No niin onkin ja toisinaan tuntuu että sitä aikaa ajatuksille on liikaakin. Ajatukset meinaavat pyöriä liikaakin tuolla pääkopassa. Ja mitä enemmän mä ajattelen sitä enemmän suu vääntyy alaspäin. Miksi ihmeessä sitä ei osaa ikinä ajatella niitä positiivisia asioita vaan aina ne negatiiviset jutut valtaa mielen. Eli tässä nyt on kyse taas siitä samasta asiasta josta jo jossain blogitekstissä kirjoitin aiemminkin että jos ei ole paha olo niin sitten se paha olo tehdään vaikka väkisin. Kroppa ja mieli kun ovat tottuneet olemaan jatkuvassa kaaostilassa. Sitä vaan tieten täytyy tätä uutta elämää opetella oikeen ajan kanssa.
Mä törmäsin tuolla netin ihmemaassa yhteen ihmiseen josta nyt on ihan pakko mainita. Sellainen kehopositiivisuuden puolestapuhuja kuin vatsamielenosoituksen Tytti Shemeikka. Eksyin hänen youtube kanavalleen ihan sattumalta tuolla youtubessa seikkaillessani. En mä aiemmin ollut ehtinyt koko ihmiseen ja aiheeseen perehtyä. Nimen vatsamielenosoitus olin kyllä lukenut lehdissä aiemminkin mutta ajattelin että mitä ihmeen "hihhulointia" tuokin nyt sitten oikein on. Se ajatus siitä että lihavuus on synti ja lihavien ei pidä näkyä eikä varsinkaan kuulua. Mutta siis mä aloin katselemaan hänen filmejään niin tässähän se viikko on mukavasti vierähtänyt Tytti Shemeikan ja Vatsamielenosoituksen parissa. Olen kyllä niin positiivisesti yllättynyt kaikesta siitä hyvästä sanasta ja asiasta mitä hän edustaa. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan mä aloin oikein ajattelemaan tätä lihavuus asiaa. Hän kun vähät välittää siitä mitä mieltä muut on ja pukeutuu rohkeasti, meikkaa rohkeasti ... siis on kaiken kaikkiaan tosella upean tuntuinen ihminen. Ja meinasi unohtua mainita ne siniset hiukset ja siniset kulmakarvat.
Tuosta mulle tulikin se ajatus mieleeni että ketä se palvelee se ajatus siitä että lihavien ei saa olla lihavia vaan heidän pitäisi olla laihoja. Mä muistan kun parikymppisenä se bodysheimaus alkoi vaikka silloin moista termiä ei edes käyetetty ja se oli alkanut jo oikeastaan lapsuudesta asti. Aina joku antoi ymmärtää että sä et ole tarpeeksi kelvollinen kun sulla on tuota painoa. Lapsena olin pullukka. Terveydenhoitaja koulussa pani dieetille. Samalla syyllistettiin koko perhe. Parikymppisenä mä muistan aikuisneuvolaan menneeni aivan tykkänään muiden asioiden takia mutta keskustelu jälleen kerran kääntyi mun painooni. Mä sanoin että en mä ole tullut tänne mun painoni takia vaan saatanan kivuliaiden kuukautisten takia. No se terkkari jauhoi ja jauhoi sitä samaa asiaa ja kaikkein parhaiten ja elävästi mulle on jäänyt mieleen hänen sanansa että kyllä sun kannattaa laihduttaa että kun sehän on niin helppoa että. Mä muistan vilkaisseeni tuota naista. Itse tämä nainen oli luuta ja nahkaa ja kropaltaan sellainen että hänellä tuskin oli ikinä ollut yhtään kokemusta siitä että millaista oli olla ylipainoinen. Kysyin häneltä että milloin hän on laihduttanut ja miten hän on saavuttanut nykyisen hoikan vartalonsa. No siitäpä se selittely alkoi että hän on luonnostaan hoikka että koko hänen perheensä ja sukunsa on hoikkia. No mistä sä tiedät sitten että se laihduttaminen on helppoa.... no ei se osannut vastata mun kysymykseeni mutta se hyöty siitä oli että se nainen ei enää jatkossa maininnut mulle sanaa laihduttaminen eikä asiaan enää puututtu. Sama sheimaus on jatkunutkin sitten eri tavoilla läpi vuosien. Exällä oli tapana sanoa että seksi mun kanssani ei ole hauskaa kun olisi kuin tynnyrin päällä makaisi. Että kyllä hän mua rakastaa ja enemmän vielä kunhan laihdutan. Hänelle itselleen ei sitten tullut mieleenkään vilkaista omaa mahaansa ja olemattoman pientä ja hyödytöntä vehjettään. Mutta mun painonihan se toki oli syypää hänen seisomisongelmiinsa ja haluttomuuteensa. Kumma vain moisia ongelmia ei koskaan ole ollut muiden elämän tielläni kohtaamien miesten kanssa. Sillä mä en todellakaan ole viettänyt mitään nunnaluostari elämää. Ja ehkäpä sillä on oma syynsä miksi hän onkin nykyään se exä.
Laihduttaminen ja dieetillä olohan on helvetin tyhmää. Kun ajatuksena pitäisi olla ja liikkeelle pitäisi lähteä siitä kokonaisvaltaisesta elämäntapamuutoksesta. Laidutuskuuri kun loppuu jossakin vaiheessa ja mitä tulee niihin mahdollisesti laihduttuihin kiloihin niin ikävä kyllä ne tulevat rytinällä hyvin usein takaisin ja vielä korkojen kera. Tää mun käynnissä oleva elämäntapamuutos on keskittynyt tällä hetkellä tähän raittiuteen joka on ja tulee aina olemaan mun prioriteettilistalla ykkösenä.
Mutta palatakseni siihen painoasiaan niin ketä se palvelee että kaikkialla painostetaan siihen ajatukseen että ihminen ei voi olla onnellinen muuta kuin laihana. Tytti Shemaikan ajatuksista mulle tärkeimpänä ajatuksen mieleeni jäi se että vähentääkö se jollakin lailla mun ihmisarvoani että mä olen lihava. Siis ihan totta. Olenko mä jollakin lailla toisen luokan kansalainen kun mä en sovi siihen muottiin mihin yhteiskunta mua yrittää tunkea ja sovittaa. Jos mä syön suklaapatukan niin mä sen syön ja haluan syödä ilman että mun täytyy tuntea syyllisyyttä joka puraisulla ja ajatella sitä paljonko mun vaaka nyt näyttää seuraavalla punnituksella enemmän.
Ja luuleeko ihmiset ihan oikeasti että mä en tiedä olevani lihava. Ilmeisesti monikin luulee. Mun ei tarvitse tuntea syyllisyyttä siitä että mä en halua laihduttaa eikä mulla ole innostusta siihen. Mulle on povattu ennenaikaista kuolemaa jo viimeiset 30 vuotta liiallisen ylipainon takia ja kas kummaa täällä mä vielä olen vakaasti elämässä kiinni. Se että joku sanoo että joo kyllä mä ymmärrän ja tiedän miltä susta tuntuu että kaikki lihavat haluaa olla laihoja. No kun ei halua. Mä ihailen Tytti Shemeikan kaltaisia ihmisiä jotka uskaltavat reilusti olla sitä mitä ovat. Uskaltainpa minäkin. Koska painoastani huolimatta mulla on aivot ja mulla on sielu. Mä osaan puhua ja mä osaan ajatella omilla aivoillani. Ja ei, ei niitä ole rasvasolut vieneet.
Se asia kun selviät hengissä viinaviidakosta ja tunnet viimeinkin olevasi elossa ja vapaa. Se on jotain mitä mä kannattelen sydämessäni. Se on jotain mulle tärkeää ja jotain mitä mä olen saavuttanut ihan itse. Eikä sen merkitystä vähennä mun painoni.
Mä olen onnellinen ja vapaa.
Ja siinä on tällä hetkellä kaikki ja se riittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti