Antabus ja minä

Olen syönyt Antabusta joulukuusta 2017 asti. Olen kertonut aiemmin jo tarinani siitä miten multa meinasi mennä henki. Pelleilin ja läträsin sen viinaperkeleen kanssa niin että todellakin ne helvetinportit olivat jo raollaan. Mutta mä sain jäädä eloon.

Mä olen joutunut opettelemaan mm. kävelemisen uudelleen. Vietin miltei 3 ja puoli kuukautta vuodeosastolla. Ja tuolla osastolla mulle ehdotettiin Antabusta. Puoli tablettia liuotettuna lasilliseen vettä. Olin sen verran sekaisin kaikesta mulle tapahtuneesta että kun mulle ehdotettiin Antabusta niin olin valmis siihen kuten varmaan moneen muuhunkin asiaan.

Olen sittemmin pyytänyt monta kertaa lääkäriltä että saisin lopettaa sen Antabuksen mutta vastaus on aina ollut että katsotaan sitä sitten puolen vuoden kuluttua uudelleen. Jokseenkin ärsyttää se luottamuksen puute mutta toisaalta luottamushan on ansaittava. Mä en tuota lääkäriä kunnolla edes tuntenut kuten en tunne vieläkään. Perusteluna siihen että mulla Antabus jatkuu on se että kun mä juoppona alkoholistina tapasin jättää lääkkeet ottamatta voidakseni juoda tai sitten otin lääkkeitä sekaisin viinan kanssa ja kun en muistanut olinko ottanut niin otin enemmäm kuin olisi pitänyt.

Mutta noi lääkäritahot eivät ymmärrä sitä tärkeää seikkaa että mä en ole se ihminen enää. Mä olen kaukana siitä ihmisestä joka mä joskus olin. En mä tarvitse Antabusta. Söin sitä lähinnä sen takia että lääkäri ja kotisairaanhoitaja olisivat tyytyväisiä.No mutta entä sitten minä. Se raittus lähtee minusta eikä niin että mun  pitää miellyttää muita ihmisiä.

Eilen kirjoitin tuosta armosta jonka sain. Nyt olen päättänyt viimeinkinkin elää tätä elämää ilman antabusta. Mä en enää kuuntele lääkäreitä mitä tulee siihen antabukseen.  Mä en tarvitse sitä antabusta mihinkään. Se tuo toinen kerta helvetin porteilla riitti antamaan mulle voimaa sanoa EI ja voimaa sanoa oman mielipiteeni. Mua ei enää pompoteta eikä jyrätä maanrakoon.

Ei se antabus mua raittiina pidä vaan minä pidän itse itseni raittiina.

Mä olen selviytyjä.
Mä elän tänäänkin.
Ilman Antabusta.