Tulipas tässä mieleeni vanhat juhannukset ja sen viettotavat. Ja mitenkäs sitä juhannusta sitten tuli vietettyä. No hyvissä ajoin lasti viinaa viinakaupasta ja eikusta juhannuksen viettoon. Enhän mä mikään juoppo tai alkoholisti ollut. Kunhan vain tissuttelin ja sitä tissuttelua kestikin sitten parikymmentä vuotta.
Aloittelin jo hyvissä ajoin torstaina aatonaattona. Olinhan mä hyvä ihminen kun pidin sentään ruokapuolesta huolta eli kokkailin siinä samalla tissuttelun lomassa.Eipä tullut mieleenkikään kysäistä siltä toiselta osapuolelta että miltäs hänestä tuntuu nähdä sen rakkaimman tissuttelevan alvariinsa. Ei siihen riittänyt viikonloput saati sitten juhlapyhät. Kyllä sitä viinaa piti saada viikollakin. Viis siitä miten vähän rahaa oli. Sitä viinaa kun oli pakko saada. Tuli hermostunut ja hyvinkin ärtyisä olo mikäli sitäniin rakasta harrastusta ei päässyt jatkamaan.
Melkein joka maanantai tuli pidettyä katumuspäivä. Tein parannusta ja vannoin että en enää ikinä juo viinaa. Mutta kun tiistai koitti alkoi se uusi kierre ja viinaa oli pakko saada.
Eipä mulla muistoja ole monestakaan juhannuksesta säilynyt muuta kuin valokuvissa. Ei itsestäni.....itsestäni en antanut kuvia ottaa. Kaikki kun kuvissa saadaan näyttämään niin onnelliselta ja ratkiriemukkaalta.
Tänä päivänä olen kiitollinen saavuttamastani raittiudesta. Sehän on sentään jo seitsemäs raitis Juhannus.
Hyvää juhannusta kaikille tasapuolisesti vietätte sen sitten selvänä tai tissutellen. Sekin on jokaisen oma valinta ja mä olen valinnut sen raittiin tien.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti