On aika muistella. On aika muistaa se mitä tapahtui kaksi vuotta sitten. Ihan vaan sen takia että olen jälleen elämäni taitekohdassa. Seison siinä tienhaarassa ja valittavanani on kaksi tietä. Toinen johtaa kohti helvettiä, hautaa ja kuolemaa ja toinen tienhaara johtaa valoon, elämään ja hyvyyteen. Mitä nyt sitten on tapahtunut. Ei oikeastaan mitään alkoholismin saralla. Täytyy heti tarkentaa että mä olen yhä raitis ja en ole pisaraakaan viinaa juonut sitten kun 19.7.2017 viimeisen kännini vedin.
Kaksi vuotta sitten mä seisoin siinä tienhaarassa ja mä valitsin elämän. Mun juopottelu oli mennyt siihen pisteeseen että olin menettänyt liikuntakykyni. Edelliset kaksi kuukautta olin maannut liikuntakyvyttömänä vuoteessa. En antanut Karvisen soittaa apua eikä hän osannut. Mä olen niin vahva persoona jos nyt vältetään käyttämästä sanaa "pirttihirmu" että kaiketi hän pelkäsi mua ja mun huutamistani ja raivoamistani. Mä tein kuolemaa ja mä tiesin sen itse että enää ei kestäisi kauaa kun mun ei enää tarvitsisi aamulla herätä ja tuntea sitä viinan tuskaa. Mä kun en sairaassa juopon päässäni keksinyt mitään muuta keinoa päästä viinasta eroon kun kuolema. Mun ei tarvistisi enää kärsiä eikä himoita viinaa. Mun ei tarvitsisi yökausia itkeä ja huutaa ja juoda vaikka en halunnut koska kroppa huusi viinaa vaikka sielu sanoi ei enää. Mun ei tarvitsisi täristä viinanhimoissani. Mun ei tarvitsisi tuntea niitä viiltäviä kipuja raahautuessani eteenpäin yhden kyynärsauvan varassa. Mun ei koskaan enää tarvitsisi tunte sitä tunnetta kun mun kroppa alkaa pettää ja alkaa menemään taju ja herätä parin minuutin päästä lattialta ja nöyrtyen soittaa apua palokunnasta nostoavuksi kun mä en itse päässyt ylös.
Se viinapiru oli pitänyt mua otteessaan ja puristanut mua kasaan viimeiset 30 vuotta ja mä en enää jaksanut elää niin. Mä en vaan jaksanut sitä viinan himoa. Mä en jaksanut sitä samaa paskaa mitä mun suuni syölsi ulos ja niitä helvetin selityksiä että miksi mä nyt voin juoda. Aina oli syy juoda. Ja missä mä olin hyvä niin mä olin helvetin hyvä manipuloimaan toisia ihmisiä. Ja mä olen siinä taitava yhä. Nyt mä olen jälleen siinä elämäni valintatilanteessa.
Mä olen kertoillut tässä blogissani myös mun syömisongelmistani ja paino-ongelmista ennenkin mutta olenko mä oikeastaan ollut koskaan tosissani. Mä olen aina sanonut ja mä olen aina tiennyt että mulla on samanlainen suhde ruokaan kun alkoholisteilla on viinaan. Ja mä olin se sikajuoppo ja kaikki se paska mitä mä syöllän suustani. Kaikki ne sanat ja korulauseet miksi mä nyt voin herkutella jäätelöllä, miksi mä voin ihan hyvin syödä epäterveellisesti....kaikki ne syyt. Ihan kuin mä olisin kuullut niitä syitä jo aiemminkin ...ai niin joo .... mutta mähän olen. Mä olin se juoppo joka niitä syitä sepitteli. Ei ole mitään sellaista mitä mä en olisi omasta suustani jo aiemmin ulos päästänyt.
Nyt mä olen vaan tullut siihen pisteeseen että mä en jaksa tätä paino-ongelmaani enää kantaa. Mä voin henkisesti huonosti. Mä voin fyysisesti huonosti. Alunpitäen tavoite oli kaksi vuotta sitten viikko ennen jouluaattoa 2017 että mä vielä kävelen joku päivä ja pääsen eroon tästä pyörätuolista. Nyt mä olen sitten jämähtänyt syvemmälle tähän helvetinkapineeseen. Ehkä mä nyt olen viimeinkin valmis kohtaamaan ne elämän realiteetit ja kasvamaan viimeinkin aikuiseksi. Olen tehnyt lukuisia hyviä päätöksiä ja aloitin fysioterapiankin uudelleen kun sen viime vuoden marraskuussa lopetin. Mä kun en ymmärtänyt mitä hyötyä siitä kerta viikossa fyssarilla käynnistä on mutta nyt mä sen tiedän. Sen tarkoitus on ylläpitää mun kuntoani.
Mä haluan elää vielä 90 vuotiaana muorinakin.
Kiikkustella kiikkustuolissa Karvisen kanssa ja muistella sitä yhteistä ihanaa elämäntaivalta.
Tällä mun nykytavalla se kuolema ei ole niinkään kaukana.
Mä sen helvetin olen kerran nähnyt ja toista kertaa mä en halua sitä nähdä enkä sille puolelle päätyä.
Tää mun elämä on tässä ja nyt!
Täältä mä tulen elämä .... pusken uudella innolla eteenpäin.
Mä selvisin alkoholismista niin mä selviän tästäkin.
Mä selviän ja tulen selviämään kaikesta mitä elämä mun tielleni heittää.
Näin se vaan on. Ja näin sen on oltava.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti