Kyllä tarkkana saa olla

Kyllä tässä elämässä saa olla varovainen. Ajattelinpas tässä maistella kyseisiä juomia. Toisen tänään ja toisen huomenna. Onneksi tutkein ostokseni hyvin tarkkaan ja hämmästyksekseni huomasin tuotteiden sisältävän alkoholia.

Nyt joku voisi älähtää ettei se noin pieni määrä mitään haittaa. Mä olen raitistunut alkoholisti ja tiukka siitä mitä mä suuhuni laitan. En siis voi ottaa sitä pienen pientäkään määrää.

Varoituksen sana siis kanssa kulkijoille jotka ovat myös raitistuneita alkoholisteja kuten minä että älkää juoko kombuchaa. Ja muistakaa olla tarkkoja. Yhtä tarkkoja kuin minä.

Hyvää juhannusta

Hyvää juhannusta kaikille.

Tulipas tässä mieleeni vanhat juhannukset ja sen viettotavat. Ja mitenkäs sitä juhannusta sitten tuli vietettyä. No hyvissä ajoin lasti viinaa viinakaupasta ja eikusta juhannuksen viettoon. Enhän mä mikään juoppo tai alkoholisti ollut. Kunhan vain tissuttelin ja sitä tissuttelua kestikin sitten parikymmentä vuotta.

Aloittelin jo hyvissä ajoin torstaina aatonaattona. Olinhan mä hyvä ihminen kun pidin sentään ruokapuolesta huolta eli kokkailin siinä samalla tissuttelun lomassa.Eipä tullut mieleenkikään kysäistä siltä toiselta osapuolelta että miltäs hänestä tuntuu nähdä sen rakkaimman tissuttelevan alvariinsa. Ei siihen riittänyt viikonloput saati sitten juhlapyhät. Kyllä sitä viinaa piti saada viikollakin. Viis siitä miten vähän rahaa oli. Sitä viinaa kun oli pakko saada. Tuli hermostunut ja hyvinkin ärtyisä olo mikäli sitäniin rakasta harrastusta ei päässyt jatkamaan.

Melkein joka maanantai tuli pidettyä katumuspäivä. Tein parannusta ja vannoin että en enää ikinä juo viinaa. Mutta kun tiistai koitti alkoi se uusi kierre ja viinaa oli pakko saada.

Eipä mulla muistoja ole monestakaan juhannuksesta säilynyt muuta kuin valokuvissa. Ei itsestäni.....itsestäni en antanut kuvia ottaa. Kaikki kun kuvissa saadaan näyttämään niin onnelliselta ja ratkiriemukkaalta.
Tänä päivänä olen kiitollinen saavuttamastani raittiudesta. Sehän on sentään jo seitsemäs raitis Juhannus.

Hyvää juhannusta kaikille tasapuolisesti vietätte sen sitten selvänä tai tissutellen. Sekin on jokaisen oma valinta ja mä olen valinnut sen raittiin tien.

Mun tarinani

Tässäpä tuota tarinaa videon muodossa. Kaikkihan olen kertonut tähän blogiin jo kun aloitin blogin kirjoittamisen. Alkuun tämä blogi toimi hyvänä keinona purkaa ajatuksia ilmoille mua vaivaavista asioista. Sitten mun kuntoni huononi painon lisääntymisen myötä ja en jaksanut enää paneutua kirjoittamiseen. Nyt olen sitten vakaasti päättänyt jatkaa tätä blogin kirjoittamista. Tosin nyt en anna täsät kehkeytyä mitään pakko-oiretta joita mulla on niitäkin vuosien saatossa riittänyt ihan kyllästymiseen saakka. Asiaa helpotti tieto siitä että mulla on OCD.....kun sain virallisen diagnoosin. Aloin ymmärtää isteäni paremmin. Mutta siitä toisella kertaa.

Juoppo, entinen alkoholisti, alkoholisti vai raitistunut alkoholisti

Olen kuullut yhä uudelleen ja uudelleen ihmisten suusta sanat juoppo tai alkoholisti. Pahimmassa tapauksessa mua on nimitetty juopoksi alkoholistiksi.Olen pyrkinyt korjaamaan virheellisiä käsityksiä. Kysyin yhdeltä tukihenkilöltä 7 vuotta sitten aloitettuani päihdekuntoutuksen, että mikä mä nyt sitten olen. Olenko mä entinen alkoholisti. Hän sanoi ei Satu, älä sano entinen alkoholisti. Tiedätkö että ne entiset alkoholistit ovat haudassa.

Olen todellakin pyrkinyt omalla esimerkilläni antamaan kasvot alkoholisimille. Ne alkoholistit kun ovat ihan normaaleja ihmisiä eikä niitä puistonpenkillä notkuvia tyyppejä.

Olen saanut kuulla yhä uudelleen ihmisten suusta langettavia sanoja kuten juoppo. En mä ole juoppo. Mä olen raitistunut alkoholisti. Siinä on vissi ero.

Mulle pyritään tarjoamaan ilmaisia ryyppy iltoja. Testataan mun kärsivällisyyttäni ja raittiuttani kaikin eri keinoin tajuamatta sitä että mun raittiuteni on niin vankalla pohjalla ettei sitä pysty horjuttamaan mikään ulkopuolinen tekijä. Teen raittiuteni eteen joka päivä töitä sillä se mun raittiuteni on vain yhden paukun päässä ja mä en aio sitä paukkua ottaa.

Että miten mulla nyt sitten menee. Laihtumisen ja raittiuden myötä olen viimeinkin löytänyt onnen. Olen todella onnellinen. Mulla kävi onni löytäessäni Kauhajoella sijaitsevan Oikea hetki nimisen yrityksen joka järjestää päihdekuntoutusta. He auttoivat minut selville vesille.

Heippa tosi pitkästä aikaa

Tässä on aikaa mennyt kun olen viimeksi tätä sivua päivittänyt. Vuosia oikeastaan. Mulla on vähän kiirettä pidellyt kun olen saattanut tätä elämääni kuntoon projektia muiltakin osin kuin vain alkoholismin osalta. Mulla on ollut nimittäin projekti Satumainen elämänsä kuntoon käynnissä viimeiset 3 vuotta.

Nimittäin mulle tehtiin vatsan ohitusleikkaus kesäkuussa 2021. Tuo operaatio muutti elämäni täydellisesti. Kyllähän te tiedätte että niitä poppaskonsteja ja ihmejuttuja laihtumiseen ei ole olemassakaan. Itse tuli kokeiltua lähes kaikki keinot kaalisoppadieetistä lähtien. Mikään ei toiminut ja paino vaan jatkoi nousuaan vaarallisiin lukemiin. Onneksi sain siinäkin asiassa apua ja pääsin kuin pääsinkin vatsan ohitusleikkaukseen. Olen joutunut tekemään pirusti töitä tuon laihtumiseni suhteen. Kun niitä ihmekeinoja ei todellakaan ole olemassaan.

Paino alkoi pikkuhiljaa tippumaan. Tällä hetkellä vaaka on pysähtynyt mua tyydyttävään lukemaan. Vielä pitäisi puristaa jostakin 6 kiloa alaspäin jotta pääsen vatsanahkan leikkausoperaatioon. Nyt ne alkaakin olla sitten niitä haasteellisia ja vaikeimpia kiloja, mutta kyllä nekin lähtevät.

Painoni on tippunut 94 kiloa, josta olen todella onnellinen. Elämä on muuttunut paljon siedettävämmäksi ja onnellisemmaksi. Yksi häiritsevä sivuseikka tässä rajussa laihtumisessa on. Nimittäin se löysäksi jäänyt nahka jota kyllä on vaikka muille jakaa. Mutta se on vain merkki siitä että jotakin hyvää ja mahtavaa on tapahtunut.

Joten kaikki on onnellisesti ja mahtavasti.

Olen viimeinkin onnellinen.

Kesäkuu 2021

Kesäkuu2024

Pelihimo/peliriippuvuus - ei mulla sellaista ole vai onko

Hei pitkästä aikaa. Tässä on vierähtänyt kuukausi jos toinenkin kun viimeksi on tullut kirjoitettua. Jotenkin tuo aika vierähtää niin nopeaa ja mulla on ollut sellainen olo että ei ole huvittanut kirjoittaa edes mitään. Mutta nyt on pakko. Nimittäin mulle läheinen ihminen on alkanut pelaamaan.

Kymppi sinne toinen tänne. Eihän se nyt pahalta näytä jos Veikkauksen kenoon laittaa kympin sillon tällön mutta millon se sillon tällön muuttuu peliriippuvuudeksi. Jos tulot on pienet ja se kympin keno muuttuu pikkuhiljaa jokapäiväiseksi. 

Mä olen alkoholisti mutta raitistunut alkoholisti. Kesällä tuli 3 vuotta raittiutta täyteen enkä kadu päivääkään raitistumistani. Mä tein töitä. Mä tein helvetisti töitä sen  raitistumisen eteen ja mä teen yhä töitä pysyäkseni raittiina. Mä en voi auttaa. Mä olen yrittänyt auttaa mutta kun toinen lupaa lopettaa pelaamisen ja se lupaus osoittautuu tyhjäksi sananhelinäksi.

Miksi tämä sattuu juuri minulle. Enkö mä ole taistellut elämässäni jo tarpeeksi päästäkseni viinasta eroon. Mä en voi olla se auttaja. Mä rakastan - mä rakastan sydämeni pohjasta asti. Mä uskoin sen pari kertaa mutta mä en usko enää. Varsinkin kun kysyn että ethän sä ole pelannut niin toinen kieltää että en! Mutta eipä se pitänyt paikkaansa.

Se eurokin nimittäin on paljon rahaa jos sulla ei sitä euroa ole.

Hyvää joulua kaikille joka tapauksessa. Myös sille rakkaalle pelaajalle. Minulla ei muuta neuvoa enää ole kun että hanki itsellesi apua. Minä rakastan sinua ja seison rinnallasi.

Hyvää joulua!

3 vuotta

Näin se vaan aika kulkee ja ollaan tultu jälleen tien risteykseen josta aika ja matka jatkuu reippain askelin eteenpäin. Sillä huomasin aamulla ylös noustessani että tänään on kulunut 3 vuotta siitä kun olen viimeisen viinani juonut. Hieno saavutus.

En mä sitä sano ettäkö tämä aika on yhtä ruusuilla tanssimista ja olisi helposti mennyt. Töitähän tässä täytyy tehdä jotta pää pysyy mukana ja ajatukset selkeinä ja raittiina.

Muutoin mulla tämä kevät ja alkukesä on ollut henkisesti aika raskasta aikaa. Masennus on meinannut ottaa otteeseensa ja pitää siellä otteessaan. Eipä silti......viinaa ei ole tehnyt mieli eikä se ole ratkaisuna edes käynyt mielessä. Koska jos mä jotain olen 3 vuoden aikana itsestäni oppinut niin on se että mä olen alkoholisti .....tosin raitistunut alkoholisti. Ja se viina ei ole ratkaisu ongelmiin. Nähtiinhän se mihin se ratkaisu johti vuosien myötä. Se johti alkoholisoitumiseen ja paskaan elämään.

Mun blogi on viettänyt myös hiljaieloa kun ei ole oikein tullut mitään mieleen mistä kirjoittaa eikä oikeastaan ole edes huvittanut kirjoittaa. Ei .... älkää käsittäkö väärin. En mä ole tätä blogia lopettamassa. Tämä on se paikka mikä on pitänyt mut järjissäni ja olen myös saanut ihmisiltä positiivista palautetta että blogini on auttanut muitakin ihmisiä.

Kirjoittelen aina silloin tänne juttua kun tulee mieleen jotain ja kun se kirjoittaminen tuntuu mielekkäältä. Mukavaa loppukesää kaikille teille ihanille.

En minä vaan ne muut

En minä vaan ne muut.....niinpä niin. Tälläinen ajatus mulle tuli heti kun Karvinen kertoi törmänneensä vanhaan tuttuun kauppareissullansa. Hän kertoi että tällä tutulla oli ollut kärryssään useampikin olut. Kaveri oli hieman hätääntyneenä pälyillen sinne tänne sanonut että ei hän itse tykkää oluesta eikä itse juo että nämä ovat hänen miehelleen.

Jotenkin tuli niin vahvasti mieleen ne omat juomiset. En minäkään oluesta tykännyt enkä sitä juonut. Joku muu ne aina kiskoi kitusiinsa ja joku muu tunsi tarvetta selittelyille. Miksi ihmeessä joku tuntee tarvetta selitellä ostoksiaan. Tämäkin ihminen tunsi suurta tarvetta selittelyille. Normaali ihminen ostaa sen oluensa ja that's it. Ei siihen mitään pälyilyjä ja hätääntymisiä tarvita.

Aivan samanlaista oli oma käytökseni kun vielä join. Kaikki kelpasi kunhan siinä vaan oli prosentteja ja kunhan se vain meni päähän ja kunhan sillä vaan sai itsensä sekaisin. Musta on oikeastaan hauskaa seurata noita ihmisiä joille se lauantainen saunajuoman haku on mennyt niin syvksi painajaiseksi että tuntee tarvetta tekemisiään selitellä.

En minä vaan ne muut. Minä olin juuri samanlainen. Ja joku muu ne viinat aina kurkusta alas kaatoi. Joku muu ne kaikki juotavat kottin toi ja joku muu joi niin kauan kun vaan oli pisarakin jäljellä. Oikeastaan tuo veti mut aika surulliseksi. Tulee niin elävästi mieleen omat juomiseni ja oma kännäämiseni kun vaielä join. Jokunen aika sitten mulla tuli 1000 päivää täyteen raittiina. Vaikka tuo Karvisen tuttunsa kanssa kohtaaminen saikin mut surulliseksi mä tiedän että siihen väliin on aivan turha mennä. Siis siihen ihmisen ja hänen kaljansa väliin. Ei sitä itseään voi kukaan muu raitistaa kun se juomari itse. Näin se vaan on.

Se juoppo juo. Se juo vaikka jalat altaan. Näin tapahtui mulle. En mä ole katkera elämälle vaan mä rakastan elämää ja eri asioita joihin on nyt aikaa paneutua kun kaikki aika ei enää mene siihen kännäämiseen. Olen minä vaan  oikeastaan aika onnellinen nainen.