Heippa.... kello on nyt taasen jo puol kaksi yöllä mutta sattuneesta syystä nyt ei oikein satu nukuttamaan. Mä olen aivan täpinöissäni ja haltioitunut ja siis jostakin kumman syystä mua ei satu yhtään mistään. Se tämä musiikin vaikutus on mitä ilmeisesti niin vahva että kroppakin voi paremmin. Ainakaan niitä kipuja ei ole tarvinnut ajatella tänään.Mikä tästä päivästä tekee sen onnellisen ja erityisen ... no se että oltiin Karvisen kanssa katselemassa ja kuuntelemassa Juha Tapiota Ilmajoen oopperaareenalla. Mua alkuun kyllä hirvitti kun se tuo konsertin ajankohta oli näinkin myöhäinen elokuun ilta että mitenköhän sitä taivasalla pärjää. Liput me ostettiin jo viime maaliskuussa ja tää puolivuotta on ollut pitkä aika odotella mutta tuota herkkua kannatti odottaa. Se tuo Juha Tapio on vain niin mahtava show mies. Hyppii ja pomppii lavalla välillä kitaran kanssa ja välistä ilman kitaraa.
Se tunne kun musiikki virtaa läpi sydämen ja sielun ja saa väkisinkin huulet hymyyn ja elämän tuntumaan hyvältä edes hetkiseksi. Se saa uskomaan siihen että tämä juttu onkin ihan ok. On ihan OK tuntea surua silloin kun surettaa, on oikein vihata eteensä tulevia kurjia sattumuksia. On oikein painaa ne kurjuudet unholaan ja katsoa eteenpäin. Seurana onnellisuus, pätkä hyvää musaa, muisto jostakin niin ihanasta kun esimerkiksi yhdessä onnellisena livekonsertissa istuminen. Saman fleesehuovan alla istuskella ja välillä vilkaista rakastaen toista silmiin ja kuunnella kun Juhan Tapio laulaa ..... mä tykkään susta niin että halkeen.
"Meillä on aikaa vielä"
Aivan niin ... pieniä sanoja sydämestä.
Onnen hetkiä ja pieniä kyyneleitä.
Onnen kyyneleitä suoraan sydämestä.
Näin on hyvä olla.
Kaikkein paras.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti