Armo

Mulla on ollut tässä pieni blogitauko.
Yleensä multa tuota tekstiä tulee aiheesta kun aiheesta mutta nyt on ollut pakko hiljentää vauhtia. Nimittäin mä olen ollut sairaana.

Tää koko soppa alkoi siitä kun halusin aloittaa sen elämäntapamuutos osan 2 eli haluan terveellisiin kilomääriin. Sain tukijoukon ympärilleni ja nyt jälkeenpäin ajateltuna tiesikö se tukijoukkokaan mitä tehdä ja missä.

Mun elämänlankani on meinannut katketa jo kaksi kertaa. Eka kerralla olin  asiaan itse syypää kun 30 vuoden juopottelun jälkeen henki meinasi mennä menojaan. Mutta tähän toiseen kertaan en ollut itse syypää. Syypäänä oli se taho jonka piti auttaa mua.

Mulla on erittäin paha levottomat jalat ja ollessani intervallihoidossa......mä käyn siis aina viikon intervallihoidossa ja olen kaksi viikkoa kotona. No mä osastolla valvoin 4 yötä jalkojen takia ja lääkäri päätti lisätä lääkitystä. Tämä lääkitys aiheutti mulle todella pahan pahoinvoinnin. Mulla ei pysynyt mikään sisällä. Ei edes vesi. Oksensin kaiken ulos. Osastolla laitoshuoltaja ja muu henkilökunta vaan tuumasivat että no eikö sillä Satulla taaskaan ole nälkä. No sanoin että mulla on helvetin huono olla. Oksensin hoitajienkin nähden. Mutta ei ne välittäneet kun sanoivat vain että sulla on tuota stressiä. Eivät ne uskoneet. Mua itketti mutta mulla ei enää tullut edes kyyneleitä koska mä olin niin kuivunut ja nestehukka oli niin suuri.

Eipä siinä mitään kun kotiin pääsin niin oksentaminen jatkui ja jatkui. Ja mun kuntoni huononi huononemistaan. Iski kamala jano ja suuta kuivasi. Join ja join vettä mutta kun mikään ei pysynyt sisällä. Vasta tässä vaiheessa kotisairaanhoitaja ottaa kokeita ja lääkäri tekee lähetteen Vaasan Keskussairaalaan. Mun kroppa oli kuivunut todella pahoin ja munuais- ja natrium- sekä kalium arvot olivat vaarallisen korkealla. Mun munuaiset olivat miltei myrkytystilassa. En mä kaukana sieltä kuolemanporteilta ollut. Mä olin niin kipeä ja mulla ei tuosta ajasta ole paljonkaan muistikuvia.

Mä kuvittelin että mä tulen samana iltana kotiin takaisin. No en tullut kun tuo Vaasan reissu venyi 5 päiväiseksi. Kaikki sen väärän lääkeannostuksen takia. Olin tiputuksessa kaikki ne 5 päivää ja vieläkin olo on helevetillisen huono. Mutta ruoka on alkanut taas maistua kun lääkitystä korjattiin oikeaksi ja oksentelu ja paha olo on loppuneet. Painokin on tippunut tähän mennessä 26 kiloa.

No mihin tuo otsikko sitten viittaa. No se viittaa siihen että mä olen jostakin syystä saanut suuren armon kun olen selviytynyt kuolemanporteilta takaisin jo kaksi kertaa. Nyt mä tiedän että mulla on  oma tehtävä tässä elämässä. Mä en ole tässä turhaan. Ja kyllä se elämä, Jumala ja armo johdattavat oikeaan suuntaan. Siitäkin huolimatta että tuo oksentelu ja lääkkeet polttivat mun kurkkuni ja suuni. Ääni on yhä käheä.

En mä syytä ketään. En mä ole sellainen ihminen. En enää.
Mä olen onnellinen voidessani elää.
Mä olen alkoholisti ja kauna ja katkeruus elämässä eivät johda minnekkään.

Kaiken tämän kaaoksen keskellä kaivoin esiin punaisen kirjani joka oli saanut pölyyttyä kirjahylllyssä jo kuukausia ilman että olisin avannut sitä kertaakaan.

"Marraskuun 7
HELLITÄ JA ANNA JUMALAN HOITAA
... rukoillen ainoastaan tietoa Hänen tahdostaan meidän suhteemme ja voimaa sen toteuttamiseen.
KAKSITOISTA ASKELTA JA KAKSITOISTA PERINNETTÄ, s. 104

Kun "hellitän ja annan Jumalan hoitaa", ajattelen selvemmin ja viisaammin. Tarvitsematta edes ajatella sitä, hellitän nopeasti otteeni asioista, jotka aiheuttavat minulle välitöntä tuskaa tai epämukavuutta. Minun on vaikeaa hellittää sellaisista huolestuneista ajatuksista ja asenteista, jotka aiheuttavat minussa välitöntä ahdistusta. Tuollaisina hetkinä minun tarvitsee vain antaa Jumalan, sellaisena kuin Hänet ymmärrän, vapauttaa minut ja siinä paikassa päästän irti ajatuksista, muistoista ja asenteista, jotka vaivaavat minua. Kun saan apua Jumalalta, sellaisena kuin Hänet ymmärrän, voin elää elämääni päivä kerrallaan ja kohdata kaikki haasteet, jotka eteeni tulevat. Vasta silloin voin elää elämää, jossa alkoholi on voitettu, miellyttävässä raittiudessa."

Luettuani tuon tekstin mulle tuli todella ihmeellinen olo.
Miten sopivasti tuo teksi osuikin juuri tähän hetkeen.
Juuri tähän päivään.

Mä olen saanut armon ja elämän.
Mä olen saanut rauhan ja ilon.
Mä olen saanut raittiin elämän.