"Ärsyttää taas niin vietävästi. Ja siis mikä ärsyttää siis no sehän siinä onkin kun en mä tiedä mikä ärsyttää. Yritän ajatella positiivisesti ja muistella että tämänkin menee ohi mutta joskus vaan on sellaisia hetkiä jolloinka olo on sellainen että nyt ärysttää kaikki. Ja kun ei sanoiksi osaa määritellä että mikä mättää.
Jollakin lailla tuo tulevaisuus mua huolettaa. Tai no sehän se huolettaa aina. Mä tiedän että nämä on sellaisia asioita että pitäisi elää vaan se päivä kerrallaan kun ei siitä tulevaisuudesta kuitenkaan kukaan meistä tiedä.
Se ajatus siitä menneestä elämästä piinaa toisinaan. Joskus tulee nenään joku tuoksu tai joku sanoo jonkin sanan joka tuo muistoja menneestä jo eletystä elämästä. Ei pitäisi muistella sitä mennyttäkään. No ei mutta joskus tulee sellainen olo että joku tietty tapahtuma tulee mieleeni. Ja eikä nyt niin ne positiiviset asiat vaan pelkästään ne negatiiviset asiat......"
Sunnuntaina 30.6.2019
Päätin jättää tuon tekstini tuohon. Aloitin kirjoittamaan tätä blogitekstiä jo perjantaina mutta mitä pidemmälle pääsin niin sitä ärsyyntyneemmäksi olo muuttui ja sitä enemmän ärsytti. Joten lopetin kirjoittamisen siihen. Tuossa lopussa silmillä oli jo kiukun kyyneleet ja olo oli aika kamala.
Nyt tänään tunne on vallan toinen ja mut valtaa suuri hämmennys lukiessani tuota onnetonta tekstiä. Mä olin tyystin unohtanut sen että miten suuri armo mua on kohdannut kun mä olen tänäänkin täällä. Unohdin sen miten likellä olin kuolemaa. Unohdin senkin miten olla onnellinen. Kaikki paha olo pelkästään sen takia että sattui nyt ärsyttämään. Tuntuu siltä että pienestä lumipallosta rinteeseen heitettynä syntyikikin melkoinen lumivyöry. Onneksi sentään pysäytin sen ajoissa. Koko perjantain olo oli sellainen että mua ärsyttää niin vietävästi. Ja kun Karvinen halasi ja kysyi että mikä sua ärsyttää ja itkettää niin en mä siihen vastausta osannut antaa. Tuli sellainen olo että mikä hitto vaivaa kun mikään ei vaivaa. Kun tekemällä pitää saada paha olo kun on niin tottunut siihen että on paha olo ja paha olla. Se onnellisuus on niin harvinainen tunne että ei sen kanssa osaa vielä elää joten sitä on ihan pakko tehdä vaikka mistä se paha olo että olisi yhtä surkea olo kuin ennen juoppona. Saa sitten tuntea itsensä täydelliseksi marttyyriksi...itkeä krokotiilin kyyneleitä kun elämä mua sortaa ja kukaan ei musta tykkää eikä rakasta. 
Onneksi nyt sitten huomaa sen oman typeryytensä ja on havahtunut että ei noin. Jos olo tuntuu surkealta niin on hyvä muistaa ne seikat miksi mulla on oikeus olla onnellinen. Miksi mun pitää olla onnellinen. Ja miksi mä saan olla onnellinen. Onnellinen iloinen ja elämää täynnä.
Iso hallaus kaikille teille ihanille 💕
Nautitaan elämästä ja ollaan yhdessä onnellisia 💖
Huomenna onkin sitten heinäkuu 💟
Hei sulle heinäkuu .... ihana tavata .... mun nimeni on Satu ja mä olen raitistunut alkoholisti 💞
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti