Se tämä elämä on vaan aika työlästä elää. Joskus tuntuu että miten helvetistä tästä jaksaa jatkaa eteenpäin ja toisinaan menee niin hyvin mukamas ... Ja aina mä odotan sitä kolmatta maailmansotaa... mistä se pommi nyt mun niskaani putoaa. Sitä vaan jotenkin ei jaksa uskoa että kyllä elämä kantaa.
Mä olen erittäin pahasti ruokariippuvainen ja siitä ei se juttu muuksi muutu vaikka miten sitä asiaa yrittää muuksi muuttaa ja ei se asian kaunistelu auta. Mun on pakko muuttaa tätä elämääni parempaan ja terveellisempään suuntaan.
Mulle nyt ei kenenkään tarvitse ruveta kauppaamaan mitään ihmedieettejä. Mä tiedän että se VHH dieetti on olemassa ja sun muutakin konstia ja keinoa mutta mä rakastan liikaa leipää, perunaa ja pastaa eli ei sovi mulle.
Eritoten mua ärsyttää tavattomasti se seikka että kun kerron elämäntapamuutoksestani. Ensin lähti viina ja nyt on aika panna tuo syömispuoli kuntoon ja tarkoitan että tää on elämäntapamuutos niin eiköhän siinä ole yksi sun toinen ehdottelemassa miten mun tulisi syödä ja mitä tehdä.... Kiitos ei. Mä en ota keneltäkään neuvoja vastaan .... Mä teen tämän omalla tavallani ja mulla on lääkäritaho ja Hra Karvinen tukemassa mua tällä mun matkallani..... joten sanon nyt ensimmäisen ja viimeisen kerran että mä teen tämän matkani omalla tavallani. Mulla on vahva ja osaava tukijoukko ympärilläni...että kaikki jotka haluavat mulle neuvojaan antaa voivat kääntyä Laihian TK:n puoleen.
Se tuo mun syöminen on ollut täysin sekaisin. Mä kun olen aina ollut sellainen tunne syöjä....aina kun tuntuu pahalle tai ahdistaa niin mä syön. Kumpa se ruoka mitä mä ahdistukseen syön olisi edes terveellistä ruokaa mutta kun mä syön kaikkea sellaista roskaa mikä ei ole terveellistä. Mutta kun se terveellinen ruoka on pahaa ... no eikä ole höpö höpö ... sekin on vain tottumus kysymys. Kaikkeen tottuu. Myös siihen sekä veden juontiinkin . Senkin olen korvannut usein sokerittomilla ja sokerisillakin juomilla. Tää on täysin priorisointi kysymys eli mikä mulle on tärkeä....terveys ja terveellinen elämäntapa vai epäterveellisyys, kuolema ja hauta.
Mä alkoholismin kanssa tulin siihen pisteeseen että mä en katsonut tarpeelliseksi alkoholismiani salata. Mä en nähnyt siihen mitään syytä koska mä olen täysin sinut sen kanssa että mä olen alkoholisti. Ja mä olen sen ajatellut sen niin että jos yksikin mun blogia lukeva saa innostuksen lähteä kuntoutukseen tai saa voimaa ja hyvän mielen niin silloin tämä blogini on oikealla asialla. Ja tämä nyt on lähinnä sitäkin varten että tämä pitää mut järjissäni ja oikealla polulla. Mun on projektiblogini. Olemalla avoin mä haluan osoittaa kaikille kanssakulkijoilleni ja kohtalotovereille että alkoholismi on sairaus ja ei sitä tarvitse hävetä.
Samalla tavalla mä ajattelen että tää ruokariippuvuus on mulle sairaus joka on parannettavissa.... mulla on pitkä tie kuljettavanani niinkuin mulla on alkoholisminkin saralla. Se alkoholismi ei musta koskaan lähde. Mutta hoitamalla itseäni olen saanut sen lukittua tuonne syvälle sielujeni kammioon. Eikä mulla ole aikomustakaan sitä päästää vapaaksi.
Nyt on tullut oikea aika hoitaa tuo mun toinenkin puoli kuntoon.
Mä olen sen arvoinen ja tämä elämä on liian mielenkiintoinen että viitsisin sen hukata syyttä suotta. Sillä mulla on vain tämä elämä.
Kyllä se tästä ... tähänkin voin soveltaa päihdekuntoutuksessa oppimaani elämäntapaa
❤ASKEL KERRALLAAN ❤
Tsemppiä ruokavalion muutokseen! Vaikka nimenomaan sanoit, että ohjeita et tarvitse, niin tässä on mun omia keinoja päästä eroon ruokariippuvuudesta. Mullakin on ollut ruokavalio mitä sattuu koko ikäni, ja vasta diabeteksen puhkeaminen herätti ajattelemaan ruokaa terveellisyyden näkökulmasta. Ja ihan ensimmäinen sääntöhän on, että laiduttaminen ja pikadieetit pitää unohtaa. Liikkeelle lähdetään pienin muutoksin, vaikka sillä, että jos ennen meni kahvin kanssa pullaa pussitolkulla päivittäin, niin nyt siirrytään pulla päivässä-linjalle. Mikään ei oo kokonaan kiellettyä, mutta epäterveellisissä herkuissa rajoitetaan annoskokoa ja niitä syömiskertoja.Terveellisiä vaihtoehtoja ruokailussa lisätään myös hiljakseen.Ei mitään jättimuutosta kerralla, se johtaa vain lipsumiseen. Koska kysehän on koko iän kestävästä ruokailutapojen muutoksesta, niin yhden päivän herkuttelut ei kaada koko dieettiä! Ei siis kannata surra, jos joskus lipsahtaa takaisin entisiin epäterveellisiin tapoihin, seuraavana päivänä voi taas jatkaa uutta ruokavaliota. Vähitellen herkkuja tekee mieli yhä harvemmin, ja pienikin annos herkkua riittää. Mulla on itsellä vahva ruokapiippuvuus, eikä se tosiaan katoa sillä, että päättää vaan olla syömättä liikaa sopimattomia sapuskoita! Kun on kymmeniä vuosia syönyt väärin, ei uusia tapoja opi hetkessä. Hienoa, että olet tehnyt päätöksen laittaa ruokavalion kuntoon!
VastaaPoista