Tänään on ollut taas huisin mukava päivä. Aamulla kotipalvelusta tuli hoitaja auttamaan mun suihkutuksessa ja kyllä mä olinkin kylvetyksen tarpeessa. Edellinen yö tuli hikoiltua. Se kun tuo lämpötila tahtoo kohota melkoisiin lukemiin tuolla meidän makkarissa. Vaikka meillä on pimennysverho ja ikkunaa ei avata kun vasta yöllä kun se lämpötila on tipahtanut niin alas että pystyy ikkunan avaamaan, niin siltikin yöt meinaa olla yhtä tuskaa. Mutta en valita. Mä rakastan kesää joten mä olen kieltäytynyt valittamasta.
Puoli kahdelta tuli taksi hakemaan meitä kun oltiin sovittu että mennään Karvisen kanssa tutustumaan tuonne päivätoimintakeskukseen että jos siellä rupeaisi käymään edes kerran viikossa näin alkuun. No ensi viikon päästä se paikka menee kiinni 4 viikoksi mutta homma jatkuu taas sitten elokuussa. Aivan mukava paikka se oli ja turhaan olin pelännyt sinne menemistä. Mulla pitää vaan olla se sysäys ja joku jonka takia mennä. Mä kun olen niin hemmetin arka yksin lähtemään yhtään mihinkään.
Mutta nyt on taas jotain mitä odottaa kun luvattiin Karvisen kanssa mennä taas ensi keskiviikkona. Jotenkin on alkanut tuntua siltä että pitäisi olla joku paikka jonne on tervetullut. Joku paikka missä käydä että pääsisi edes kerran viikossa pois kotoa neljän seinän sisältä. Kotona on kiva olla mutta ei se yhtenään ja vain kotona jatkuvasti olokaan kivaa ole. Mä olen ihan tarpeeksi ollut neljän seinän sisällä silloin vielä kun juopottelin. Mä en kotoa ulkomaailmaan mennyt enkä uskaltanut mennä. Mutta mä en olekaan enää se sama ihminen kuin silloin joten mun on pakko tehdä jotain tämän hyvinvointini hyväksi.
Laitoin sitten oikein uudet kesähousut ekaa kertaa päälle. Näissä housuissa on erittäin leveät lahkeet joten ne ovat pikemminkin kuin sellainen housuhameen tapainen. No ennenkuin mä ehdin talosta ulos olin mä saanut jo kolmeen kertaan oikeanpuoleisen housunlahkeen pyörätuolin pyörän väliin. Neljännellä kerralla tuli jo mieleen että riisun kohta noi saakelin housut pois ja lähden pelkässä vaipassa. Onhan nyt sentään kesä ... mutta ei... en mä kehdannut kuitenkaan, Kun jalkaraudat laittoi pyörätuoliin kiinni ja nosti jalat paikoilleen niin housut pysyivät kuin pysyivätkin ojennuksessa ja ei tarttenut viidettä kertaa lahjetta pyörätuolin eturenkaan välistä irroitella.
Mutta nyt on taasen jotain piristävää mitä odotella.
Elämä hymyilee.
On kesä ja ihanan lämmintä.
Kyllä mä sitten olenkin onnellinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti