Inspiraatio hukassa

Kohta se on sitten uusivuosi. Ja ei .... mä en tee lupauksia. Miksi tehdä lupauksia joita kenties ei pystykkään pitämään ja tuloksena on ainoastaan huono omatunto. Mä tein jo yhden lupauksen aloittaa se elämäntapamuutos osa 2 itselleni viime syksynä ja kuinka niinkuin on sitten mennyt niinkun omasta mielestä....ei sitten yhtään mitenkään.

Mulla on inspiraatio totaalisen hukassa. Ja kaikki tähän johtavat tiet ovat syypäitä tähän hetkiseen surkeaan olotilaan ja ne tiet eivät ole mun kulkemia eikä mun syytä. Se saakelin pahoinvointi jonka takia tankattiin nesteitä Vaasassa 1.-5 marraskuuta joka nosti painoa siitä mihin se oli laskenut. Joo-o, mä tiedän että mä olen kuullut kaikki nämä tekosyyt omasta suustani silloin kun olin vielä juoppo.

Sitä mä tässä sitten mietinkin että onko nämä syyt jotka ovat johtaneet tähän ahdistukseen ja masennukseen, inspiraation puutteeseen ja saamattomaan oloon todellakin mun omia keksintöjäni. Ja mitä pitemmälle mä asiaa ajattelen niin sitä enemmän mä tulen siihen tulokseen että se taho jonka olisi vastuu pitänyt ottaa asioista ei sitä tehnyt ja mut jätettiin asian kanssa täysin yksin. Sen sijaan mä saan kuulla mäkätystä siitä mitä mä olen tehnyt väärin ja missä mä olen tehnyt väärin.

Onko se ihme jos koskaan kukaan ei kiitä eikä sano yhtään hyvää sanaa sulle että se inspiraatiokin jossakin vaiheessa katoaa. Onko se ihme jos mä tunnen oloni su
rkeaksi luuseriksi. Että siitä tästäkin asiasta piti tehdä julkinen. Tää on mun elämääni ja mä olen oppinut sen että salailemalla aioita ei tule mitään muuta kun paska olo ja paska elämä. Mä en jaksa siellä valheessa enää asua. Ehkä mä jaksa sitä paskaa suustani syöltää. Kaikki liittyy kaikkeen ja hoitamalla kokonaisvaltaisesti itseäni. Välittämällä itsestäni mulla on mahdollisuus voida paljon paremmin.

Mä olen herkkä ihminen ja mun sisälläni asuu herkkä sielu. Mä menen liikaa asioihin ja alan pyörittämään niitä liikaa päässäni. Jostakin syystä mun on erittäin vaikeaa sanoa ihmisille suoraan mitä mä niistä ajattelen. Mun on hirveän vaikeaa sanoa että nyt riittää. Siis siinä tapauksessa että mä koen jonkun astuvat luvatta mun omalle tontilleni. Mun tonttini on mun asiani ja mä hoidan asiani niinkuin hoidan ja haluan hoitaa.

Ei teistä kukaan ole kulkenut mun kengissäni joten älkää tuomitko.
Yhä vieläkin mielessäni on se tärkeä oppi jonka kaiketi vien mukanani hamaan tulevaisuuteen eli mikään asia ei ole niin paskasti etteikö sitä saa viinalla entistä paskemmaksi. Eli vaikka mä olen miten ahdistunut ja alamaissa tahansa niin viinaa mun ei tee mieli eikä se ole vaihtiehto.

Kulkekaa vierelläni.
Ei edessä eikä takana.
Kulkekaa kanssani.
Ystävinä
Kulkekaa vierelläni
ystävinä 💗