Kesän lämpö ja jonninjoutavaa höpinää

Mä olen aina ollut kesä ihminen ja jotenkin tuntuu siltä että mä nyt en ihan oikeasti tiedä mitä mun pitäisi sanoa tai kirjoittaa. Yritän nauttia niistä pienistä iloisista asioista joita tämä arki tuo tullessaan mutta mitenkä sitä oppisi elämään niin että sitä ei koko aikaa olisi sellainen tunne että kohta jostakin tipahtaa jonkinlainen pommi mun niskaani. Mä odotan alinomaa sitä kolmatta maailmansotaa niskaani ja sitä milloinka tää mun onnellinen kuplani puhkeaa.

Jotenkin mä olen niin tottunut siihen että mä epäonnistun kuitenkin kaikessa mitä yritän tehdä. Heikko itsetunto ajaa typeriin tekoihin ja sitten huomaakin olevansa jälleen oikeassa ja yksin. No saattaa kuulostaa vaikeaselkoiselta mutta joo...sellainen mä olen ollut koko ikäni. En ole koskaan oikeastaan tiennyt miksi mä olen täällä ja mikä mun tehtäväni tässä maailmassa on. Tulee jotenkin kokoajan sellainen olo että mä vaan ajelehdin ja poukkoilen elämänvirrassa sinne tänne ilman sen kummempaa päämäärää.

Toteutin sen kortti-ideani mistä kirjoitin edellisessä tekstissäni. No tulos oli se minkä arvelinkin että mulle tuli sellainen olo että olkoon. Parhaani yritin ja paskaa tuli niskaan että ainakin mä yritin tilanteessa jossa koin olevani täysin syytön ja joutuneeni toisen uhriksi täysin tietämättä oikeen mitä helvettiä siinä jutussa oik

ein tapahtui. Ensin oltiin ystäviä ja se ystävyys muuttui sellaiseksi pakkopaidaksi jossa mun piti kokoajan myötäillä toista ettei se vaan loukkaantuisi. Se ajoi tilanteeseen jossa mulle vähän väliä karjaistiin että OLE SINÄ NYT HILJAA SIINÄ .... ihan kuin mä en tuota lausetta olisi jo aiemmin kuullut edellisessä elämässä ihan tarpeeksi yhdeltä sun toiselta taholta. No ainakin mä voin puhtaalla sydämellä sanoa että ainakin mä yritin korjata jotain mistä en todellakaan ole perillä mitä mun pitäisi korjata. On vaikeaa sovitella toista tilanteessa jossa et todellakaan tiedä mitä helvettiä tässä oikein on tapahtunut. Mutta olen ylpeä siitä että ainakin yritin ja olen sydämessäni täysin onnellinen siitä että mä olen parempi ihminen kuin edellisessä elämässäni. Se edellisen elämän Satu nimittäin ei olisi nöyrtynyt pyytämään anteeksi ja hyvittelemään yhtään mitään. Vaikeaa se oli se nöyrtyminen nytkin mutta mä tein sen silti. Nyt mä todellakin voin jättää koko ihmisen omaan ylhäiseen yksinäisyyteensä rypemään. Mä jatkan tästä eteenpäin ilmanylimääräistä painolastia siitä että mun pitäisi koko ajan olla jotain millaiseen muottiin toinen haluaa mut kulloinkin asettaa.

Mä olen tästä lähdössä kampaajalle. Pientä piristystä arjen harmauteen.

Lämmin kesä ja onnellinen olo.

Tästä on hyvä jatkaa raittiina eteenpäin.