Onnellinen päivä

Eilen oli todella ihana päivä. Tosin meinasi päivä heti aamusta mennä pilalle kun mulla on tuo RLS (Restles leg syndrome eli Levottomat jalat) vaivannut ja toisinaan tuntuu siltä että järki lähtee päänupista kun jalat tanssii rumbaa halusin mä tanssia tai sitten en. Sain lääkearsenaaliini lisälääkkeen tuohon vaivaan eli lääkettäni nostettiin. Toivottavasti tämä nyt sitten auttaisi mahdollisimman pitkään. Lääkkeiden ottaminen kun nyt ei ole niitä kivoimpia juttuja mutta se mun lääkitykseni pitää mut järsissäni. Muutoin mun kivut olisivat sietämättömät. Yöllä neljään mennessä en ollut nukkunut yhtään ja herätys oli jo kahdeksalta. Mulla oli lääkäriin meno kymmeneksi ja sen jälkeen lähdettiin Vaasaan humputtelemaan. Ja täytyy sanoa että olihan mukava päivä.

Tässä mä nyt sitten istun ja kellokin on vierähtänyt jo lauantain puolelle. Iltalääkkeissä sain toisenkin pillerin sitä Gabapentiiniä tuohon RLS vaivaan mutta nyt kun kello menee puolta kahta ei se ole vaikuttanut yhtään. Jalkoja repii niin mielettömästi. Saas nyt sitten nähdä. Se toi Gaba on aika hidasvaikutteinen että se kestää ja ottaa aikaa ennenkuin se alkaa vaikuttamaan. Siis noin mä ainakin toivon.

Mulla nimittäin oli eilen synttärit. Lähdettiin tosiaan Vaasaan Espressohouseen nauttimaan synttärikahveet. Onhan tuo aika tyyris paikka jos ajattelee että yksi täytetty croisantti, kaksi leivosta ja kaaksi caramel latte kahvia maksaa yli 20 euroa. Mutta en mä viitsi aina siihen rahaankaan tuijottaa. Joskus on hyvä nauttia elämästä ja antaa mennä. Pieni hetki luksusta harmaan arjen keskellä. Ja tosiaan kun me ei kumpikaan sitä viinaa juoda niin miksi sitten ei nauttisi jostain muusta kivasta.

Sain Karviselta ihanaa hajuvettä synttärilahjaksi 

Siis tämä tunne on jotain niin ihmeellistä että sitä on vaikea käsittää. Siis se tunne että viimeinkin kaikki on hyvin. Että mä olen oikeasti onnellinen. Se tunne kun pystyt aidoti nauttimaan  päihteettömästä syntymäpäivästä kun se aina entisessä elämässä oli viinalla täytetty painajainen. Monestakaan syntymäpäivästä ei ole edes kunnolla muistikuvia. Nyt mä voin rehellisesti nauttia elämästä ja sen suomista pienistä asioista. Ja luoda niitä pysyviä ihania, onnellisia ja rakkaita muistoja joita on ihana hymyillen muistella kahdeksankymppisenä mummona siinä kiikkustuolissa keinutellen. Sillä nyt mun elämälläni on jokin suunta. Ei se ole enää sellaista päämäärätöntä kohellusta ja itsensä tuhoamista.

Laitoin tuossa musiikin soimaan kuulokkeista. Niitä miltei samoja kappaleita joita tuli kännisenä renkutettua kerta toisensa jälkeen. Hoilotettua kurkun täydeltä ja samalla kuvitellen olevani hyväkin laulaja.... mulla on kestänyt miltei tämä kaksi vuotta etten ole pystynyt kuuntelemaan musiikkia koska se toimi mulle eräänlaisena "triggerinä" .... tuli aina surullinenolo ja paha mieli. Tuli aina se känninen ja viinan huuruinen entinen elämä mieleen. Mutta nyt huomasi yllättäen että asia on toisin, huomaisn hämmästyksekseni että aika on korjannut haavat tässäkin tapauksessa. Mä olen korjautunut ja eheytynyt. Nyt mä voin soittaa Britney Spearsin Baby one more time piisiä niin monta kertaa kun haluan ilman  pahaa mieltä ja itkua ja ilman sitä että se laukaisis mulle viinanhimot.
Tämäkin on lahja Karviselta. Jotain mitä mä olen toivonut
 ja tarvinnut. Oma ja ihana työkalusetti ❤

Se viinanhimo on ja pysyy tuolla sielujeni syvyydessä. Syvällä unohdettuna ja lukittuna sisäiseen vankilaani. Sinne minne se kuuluukin. Se tulee olemaan osa mua niin kauan kun mä täällä maapallolla vaellan. On sen viinanhimon vuoro istua siellä vankilassa. Mä nimittäin en aio enää sinne itse itseni ympärille rakentamaani vankilaan mennä koskaan. Nyt kun mä olen vapaa. Mä aion ollakin vapaa. 

Hei Elämä ja maailmankaikkeus!
Mä olen Satu ja mä olen alkoholisti.
Raitistunut alkoholsiti.
Hauska tavata!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti