Se on sitten kesäkin kohta vietetty. Kesän viimeinen päivä ja muutaman tunnin kuluttua kuukausi vaihtuu syyskuuksi. Mua aina ahdistaa tämä hetki. Mä aina toukokuussa ennen tapasin sanoa että nyt on kesä ja kyllä mä sitten nautin tästä kesästä...teen sitä ja tätä ... meen sinne ja tänne. Eli suunnittelin kesän täyteen ihania juttuja ja menoja. Sitten aina elokuun viimeinen tai viimeistään syyskuun ensimmäinen se ahdistus ja jumalaton masennus iski. Ja sain taas todeta että se sitten kesäkin jäi viettämättä..... itkun kanssa sai miettiä mennyttä kesää ja sitä miten mikään suunnitelluista jutuista ei toiminut eikä toteutunut. Ulkona ei tullut käytyä kertaakaan tai ehkä pari pakollista kertaa ikkunan raosta tuli kurkistettua että sataako vai ei...! Miten mä olisin voinut mihinkään mennä tai mitään tehdä kun kesä meni nauttiessa kosteasta kesästä. Tuli siis istuttua sen ainoan ystävän kanssa sisällä. Ja tuo ystävä oli se viinapullo. Ainut luottotoveri johon sai aina tukeutua ja jolta sai turvaa ... tai siis niin mä sen kuvittelin ennenkuin raitistuin ja ymmärsin sen olevan valheellista viettelystä ja heivasin sen entisen Toveri Viinan helvettiin elämästäni.
Tänään viimeisenä elokuuta olo on aivan toisenlainen. Mua ei ahdista eikä masenna. Mä olen oppinut olemaan sunnittelematta etukäteen mitään enkä juokse enää kilometrien päässä vaan elän kiltisti tätä päivää. Menen sen askeleen kerrallaan ja niin on hyvä elää. Ainoa suunnitelma oli jo maaliskuussa ostetut liput viime perjantaiseen Juha Tapion konserttiin. Ja se oli kyllä sellainen elämys että vieläkin mieleen tulee ajatus että voi WAU miten mahtava esiintyjä se Juha Tapio onkaan.
Tänään siis on virallisesti mökkikauden päättäjäiset. Täällä Pohjanmaalla sitä sanotaan Venetsialaisiksi. Ennen lapsena se oli tärkeä viikonloppu. Paljon ennen kuin musta tuli juoppo. Me mentiin aina venetsialisina mökille Sonamoon. Se sijaitsi Luodon kunnassa. Siellä oli Shauman paperitehtaan mökkikylä työntekijöille ja sieltä ne työntekijät saivat vuokrata mökkejä. Isäni oli Schaumannilla töissä joka siis muuttui jossakin kahdeksankytluvulla Kymmeneksi ja mikä se nyt sitten tänään lieneekään olevan. Mutta noi lapsuuden kesät olivat tosi ihania ja varsinkin ne vuokramökkiviikonloput ja joskus oltiin viikkokin. Niitä aina odotti mielellään kun sitä omaa kesämökkiä ei meillä ollut.
Se venetsialaisviikonloppu sitten muuttui mun päässäni luvaksi juopotella. Siis kun aikuiseksi kasvoin. Tai siis no siitä nyt voidaan olla erikin mieltä. Itse mä olen ajatellut että mä en koskaan tainnut aikuiseksi kasvaakaan ennenkuin nyt vasta viisikymppisenä. Se viikonloppu kun kiteytyy niihin muistoihin isästä juomassa. Ne riidat isän ja äidin välillä ja se tosiasia että se pelko jäi sinne sieluuni. Mä olin lapsi ja kenenkään lapsen ei pitäisi joutua aikuisten riitelyä kuuntelemaan ei kännisen eikä edes selväpäisen.
En mä omasta juoppoudestani ketään syytä. Itse mä sitä viinaa join. Enkä mä vanhempiani vihaa. Mä rakastan heitä. On mulla niitä onnellisiakin muistoja että ei ne kaikki lapsuuden muistot viinaan liity. Tulvi vaan tästä Venetsialaisviikonlopusta muistoja mieleen ja tajuan miten onnellinen mä tänään olenkaan. Ei sillä menneisyydellä ole merkitystä. Se on elettyä elämää ja eikä sitä kukaan muuttamaan pysty. Mä olen muuttunut täydellisesti ja musta on kasvanut uusi ihminen. Tänään mä olen onnellinen ja raitis. Ei mun tarvitse ajatella enää sitä petollista Toveri Viinaa. Elän ja askellan askeleen ja hetken kerrallaan ja se riittää.
Ihanaa viikonlopun jatkoa kaikille teille ihanille 🧡
Pitäkää toisistanne huolta 🙏
Haleja 🧡
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti