Kaksivuotias


Kyllä taas ilmoilla hellitään. On sellaiset helteet että melkein tekisi mieli valittaa mutta mä kieltäydyn valittamasta.  Mä rakastan kesää ja lämpöä ja talvisin mä aina palelen niin kamalasti. Jotenkin mua ärsyttää ihmiset jotka ovat aina valittamassa ... kun on kesä niin on liian kuuma ja kun on talvi niin on liian kylmä. Tuntuu kuin ihmiset eivät olisi koskaan tyytyväisiä. Mutta silleesti on multakin puhti ollut poissa että inspiraatiota kirjoittamiseen ei oikestaan ole ollut. Olen istunut tässä koneen ääressä yhden sun toisenkin kerran mutta ei ole tullut mitään aivoista ulos. Joten ei multakaan sitä tekstiä väkisten synny. Kyllä sitä juttua taas piisaa sitten kun on oikea aika.

Mä yritän tässä uudessa elämässä elää sopusuhtaisesti. Siis sillä tavalla että yritän olla itseni kanssa tasapainossa. Tyynesti hyväksyä asiat joita en voi muuttaa. Muuttaa niitä joita voin. Enempään mä en pysty. Sellainen jatkuva asioista nariseminen ja turha valitus ja kitinä vievät vain itseltä turhaan sitä energiaa. Ja jos on jatkuvasti suupielet alaspäin niin aivan taatusti koko elämä tuntuu paskalta.

Mutta ei siihen paskaan elämään auta muuta kun korjata niitä omia katsomuksiaan ja tekosiaan. Katsoa kunnolla sinne peiliin ja miettiä mitä sieltä näkyy. Miksi mulla on näin paska fiilis. Korjata asiat jotka voi korjata. Elää tyynesti sovussa ja sopusoinnussa itsesi ja onnellisuuden kanssa.

Mulla oli 20.7.2019 kaksivuotismerkkipäivä. Eli mulla tuli 2 vuotta täyteen raitista elämää. Ja nyt siis jos joku kysyy että miltäs nyt sitten tuntuu. Ovatko nämä 2 vuotta olleet sen arvoisia että ne on kannattaneet raittiina pysyä. Siis joo...mä asettelin ihan tahallani tuon ajatuksen aivan typerästi. Mä en ajattele raittiutta minään kannatusasiana että kannattaako se vai ei. Tämä on jotain mitä mä olen itse halunnut ja mihin olen ryhtynyt pelkästään siksi että mä haluan olla raitis. Sillä muita vaihtoehtoja mulla ei ollut jäljellä. Mulla oli tasan kaksi tietä. Joko raittius tai hauta. Ja vaikka mä miten yritin saattaa itseni sinne hautaan niin en siinä onnistunut joten olen onnellinen tästä uudesta mahdollisuudesta ja uudesta elämästä. 

Eihän tämä elämä todellakaan ole yhtä iloa ja riemua. Mulle tulee niitä ahdistuksen hetkiä jolloinka tuntuu siltä että maailma kaatuu päälle ja tuntuu vaikealta aamulla nousta edes sängystä ylös mutta näihin tilanteisiin ei kuulu enää se viina. Mä olen päässyt siihen tilanteeseen tässä elämässäni että se viina ei enää pyöritä mun elämääni. Mä en elä enää viinan ehdoilla vaan mä elän omilla ehdoillani ja pyrin ja tähtään siihen onnellisuuteen. Koska mä en mitään niin kovasti ole koskaan halunnut kuin olla onnellinen.

Nautitaan kaikki näistä ihanan lämpöisitä päivistä.
Mä nautin ja olen onnellinen viimeinkin.
Mun elämällä on viimeinkin tarkoitus ja mä voin tuntea sen että kaikki se tuska ja kärsimys jota pitkin olen kulkenut on olleet se tie joka mun oli pakko käydä voidakseni ymmärtää itseäni, tekojani ja elämääni paremmin.
Mä olen alkoholisti. Mä olen raitistunut alkoholisti.
Eikä mun tarvitse sitä hävetä.
Jos yksikin ihminen joka näitä mun juttujani lukee saa toivoa mun tarinasta ja kipinän raittiuteen ja parempaan elämään niin silloin mä en suinkaan kirjoittele näitä turhaan. Alkuun mä aloin kirjoittamaan näitä lähinnä itselleni ja jäsentelemään ajatuksiani ja siksi että mun olisi helpompi pysyä raittiina kun olen julkisesti raitistunut alkoholisti. Mitään pois jättämättä ja mitään salaamatta.
Tässä mä nyt olen.
Tämä on mun elämääni ja mun tarinani.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti