On se vaan kumma miten nuo ajatukset viinasta on iskostuneet tuonne kroppaan. Joka sopukkoon ja suoneen ja ajatusten kiehkuroihin, aivopoimuihin. Kävi nimittäin niin että tuossa äskettäin lueskelin uutta Maku lehteä ja siinä tuli kuin tulikin viini mainos yhdellä sivulla koko sivun kokoisena. Ei mua nykyisin ne mainokset haittaa enkä mä sen enempää asioita jää pohtimaan mutta nyt jostakin syntyi pikainen ajatus että voi jee... tuossahan on mukavan näköinen pullo. Oikeen kengurun kuvalla. Tuota mä en oo maistanutkaan. Ajatus kävi mielessä ihan parin sekunnin verran ja sitten mulle samassa iski ajatus että mitä ihmettä mä oikein pohdiskelen. Viinaa ei tee mieli mutta silti ensimmäinen ajatus oli että voi jee....tuota mä en olekaan maistanut. Tuumasin siinä sitten ääneen että ja et muuten Satu maista nytkään. Ei tullut mitään surumielistä tunnelma, ei kyyneltä vierähtänyt silmäkulmasta, ei himoa eikä mitään muutakaan katkeruutta. Kunhan vaan huomasin jälleen miten paljon mulla on töitä tehtävänä.
Mä en koskaan ole valmis tämän raittiuden suhteen. Musta ei koskaan tule kohtuukäyttäjää. Siis tarkoitan nyt sitä että olisin siinä tilanteessa että olisin parempi kuin muut. Siinä tilanteessa että mulla ei olisi enää kanssa tovereiltani mitään opittavaa. Tämä mun matkani on vasta alussa ja vauvan askelin sitä taaperran. Heinäkuun lopussa tulee 2 vuotta siitä kun olen viimeisen viinani juonut. Tämä matka on alussa ja mä tulen kulkemaan tätä matkaani loppuikäni. Mä imen tietoa itseeni. Mä olen aina valmis oppimaan uutta. Mä olen aina valmis kuuntelemaan mitä kanssa alkoholisteillani on sanottavaa. Kaikesta voi oppia. Kun vaan kulkee avoimin mielin ja on valmis olemaan nöyrä. Mä olen alkoholisti nyt ja mä olen sitä kuolemaani asti. Mutta sitten kun se mun kuolemani tulee jonakin päivänä. Niin se mun kuolemani ei tapahdu viinan takia.
Mä mietin tuossa juhannusta 2017. Mä en muista siitä yhtään mitään. Mulla ei ole pienintäkään muistikuvaa siitä mitä me tehtiin. Mitä me syötiin. Oliko mulla hauskaa. Oliko Karvisella hauskaa. Mun on täytynyt olla helvetin kipeä koska tuosta kuukauden päästä mä annoin periksi ja kutsuin kuoleman kylään. Mä en enää jaksanut ja olin valmis menemään helvettiin. Koska taivaaseen mulla tuskin olisi pääsyä ollut jos sitä nyt on vieläkään. Mutta miksi mä en muista mitään. Miksi mä en muista juhannuksesta 2016 mitään. Miksi mä en muista joulusta 2016 mitään. No varmaankaan ei tarvitse syitä kaukaa hakea kun muistelee sitä kosteaa juopon elämää mitä mä elin. Tänä päivänä mä en voi käsittää sitä miten mä saatoin tehdä itselleni sellaista ja Karviselle. Miten mä saatoin päästää tämän elämän hallinnan hyppysistäni. Turhaa kai se miettiminen on koska mä tuskin sitä vastausta saan koskaan. Sen mä tiedän tänään että mä olen alkoholisti. Mä olin sitä eilen, mä olen sitä tänään ja mä olen sitä huomennakin. Elämäni viimeisiin päiviin asti. Tänään mä osaan itseäni hoitaa. Tänään mä olen miljoonien kilometrien päässä siitä Satusta joka mä joskus olin juovana Satuna. Mä olen syntynyt uudelleen. Mä olen onnellinen.
Hyvää Juhannuksen odottelua ja valmisteluita teille kaikille!
Rakastakaa toisianne ja pitäkää toisistanne huolta.
Olkaa onnellisia ja muistakaa tarpeeksi usein sanoa läheisillenne että välitätte heistä ja että rakastatte. Meille on suotu vaan tämä yksi elämä joten eletään se niin hyvin kuin vaan osaamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti