiaalisissa suhteissa. Mä en tiedä miksi mutta se ystävien hankkiminen on ollut aina vaikeaa. Mä en tiedä mistä niitä ystäviä saa ja miten niitä hankitaan. Mulla on tasan tarkkaan yksi sydänystävä jonka kanssa tulee puhuttua puhelimessa useinkin ja jonka kanssa voi vuodattaa sydämensä murheet on sitten aiheena mikä tahansa. Paljon olemme yhdessä eläneet ja yhdessä kokeneet. Kiitos sinulle siitä rakas "Runosielu" ystäväni. Kavereitakaan ei juurikaan ole. Mun on vain jostakin syystä vaikeaa puhua ihmisten kanssa. Kun mun kanssa joku alkaa puhumaan niin kyllä mä sitten suuni saan auki mutta mä en juuri koskaan ota kontaktia itse.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Mä olin hetken niin onnellinen siitä uudesta ystävästäni josta kirjoitinkin blogiini muutamaan otteeseen. Mutta se ystävyys särkyi siihen että meillä oli eri käsitys ystävyydestä. Mä luulin että ystävyys on sellaista kuin mun ja "Runosielun" välillä on että voi kaiken oksentaa toiselle ja hän on läsnä. Kuuntelee ja ymmärtää. Itkee yhdessä kanssasi ja nauraa yhdessä kun sen aika on. Mutta mulle tuli täytenä yllätyksenä se että tämä meidän ystävyys ei hänen kanssaan ollutkaan sillä tasolla ja minä kun avauduin kuin ainakin ystävälle pitäisi voida niin hän toimi niinkuin mun käsityksen mukaan ei pitäisi toimia ystävien kesken. Eli petti mun luottamuksen. Eipä silti mä kaipaan tuota ihmistä yhä. Eli mulla on ikävä. Mitä mun pitäisi tehdä avatakseni yhteyden. Aikaa nyt on välien rikkoutumisesta kulunut useampi kuukausi. Se uudelleen ystävyyden rakentaminen on vaikeaa mutta ei mahdotonta.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Mä olin eilen taas fysioterapiassa ja mulle tuli täysin hölmistynyt olo siitä miten hyvä olo ja mieli mulle tuli siitä jälkeenpäin. Mä olin niinsanotusti virtaa täynnä ja niin energinen. Eihän sen liikunnan pitänyt hauskaa olla. Ei siitä pitäisi tulla hyvä olo. Ei ainakaan ennen ja niin pitkälle kun mä muistan mua on oksettanut kaikki liikunta ja toi fysioterapia on mennyt aina samaan kategoriaan. Mutta nyt mä odotan jälleen niin innoissani ensi viikon fyssaria. Eli missä mättää ja mikä. Nää on niin uusia tuntemuksia mulle. Että se liikuntakin voi tuoda hyvän olon.</div>
<br />
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjza3CEfjUhdxuyOCQ8I6hAUuwEiOXBd9PFBkdH6OYjt3YdV4vqfgBUF74vubFAR6UscG6yFJYxH2s9TKzkABoWYfdELieGKXckHDISKhsXJC-Zwnrs_WSAW-C5DFMiDkNCKB6N9K7SQrXn/s1600/p%25C3%25A4%25C3%25A4_h%25C3%25A4kiss%25C3%25A4.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="413" data-original-width="500" height="264" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjza3CEfjUhdxuyOCQ8I6hAUuwEiOXBd9PFBkdH6OYjt3YdV4vqfgBUF74vubFAR6UscG6yFJYxH2s9TKzkABoWYfdELieGKXckHDISKhsXJC-Zwnrs_WSAW-C5DFMiDkNCKB6N9K7SQrXn/s320/p%25C3%25A4%25C3%25A4_h%25C3%25A4kiss%25C3%25A4.jpg" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: left;">
Kaikki kuuluu kaikkeen. Tarkoitan siis sitä että onhan se helppo ahdistua ja masentua kun istut yksin kotona neljän seinän sisällä tuijottamassa tietokoneen näyttöruutua silti näkemättä mitään. Kun allakassa ei ole mitään menoja. Mä selittelen sitä että en mä ketään tarvitse. En mä mitään tarvitse. Mä tulen vallan mainiosti toimeen itseni kanssa ihan yksin. Mutta se toimettomuus ja yksinäisyys kaihertaa mun sisintäni. Mä olen äärimmäisen ujo ja syrjään vetäytynyt. Mä mietin useinkin että onko mun mahdollista muuttaa vanhoja jo opittuja käytöstapoja. Ehkäpä olisi mahdollista. Askel askeleelta. Sillä se sosiaalinen kanssakäyminen muiden ihmisten kanssa on osa sitä omaa mielenterveyttä. Ja se omasta mielenterveydestä huolehtiminen on tärkeä juttu. Kun on iloinen mieli niin kroppakin pysyy kunnossa helpommin ja paremmin.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Mulla on paljon kehitettävää tässä omassa käytöksessäni.</div>
<div style="text-align: left;">
Moni asia on muuttunut mutta onneksi poitiivisempaan suuntaan.</div>
<div style="text-align: left;">
Tästä on hyvä jatkaa.</div>
<div style="text-align: left;">
Muistakaa hoitaa sitä mielenterveyttänne ja jos tuntuu pahalta niin se avun hakeminen ei ole häpeä vaan se on oikea tapa toimia. Silloin kun tuntuu siltä että itse ja yksin ei jaksa niin on aika hakea apua.</div>
<div style="text-align: left;">
Mä sain sitä apua ajoissa ja tässä mä nyt olen. Rakennan uutta elämää.</div>
<div style="text-align: left;">
Näin on hyvä olla.</div>
Satumainenhttp://www.blogger.com/profile/08369064742491192432noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4048807674508156267.post-22582611858832972952019-09-12T05:26:00.000-07:002019-09-12T05:26:14.335-07:00Eteenpäin askel kerrallaan <div style="text-align: left;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgzRrUmx4Qkwo2IPXA-55RxnK6vE_1Wn-r1nYaln1sHjR-tEj1hos3x2riSt-qRq2cVw2gSuq4GNJcBrD4ntAd4mq3E_PMy1ObEWNT5s_YmIhguooUlmq_zu0hPFojQ9234sKhQtZ5pDRzx/s1600/sober.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="427" data-original-width="703" height="193" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgzRrUmx4Qkwo2IPXA-55RxnK6vE_1Wn-r1nYaln1sHjR-tEj1hos3x2riSt-qRq2cVw2gSuq4GNJcBrD4ntAd4mq3E_PMy1ObEWNT5s_YmIhguooUlmq_zu0hPFojQ9234sKhQtZ5pDRzx/s320/sober.jpg" width="320" /></a>Se tämä elämä on vaan aika työlästä elää. Joskus tuntuu että miten helvetistä tästä jaksaa jatkaa eteenpäin ja toisinaan menee niin hyvin mukamas ... Ja aina mä odotan sitä kolmatta maailmansotaa... mistä se pommi nyt mun niskaani putoaa. Sitä vaan jotenkin ei jaksa uskoa että kyllä elämä kantaa.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Mä olen erittäin pahasti ruokariippuvainen ja siitä ei se juttu muuksi muutu vaikka miten sitä asiaa yrittää muuksi muuttaa ja ei se asian kaunistelu auta. Mun on pakko muuttaa tätä elämääni parempaan ja terveellisempään suuntaan.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Mulle nyt ei kenenkään tarvitse ruveta kauppaamaan mitään ihmedieettejä. Mä tiedän että se VHH dieetti on olemassa ja sun muutakin konstia ja keinoa mutta mä rakastan liikaa leipää, perunaa ja pastaa eli ei sovi mulle.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEimWuKZFWX16oGGbFGIeoCWC0KxvQNm-ppAL71UZ5OmoVhSgTnrsffhjN0rXkyHKSdr-JkYn7NqZVQnw43wRxqnYBdWfGXDnzQ3wjLkaBYE6Dx58oRDcShyphenhyphenz6fthid-DH5RZoJ4Gg-hY08d/s1600/20190909_144732.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1383" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEimWuKZFWX16oGGbFGIeoCWC0KxvQNm-ppAL71UZ5OmoVhSgTnrsffhjN0rXkyHKSdr-JkYn7NqZVQnw43wRxqnYBdWfGXDnzQ3wjLkaBYE6Dx58oRDcShyphenhyphenz6fthid-DH5RZoJ4Gg-hY08d/s320/20190909_144732.jpg" width="276" /></a>Eritoten mua ärsyttää tavattomasti se seikka että kun kerron elämäntapamuutoksestani. Ensin lähti viina ja nyt on aika panna tuo syömispuoli kuntoon ja tarkoitan että tää on elämäntapamuutos niin eiköhän siinä ole yksi sun toinen ehdottelemassa miten mun tulisi syödä ja mitä tehdä.... Kiitos ei. Mä en ota keneltäkään neuvoja vastaan .... Mä teen tämän omalla tavallani ja mulla on lääkäritaho ja Hra Karvinen tukemassa mua tällä mun matkallani..... joten sanon nyt ensimmäisen ja viimeisen kerran että mä teen tämän matkani omalla tavallani. Mulla on vahva ja osaava tukijoukko ympärilläni...että kaikki jotka haluavat mulle neuvojaan antaa voivat kääntyä Laihian TK:n puoleen.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Se tuo mun syöminen on ollut täysin sekaisin. Mä kun olen aina ollut sellainen tunne syöjä....aina kun tuntuu pahalle tai ahdistaa niin mä syön. Kumpa se ruoka mitä mä ahdistukseen syön olisi edes terveellistä ruokaa mutta kun mä syön kaikkea sellaista roskaa mikä ei ole terveellistä. Mutta kun se terveellinen ruoka on pahaa ... no eikä ole höpö höpö ... sekin on vain tottumus kysymys. Kaikkeen tottuu. Myös siihen sekä veden juontiinkin . Senkin olen korvannut usein sokerittomilla ja sokerisillakin juomilla. Tää on täysin priorisointi kysymys eli mikä mulle on tärkeä....terveys ja terveellinen elämäntapa vai epäterveellisyys, kuolema ja hauta.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Mä alkoholismin kanssa tulin siihen pisteeseen että mä en katsonut tarpeelliseksi alkoholismiani salata. Mä en nähnyt siihen mitään syytä koska mä olen täysin sinut sen kanssa että mä olen alkoholisti. Ja mä olen sen ajatellut sen niin että jos yksikin mun blogia lukeva saa innostuksen lähteä kuntoutukseen tai saa voimaa ja hyvän mielen niin silloin tämä blogini on oikealla asialla. Ja tämä nyt on lähinnä sitäkin varten että tämä pitää mut järjissäni ja oikealla polulla. Mun on projektiblogini. Olemalla avoin mä haluan osoittaa kaikille kanssakulkijoilleni ja kohtalotovereille että alkoholismi on sairaus ja ei sitä tarvitse hävetä.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi9TSwoc_WchFGO3kxpr4PQJHFPz5nPLDpo6iDb-77WxeGAQJCugxQXwUqNAfIed08uuQbZKuXhOrjA565LwKFsF7ONMQzyl5KW2TsmUlSicxR11atnmXvRt97kSzKJaWgfFKW6X8u-jMPn/s1600/20190908_164225.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="1086" data-original-width="1600" height="217" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi9TSwoc_WchFGO3kxpr4PQJHFPz5nPLDpo6iDb-77WxeGAQJCugxQXwUqNAfIed08uuQbZKuXhOrjA565LwKFsF7ONMQzyl5KW2TsmUlSicxR11atnmXvRt97kSzKJaWgfFKW6X8u-jMPn/s320/20190908_164225.jpg" width="320" /></a>Samalla tavalla mä ajattelen että tää ruokariippuvuus on mulle sairaus joka on parannettavissa.... mulla on pitkä tie kuljettavanani niinkuin mulla on alkoholisminkin saralla. Se alkoholismi ei musta koskaan lähde. Mutta hoitamalla itseäni olen saanut sen lukittua tuonne syvälle sielujeni kammioon. Eikä mulla ole aikomustakaan sitä päästää vapaaksi.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Nyt on tullut oikea aika hoitaa tuo mun toinenkin puoli kuntoon.</div>
<div style="text-align: left;">
Mä olen sen arvoinen ja tämä elämä on liian mielenkiintoinen että viitsisin sen hukata syyttä suotta. Sillä mulla on vain tämä elämä.</div>
<div style="text-align: left;">
Kyllä se tästä ... tähänkin voin soveltaa päihdekuntoutuksessa oppimaani elämäntapaa</div>
<div style="text-align: left;">
❤ASKEL KERRALLAAN ❤</div>
Satumainenhttp://www.blogger.com/profile/08369064742491192432noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-4048807674508156267.post-59274574022622675282019-09-05T07:10:00.001-07:002019-09-05T07:10:14.260-07:00Seison jälleen tienhaarassa<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgqiZHIpjqRB7MYGTwA1L8-MA5M_eRgiV7o8QNU4j_ORNZr9ETKztMeFQvrhSPosjeBUnmdx4R80SSbzT8USxt_-4jQPIPzJoozSx0kibAmaykEk1sQorfQ9oauBhu2kBfcLtbnj2ZWE0Da/s1600/tie3.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="375" data-original-width="500" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgqiZHIpjqRB7MYGTwA1L8-MA5M_eRgiV7o8QNU4j_ORNZr9ETKztMeFQvrhSPosjeBUnmdx4R80SSbzT8USxt_-4jQPIPzJoozSx0kibAmaykEk1sQorfQ9oauBhu2kBfcLtbnj2ZWE0Da/s320/tie3.jpg" width="320" /></a>On aika muistella. On aika muistaa se mitä tapahtui kaksi vuotta sitten. Ihan vaan sen takia että olen jälleen elämäni taitekohdassa. Seison siinä tienhaarassa ja valittavanani on kaksi tietä. Toinen johtaa kohti helvettiä, hautaa ja kuolemaa ja toinen tienhaara johtaa valoon, elämään ja hyvyyteen. Mitä nyt sitten on tapahtunut. Ei oikeastaan mitään alkoholismin saralla. Täytyy heti tarkentaa että mä olen yhä raitis ja en ole pisaraakaan viinaa juonut sitten kun 19.7.2017 viimeisen kännini vedin.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Kaksi vuotta sitten mä seisoin siinä tienhaarassa ja mä valitsin elämän. Mun juopottelu oli mennyt siihen pisteeseen että olin menettänyt liikuntakykyni. Edelliset kaksi kuukautta olin maannut liikuntakyvyttömänä vuoteessa. En antanut Karvisen soittaa apua eikä hän osannut. Mä olen niin vahva persoona jos nyt vältetään käyttämästä sanaa "pirttihirmu" että kaiketi hän pelkäsi mua ja mun huutamistani ja raivoamistani. Mä tein kuolemaa ja mä tiesin sen itse että enää ei kestäisi kauaa kun mun ei enää tarvitsisi aamulla herätä ja tuntea sitä viinan tuskaa. Mä kun en sairaassa juopon päässäni keksinyt mitään muuta keinoa päästä viinasta eroon kun kuolema. Mun ei tarvistisi enää kärsiä eikä himoita viinaa. Mun ei tarvitsisi yökausia itkeä ja huutaa ja juoda vaikka en halunnut koska kroppa huusi viinaa vaikka sielu sanoi ei enää. Mun ei tarvitsisi täristä viinanhimoissani. Mun ei tarvitsisi tuntea niitä viiltäviä kipuja raahautuessani eteenpäin yhden kyynärsauvan varassa. Mun ei koskaan enää tarvitsisi tunte sitä tunnetta kun mun kroppa alkaa pettää ja alkaa menemään taju ja herätä parin minuutin päästä lattialta ja nöyrtyen soittaa apua palokunnasta nostoavuksi kun mä en itse päässyt ylös. </div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<br />
<div style="text-align: left;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiUUruQp8-3UYhTDzi0aPLWhT4bwniZ_XahFPrOaHMeL9A0lTghlEgW49mlgxGZjQ-scG71o4oy25rZd6gzgDGYlmGG9Wvn7eJ3Q_a37s96Yw25pkO1zL199hcg-R429M_IDOph6zjGUqak/s1600/tie6.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1078" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiUUruQp8-3UYhTDzi0aPLWhT4bwniZ_XahFPrOaHMeL9A0lTghlEgW49mlgxGZjQ-scG71o4oy25rZd6gzgDGYlmGG9Wvn7eJ3Q_a37s96Yw25pkO1zL199hcg-R429M_IDOph6zjGUqak/s320/tie6.jpg" width="215" /></a>Se viinapiru oli pitänyt mua otteessaan ja puristanut mua kasaan viimeiset 30 vuotta ja mä en enää jaksanut elää niin. Mä en vaan jaksanut sitä viinan himoa. Mä en jaksanut sitä samaa paskaa mitä mun suuni syölsi ulos ja niitä helvetin selityksiä että miksi mä nyt voin juoda. Aina oli syy juoda. Ja missä mä olin hyvä niin mä olin helvetin hyvä manipuloimaan toisia ihmisiä. Ja mä olen siinä taitava yhä. Nyt mä olen jälleen siinä elämäni valintatilanteessa.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Mä olen kertoillut tässä blogissani myös mun syömisongelmistani ja paino-ongelmista ennenkin mutta olenko mä oikeastaan ollut koskaan tosissani. Mä olen aina sanonut ja mä olen aina tiennyt että mulla on samanlainen suhde ruokaan kun alkoholisteilla on viinaan. Ja mä olin se sikajuoppo ja kaikki se paska mitä mä syöllän suustani. Kaikki ne sanat ja korulauseet miksi mä nyt voin herkutella jäätelöllä, miksi mä voin ihan hyvin syödä epäterveellisesti....kaikki ne syyt. Ihan kuin mä olisin kuullut niitä syitä jo aiemminkin ...ai niin joo .... mutta mähän olen. Mä olin se juoppo joka niitä syitä sepitteli. Ei ole mitään sellaista mitä mä en olisi omasta suustani jo aiemmin ulos päästänyt.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh-ORzOngUoVVV64FVEKorRWUcCIRAkU9kxY8IG90rVfagDCiW6wO0gwi0JYjNitS3fGpbQuNaD97z-tvOZ_jkKDcI7V0-FYjZa_xPuf8-YWGvNp8MAe1xfgwJHUCL2JLEajA-KaZkySJBt/s1600/Tie4.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="640" data-original-width="640" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh-ORzOngUoVVV64FVEKorRWUcCIRAkU9kxY8IG90rVfagDCiW6wO0gwi0JYjNitS3fGpbQuNaD97z-tvOZ_jkKDcI7V0-FYjZa_xPuf8-YWGvNp8MAe1xfgwJHUCL2JLEajA-KaZkySJBt/s320/Tie4.jpg" width="320" /></a>Nyt mä olen vaan tullut siihen pisteeseen että mä en jaksa tätä paino-ongelmaani enää kantaa. Mä voin henkisesti huonosti. Mä voin fyysisesti huonosti. Alunpitäen tavoite oli kaksi vuotta sitten viikko ennen jouluaattoa 2017 että mä vielä kävelen joku päivä ja pääsen eroon tästä pyörätuolista. Nyt mä olen sitten jämähtänyt syvemmälle tähän helvetinkapineeseen. Ehkä mä nyt olen viimeinkin valmis kohtaamaan ne elämän realiteetit ja kasvamaan viimeinkin aikuiseksi. Olen tehnyt lukuisia hyviä päätöksiä ja aloitin fysioterapiankin uudelleen kun sen viime vuoden marraskuussa lopetin. Mä kun en ymmärtänyt mitä hyötyä siitä kerta viikossa fyssarilla käynnistä on mutta nyt mä sen tiedän. Sen tarkoitus on ylläpitää mun kuntoani.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Mä haluan elää vielä 90 vuotiaana muorinakin.</div>
<div style="text-align: left;">
Kiikkustella kiikkustuolissa Karvisen kanssa ja muistella sitä yhteistä ihanaa elämäntaivalta.</div>
<div style="text-align: left;">
Tällä mun nykytavalla se kuolema ei ole niinkään kaukana.</div>
<div style="text-align: left;">
Mä sen helvetin olen kerran nähnyt ja toista kertaa mä en halua sitä nähdä enkä sille puolelle päätyä.</div>
<div style="text-align: left;">
Tää mun elämä on tässä ja nyt!</div>
<div style="text-align: left;">
Täältä mä tulen elämä .... pusken uudella innolla eteenpäin.</div>
<div style="text-align: left;">
Mä selvisin alkoholismista niin mä selviän tästäkin.</div>
<div style="text-align: left;">
Mä selviän ja tulen selviämään kaikesta mitä elämä mun tielleni heittää.</div>
<div style="text-align: left;">
Näin se vaan on. Ja näin sen on oltava.</div>
Satumainenhttp://www.blogger.com/profile/08369064742491192432noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4048807674508156267.post-46289744895088283322019-08-31T11:40:00.001-07:002019-08-31T11:40:38.333-07:00Lupa juopotella?<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgDKkTeGWrICz-ROlumWKhlkFKUCsq8SB2BZjasAzYgPlhl-278VVCpnKU6LWNvKGe52VbpHakf0Z1GJFeqwxn3VgXenZVLva2VXhLCV9vh1GNtU267vSttLvpllzmUCMibQ-GQ924yRwL1/s1600/Leinikki.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1346" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgDKkTeGWrICz-ROlumWKhlkFKUCsq8SB2BZjasAzYgPlhl-278VVCpnKU6LWNvKGe52VbpHakf0Z1GJFeqwxn3VgXenZVLva2VXhLCV9vh1GNtU267vSttLvpllzmUCMibQ-GQ924yRwL1/s200/Leinikki.jpg" width="168" /></a>Se on sitten kesäkin kohta vietetty. Kesän viimeinen päivä ja muutaman tunnin kuluttua kuukausi vaihtuu syyskuuksi. Mua aina ahdistaa tämä hetki. Mä aina toukokuussa ennen tapasin sanoa että nyt on kesä ja kyllä mä sitten nautin tästä kesästä...teen sitä ja tätä ... meen sinne ja tänne. Eli suunnittelin kesän täyteen ihania juttuja ja menoja. Sitten aina elokuun viimeinen tai viimeistään syyskuun ensimmäinen se ahdistus ja jumalaton masennus iski. Ja sain taas todeta että se sitten kesäkin jäi viettämättä..... itkun kanssa sai miettiä mennyttä kesää ja sitä miten mikään suunnitelluista jutuista ei toiminut eikä toteutunut. Ulkona ei tullut käytyä kertaakaan tai ehkä pari pakollista kertaa ikkunan raosta tuli kurkistettua että sataako vai ei...! Miten mä olisin voinut mihinkään mennä tai mitään tehdä kun kesä meni nauttiessa kosteasta kesästä. Tuli siis istuttua sen ainoan ystävän kanssa sisällä. Ja tuo ystävä oli se viinapullo. Ainut luottotoveri johon sai aina tukeutua ja jolta sai turvaa ... tai siis niin mä sen kuvittelin ennenkuin raitistuin ja ymmärsin sen olevan valheellista viettelystä ja heivasin sen entisen Toveri Viinan helvettiin elämästäni.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Tänään viimeisenä elokuuta olo on aivan toisenlainen. Mua ei ahdista eikä masenna. Mä olen oppinut olemaan sunnittelematta etukäteen mitään enkä juokse enää kilometrien päässä vaan elän kiltisti tätä päivää. Menen sen askeleen kerrallaan ja niin on hyvä elää. Ainoa suunnitelma oli jo maaliskuussa ostetut liput viime perjantaiseen Juha Tapion konserttiin. Ja se oli kyllä sellainen elämys että vieläkin mieleen tulee ajatus että voi WAU miten mahtava esiintyjä se Juha Tapio onkaan.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi5OdS8fGiYGwUtHg33FLJ7fPVJKBYDS9NTrL52BTJkyx2Tq9IFh-vwmRqVULQFWJm_jlDw5yc_Zlk3bHM3BwISgMGHKv-vkwkKBN-Gc0sfDNPdzXnr9lELH7wMWOux0m-23c2xSuCYoM_S/s1600/Venet.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="675" data-original-width="1200" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi5OdS8fGiYGwUtHg33FLJ7fPVJKBYDS9NTrL52BTJkyx2Tq9IFh-vwmRqVULQFWJm_jlDw5yc_Zlk3bHM3BwISgMGHKv-vkwkKBN-Gc0sfDNPdzXnr9lELH7wMWOux0m-23c2xSuCYoM_S/s320/Venet.jpg" width="320" /></a>Tänään siis on virallisesti mökkikauden päättäjäiset. Täällä Pohjanmaalla sitä sanotaan Venetsialaisiksi. Ennen lapsena se oli tärkeä viikonloppu. Paljon ennen kuin musta tuli juoppo. Me mentiin aina venetsialisina mökille Sonamoon. Se sijaitsi Luodon kunnassa. Siellä oli Shauman paperitehtaan mökkikylä työntekijöille ja sieltä ne työntekijät saivat vuokrata mökkejä. Isäni oli Schaumannilla töissä joka siis muuttui jossakin kahdeksankytluvulla Kymmeneksi ja mikä se nyt sitten tänään lieneekään olevan. Mutta noi lapsuuden kesät olivat tosi ihania ja varsinkin ne vuokramökkiviikonloput ja joskus oltiin viikkokin. Niitä aina odotti mielellään kun sitä omaa kesämökkiä ei meillä ollut.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Se venetsialaisviikonloppu sitten muuttui mun päässäni luvaksi juopotella. Siis kun aikuiseksi kasvoin. Tai siis no siitä nyt voidaan olla erikin mieltä. Itse mä olen ajatellut että mä en koskaan tainnut aikuiseksi kasvaakaan ennenkuin nyt vasta viisikymppisenä. Se viikonloppu kun kiteytyy niihin muistoihin isästä juomassa. Ne riidat isän ja äidin välillä ja se tosiasia että se pelko jäi sinne sieluuni. Mä olin lapsi ja kenenkään lapsen ei pitäisi joutua aikuisten riitelyä kuuntelemaan ei kännisen eikä edes selväpäisen.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<br />
<div style="text-align: left;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjR-TGysH3fE7uzpyzsI98AYZWKKQmWgzKQGM4_1Xhn0T9H5eFeD4xKsTmjWXwWj6z9e0oQtecBTiDp4n_XYrGucM_yqKwSUlC3PxbXvK9LRLrRrM-TaVf8ygvULKphDaeYDHzSpTLBTmgO/s1600/1hour.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="345" data-original-width="236" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjR-TGysH3fE7uzpyzsI98AYZWKKQmWgzKQGM4_1Xhn0T9H5eFeD4xKsTmjWXwWj6z9e0oQtecBTiDp4n_XYrGucM_yqKwSUlC3PxbXvK9LRLrRrM-TaVf8ygvULKphDaeYDHzSpTLBTmgO/s320/1hour.jpg" width="218" /></a>En mä omasta juoppoudestani ketään syytä. Itse mä sitä viinaa join. Enkä mä vanhempiani vihaa. Mä rakastan heitä. On mulla niitä onnellisiakin muistoja että ei ne kaikki lapsuuden muistot viinaan liity. Tulvi vaan tästä Venetsialaisviikonlopusta muistoja mieleen ja tajuan miten onnellinen mä tänään olenkaan. Ei sillä menneisyydellä ole merkitystä. Se on elettyä elämää ja eikä sitä kukaan muuttamaan pysty. Mä olen muuttunut täydellisesti ja musta on kasvanut uusi ihminen. Tänään mä olen onnellinen ja raitis. Ei mun tarvitse ajatella enää sitä petollista Toveri Viinaa. Elän ja askellan askeleen ja hetken kerrallaan ja se riittää. </div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Ihanaa viikonlopun jatkoa kaikille teille ihanille 🧡</div>
<div style="text-align: left;">
Pitäkää toisistanne huolta 🙏</div>
<div style="text-align: left;">
Haleja 🧡</div>
Satumainenhttp://www.blogger.com/profile/08369064742491192432noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4048807674508156267.post-3102560165446048152019-08-30T05:53:00.001-07:002019-08-30T06:09:02.692-07:00Tässä tänään - enää en häpeä<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhwgGIf83VurdE0hFbHJowNNQOj02hmtEF5e-BBjDSoKgGa6HPalfh74m2kh23J7CzZNofkEJ7uDn7HQfxsjhzzLvfThm1zZDyablKzv3jQKhZ7CLzvLRG-u6ojv2M58QTF80xjEvn4m3wf/s1600/Onni1.webp" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="500" data-original-width="500" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhwgGIf83VurdE0hFbHJowNNQOj02hmtEF5e-BBjDSoKgGa6HPalfh74m2kh23J7CzZNofkEJ7uDn7HQfxsjhzzLvfThm1zZDyablKzv3jQKhZ7CLzvLRG-u6ojv2M58QTF80xjEvn4m3wf/s200/Onni1.webp" width="200" /></a></div>
<div style="text-align: left;">
Toisinaan ajatukset kiirivät menneeseen. Siihen aikaan kun mä vielä join. Ei se takia että mä katuisin tätä raittiutta tai että mä kaipaisin viinaa. Vaan sen takia että on hyvä muistaa se mistä on lähtenyt ja mitä mulla on elämässäni tänään.</div>
<div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
</div>
<div>
<div style="text-align: left;">
Se entinen elämä ... joskus se oli kivaa. Joskus silloin vuosia vuosia sitten kun se viina ei vielä ollut ongelma. Siis hetkinen vain kelataanpas nyt vähän takaisinpäin. Mä en ihan oikeasti muista edes olenko mä koskaan osannut ottaa viinaa silleesti kohtuudella. Ja oliko se edes kivaa. Mun juominen on aina ollut jollakin lailla kieroutunutta. Se ajatus siitä kun otat ensimmäisen ryypyn ja siitä lähtien se onkin kelloon katselua. Paljonko kello on että ehtii vetää mahdollisimman paljon sitä viinaa päähänsä. Ja mitä enemmän kello näytti niin sitä kiivaampaa tahtia mä join. </div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Mitä se tarkoittaa sitten että jollakin on hyvä viinapää? No en mä sitä tiennyt ennenkuin raitistuin ja se mulle päihdekuntoutuksessa opetettiin ja kerrottiin. Jos tuntuu siltä että on hyvä viinapää ja niinkuin mulla todella ekstrahypersuperfantastisenbriljantti viinapää niin henkilöllä on jo kohonnut sietokyky alkoholiin nähden. Sillä kaikki ne höpöhöpö selitykset siitä että mulla on iso kroppa, mä olen isompi ihminen niin mun kestää juoda enemmän kuin 50 kiloa mua kevyemmän että se viina ei vaan mene päähän samalla tavalla. </div>
<br />
<div style="text-align: left;">
No siis jos ajatellaan sitäkin seikkaa että viinan pitäisi mennä päähän voidaan puhua jo ongelmallisesta alkoholin käytöstä. Normaalit ihmiset eivät juo viinaa siinä tarkoituksessa että sen pitäisi mennä päähän ja he kaiketi osaavat ottaa sitä viinaa kohtuudella ja usea osaa jopa lopettaa silloin kuin itse haluaa eli kun on hyvä olla ja se ruualle varatun viinipullon pohjalla oleva lasillinen ei korvenna sun mieltä eikä tunnu sielussa asti ahdistavalta kun sun niin tekisi mieli ottaa se viimiennekin lasillinen. Ja viimein otat ja otat sitten muutaman väkevän, pari siideriä tai mitä nyt sattuu olemaan ja jos mitään ei satu olemaan niin se sitten onkin koko yhteiskunnan vika. Se kostetaan ystäville, läheisille tai vaikkapa sille omalle perheelle vittumaisena käytöksenä. Perhehän se meidän hyvän alkavan ilon on pilannutkin en minä. Mä vaan pidän hauskaa. Mua ei vaan kukaan ymmärrä. Mä olen niin masentunut. Mä olen niin ahdistunut. Mulla on takataskussani liuta puolikännissä saatuja diagnooseja joilla siis saisi todellisuudessa pyyhkiä takalistonsa. Mulla oikeasti oli vahva epäilys bipolaarisesta mielialahäiriöstä ja vakava masennus. Mutta raitistuttuani kaikki oireet loppuivat kuin seinään. Mä tajusin että enhän mä ole masentunut vaan mä olin helvetti saatana täys juoppo.</div>
<div style="text-align: left;">
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjwv6kFtujsjc4FXp5l24W1Wh2lq73DIdbN16hKW9TYHiyV5T2Il3Mr2dxYjDbpOjNBxcjcdzWBz1tV0FO2mQAt46uBqwhAHxM6ui-XJK2H05gSh1uvQ491k6aAOT7IDeYSEi4yqQrn4shyphenhyphen/s1600/Onni2.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="640" data-original-width="640" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjwv6kFtujsjc4FXp5l24W1Wh2lq73DIdbN16hKW9TYHiyV5T2Il3Mr2dxYjDbpOjNBxcjcdzWBz1tV0FO2mQAt46uBqwhAHxM6ui-XJK2H05gSh1uvQ491k6aAOT7IDeYSEi4yqQrn4shyphenhyphen/s320/Onni2.jpg" width="320" /></a>Ja meitä samanlaisia väärin diagnosoituja on aivan taatusti helvetin paljon. On niitä samanlaisia onnettomia sieluja joidenka pitäisi päästä päihdekuntoutukseen mutta kun sinne on niin vaikea saada sosiaalipuolelta maksaria. Ja kun se maksaa. Monikaan hoitoon haluava ei viinahöyryisessä päässään osaa laskea että paljonko siihen viinaan on mennyt vuosien saatossa rahaa. Minä olen valehtelematta juonut pienen omakotitalon hinnan 30 vuotisen juopon taipaleeni matkalla.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Mulle se kulissien pystyssäpitäminen oli äärimmäisen tärkeää. Mulla ei koskaan ollut ystäviä. Siis tai ei ainakaan montaa. Kaikki ne ystävät olivat laskettavissa yhden käden sormin. Enhän mä voinut päästää ketään lähelleni elämääni koska olisi paljastunut se katkera totuus että he olisivat huomanneet mun hallinnastani aikoja sitten karanneen viinan käyttöni. Joku olisi pian sanonut että sä Satu juot liikaa. Joku sanoikin ja hyvin äkkiä mä hankkiuduin niistä ihmisistä eroon. Sainpas ainakin oikeuden haukkua koko yhteiskuntaa kusipäiksi heidän selkänsä takana kun olivat mua kehdanneet syyttää ihan syyttäsuotta. Tai saatoinhan mä aina haastaa ihmisiä kunnianloukkauksesta käräjille ... kuten liiankin usein uhkasin. Ja entäs se 10 ihmisen "top kymppi tappolista" jolla oli helvetin paljon tunkua kun se tursusi jo alipykälineen liiankin täyttä. Todellisuudessa en mä kellekkään mitään pahaa ole koskaan tehnyt enkä olisi tehnyt...kunhan vaan harrastin sitä juopon elämää omine uhoiluineen että älkää mulle alkako ...!</div>
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEisry-qbhrdEVsjqajWGC_ACjSnN1ljR84_nMWf2mLSgdsHpz8ht6jURDMBMKdGnkh2xeQXebhF-Xso0S5ax1di9BPl5zk6_vazTnFLABzgVSQUpCEKQXW5W4SoMVecEaKlY6s9sqKJxxKY/s1600/20190830_122822.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="851" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEisry-qbhrdEVsjqajWGC_ACjSnN1ljR84_nMWf2mLSgdsHpz8ht6jURDMBMKdGnkh2xeQXebhF-Xso0S5ax1di9BPl5zk6_vazTnFLABzgVSQUpCEKQXW5W4SoMVecEaKlY6s9sqKJxxKY/s320/20190830_122822.jpg" width="170" /></a>Tänään mä istun pyörätuolissa ja liikuntakyky on suhtkoht mennyttä. Elämä tuntuu toisinaan raskaalta. Toisinaan mä itken ja kiroilen. Toisinaan masentaa ja ahdistaa. Usein olen onneni kukkuloilla kuten tänään kun Karvinen toi mulle yllärilahjan kauppareissultaan. Miten paljon se pieni huomionosoitus eli tässätapauksessa pieni suklaalevy merkitseekään. Se saa koko sielun väräjämään sillee ihanasti ja sitä oikeasti tietää mitä se rakkaus on. Sitä tietää mitä se elämä tänään on.<br />
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Mun elämä on tässä tänään ja enää mä en menneisyyttäni häpeä. Mun ei tarvitse hävetä tunteitani...ei niitä kyyneleitä eikä sitä onnellista naurua. Kaikki ne tunteet kuuluvat siihen normaaliin elämään jota mä olen saanut nyt yli kaksi vuotta elää. Enää mun ei tarvitse ajatella kaikkea viinan ehdoilla. Ja vaikka mä olen tässä pyörätuolissa olen mä siltikin helvetin paljon onnellisempi raajarikkona ja raittiina kun sairaana alkoholistina koskaan olin. Mulla on oikeus olla onnellinen. Ja niin myös sinulla.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Jos sua mietityttää nämä raittusasiat niin ota rohkeasti se ensimmäinen askel ja ota se puhelin kouraan ja soita apua. Minut pelasti vakaa halu raitistua ja päästä siitä 30 vuotisesta viinahelvetistä pois. Mut pelasti vertaistuki ja minnesotahoito. Mut pelasti ihmiset jotka hyväksyivät mut sellaisena kuin olin....juoppona ja alkoholistina. Ja siltikin he halasivat minua joka kerta. He opettivat minulle että mun elämäni on kallis ja arvokas asia. He opettivat minut hoitamaan itseäni ja rakastamaan itseäni. Se paikka oli minulle <a href="https://www.oikeahetki.fi/" target="_blank">OIKEAHETKI</a>. JA niitä toivottomia tapauksia ei ole olemassakaan koska mä olin se toivoton tapaus tai ainakin niin luulin. Ja tänään mä olen viimeinkin raitis ja onnellinen.</div>
</div>
Satumainenhttp://www.blogger.com/profile/08369064742491192432noreply@blogger.com1