Hauskaa Heinäkuuta
Hei vaan heinäkuu
Viimeinen kuukausi on mennyt oikeastaan aikamoisella hermoilumoodilla. Mulla kun on vuoden pyörinyt tuo kuntoutustuki ja 7.5 kun kävin lääkärissä niin lääkäri sanoi että on kyllä sitä mieltä että nyt voi hakea jo työkyvyttömyyseläkettä kun ei musta työkykyistä tule ja tilanne ei kuntouttamalla tämän kummemmaki muutu. Kiitos vain tuumasin itsemielessäni että joskos ne Kelan lääkäritkin olisivat samaa mieltä. Olen vaan kuullut niin tuhottomasti kauhutarinoita siitä miten vaikeaa on eläkkeelle pääsy ollut joillekkin. Ja mä kun olen perusluonteeltani sellainen että hermoilen ja hermoilen, hermoilen ja vielä kerran hermoilen. Mä hermoilen ja stressaan ihan kaikesta. Siis kaiken kaikkiaan Satu ja tyyneys, rauhallisuus ja kärsivällisyys eivät todellakaan sovi samaan lauseeseen. Joten tätä tyyneyttä ja mielen hallintaa on ollut haastavaa opetella. Ja mulla on erittäin paljon sen saralla kyllä töitä tehtävänä.
Mä muistan aikaa noin 7 vuoden taakse kun olin vielä juoppo omaishoitaja ja heikon kuntoni vuoksi yritin päästä sairanlomalle jotta sen jälkeen olis mahdollisuutta hakea eläkettä jossakin vaiheessa. Kelan lausunto oli korkeinta elintä myöden että mä olen ammatiltani omaishoitaja ja vaikka työkykyni on alentunut niin pystyn kuitenkin sen työni hoitamaan. Ei auttanut selitykset ja viralliset lausunnot että omaishoitajuus ei ole ammatti. Mä kävin todellakin sellaisilla ylikierroksilla että oksat pois. Mä ajattelin että tätä helvettiä kestää 70 vuotiaaksi asti että mä olen ikuisesti omaishoitaja....paitsi että mä tuskin olisin elänyt niin pitkään. Tuolloin jo mun terveydelliset ongelmat johtuivat viinasta mutta enhän mä sitä myöntänyt ja vika oli aina jossakin muussa kuin mussa itsessäni. Tuolloin Karvinen sanoi että asioilla on tarkoituksena järjestyä että usko pois. No ei sitä elämän tarkoitusta koskaan juuri sillä hetkellä ymmärrä ja se ymmärrys asioihin tulee paljon paljon myöhemmin. Niinhän tässä nytkin kävi. Joku korkein taho mustakin on huolen pitänyt. Tässä mä olen tänään 1.7 lähtien mulle on myönnetty työkyvyttömyyseläke. Ja tuntuu todellakin että palasia elämän palapelissä loksahteli paikoilleen taas monen monta palaa.
Eihän se eläkkeen määrä nyt niin loistava ole mutta kyllä me molempien tuloilla toimeen tullaan. Joskus sitä väkisinkin miettii että miten helvetisssä sitä rahaa riitti viinaan. Ja eihän se raha riittänytkään. Piti lainata niin että sai ryypätä. No onneksi se on mennyttä elämää mutta niitä velkojakin on pakko maksaa takaisin. Mutta se tieto ja ajatus helpottaa että vielä tulee se päivä jolloin mä olen velaton.
Tästä on hyvä jatkaa.
Virallisesti eläkeläisenä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti