Jouluisia ja ei niin jouluisia ajatuksia



Se olis sitten taasen joulukin kohta. Tämä on mulle kolmas raitis joulu. Tai siis jos oikein totta puhutaan niin tämähän on vasta toinen raitis joulu. Joulun 2017 mä olin ainoastaan juomatta. Istuin pyörätuolissa nuokkuen ja helvetillisessä flunssassa. Kuvittelin viettäväni ihanaa ja raitista joulua mutta sieluni ja kroppani huusivat viinaa niin saatanasti. 

Raittiuden merkitys mulle aukeni vasta pikkuhiljaa kun aloitin päihdekuntoutuksen helmikuussa 2018. Ja se todellisuus jossa mä olin elänyt edelliset 30 vuotta. Se jatkuva painajainen. Se ajatus siitä että mun elämässäni se korkki ei enää aukene. Se paska on nähty ja kun henki on ollut hilkulla mennä menojaan niin mulla tuskin seuraavalla kerralla olisi yhtä hyvä onni ja tuuri jotta jäisin henkiin.

No onko tää elämä sitten ollut raitistumisen jälkeen ratkiriemukasta, ihanaa ja elämisen arvoista. No siitä ratkiriemukkaasta mä nyt en niinkään tiedä mutta on tämä totta vieköön ollut erilaista. Olen kertonut sairastumisestani johon itse en ollut edes syypää ja henki meinasi lähteä vaikka miten yritin toimia oikein. Kukapa sitä oikeastaan vanhaa juoppoa uskoisi kun hän kipujaan itkee ja kärsii erinäisistäkin alkoholin mukanaan tuomista vaivoista. Vai miltä kuulostaa levottomat jalat jotka saattavat vispata ja vetää rumbaa 4 päivää ja yötä yhtä soittoa ja vieden sut miltei hulluuden partaalle. Siinä sitä sitten voisi miettiä sitä elämän tarkoitusta ja sitä onko tää elämä elämisen arvoista. Ja yöllä on todellakin aikaa miettiä ja itseä parkua helvetein jalkoja ja toivoa jonkinlaista ratkaisua asiaan.

Mulla on koivet olleet oireettomat viimeiset pari kuukautta mutta ei sitä uskalla edes ääneen toivoa että tää olisi pysyvää. Pari kertaa jalkojen värähdellessä ja varpaita kiristäessä on meinannut paniikki iskeä totaalisesti että tässäkö se seuraava painajainen nyt jälleen kerran odottaa.

Mutta kaikesta huolimatta joulu on aina ollut mulle tärkeä ja nyt vielä tärkeämpi ilman viinaa kun näistä jouluista muistaakin jotain. Edelliset joulut viinan kanssa tapasivat tulla ja humpsahtaa ohitse ilman minkäänlaista muistikuvaa siitä että oliko mulla edes hauskaa tai hyvä olla.

Ja kaikesta huolimatta, mä olen tullut siihen tulokseen että tämä elämä on elämisen arvoista. Eihän mulla muuta mahdollisuutta ole. Se viina on tosiaan nähty ja eletty ja siihen ei paluuta koskaan enää ole. Ja nyt on sentään joulu ... siis ihan kohta....enää muutama tunti niin vuorokausi vaihtuu ja saa luvan kanssa toivottaa viimeinkin että:



HYVÄÄ  JA RAITISTA JOULUA 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti