Toisinaan tuntuu siltä että ketä mä yritän huiputtaa näine raittiuden toitotuksineni. Että olisiko se sama kuitenkin kierauttaa se korkki auki..... no olisiko se sama? Ei se ole sama. Mä olen alkoholisti ja mä en siitä muuksi muutu. Onko se kohtuukäyttön ajattelu mahdollisuus? Ei todellakaan ole. Mä olin alkoholisti eilen, mä olen sitä tänään ja mä olen sitä päivieni loppuun saakka. Ajattelemalla mahdottomuuksia mä ajan itseni umpikujaan jossa mä en halua olla.
Tänään mä olen raitistunut alkoholisti. Edes sillä pahalla hetkellä mun ei tee mieli viinaa. Ei enää ... ei jos lasken miinukset ja plussat. Oikeastaan mun ei tarvitse edes laskea koska mä en keksi mitään hyvää alkoholin käytössä. Miksi siis kiusata itseään ajatuksilla sellaisesta mikä on silkka mahdottomuus nyt ja tulevassa.Entiseen mä en halua palata. Se paska on nähty ja meinasi kokeilevana kohtuukäyttäjänä mennä henki. Ahdistuksen hetkellä täytyy muistaa se asia että alkoholi ei ole mahdollisuus. Ja muistaa se tärkeä asia että: MIKÄÄN ASIA EI OLE NIIN HUONOSTI ETTEIKÖ SITÄ SAA VIINALLA VIELÄ HUONOMMAKSI.
Mä olen ylpeä itsestäni ja siitä työstä jonka olen oman raittiuteni ja mielenterveyteni eteen tehnyt. Mä rakastan sitä ihmistä joka katsoo mua tänään peilistä takaisin. Siellä silmien takana ei asu enää se viinaperkele, ahdistus, pahaolo eikä levottomuus. Siellä asuu rauha, raittius ja hyväolo, onnellisuus, onni ja rakkaus, myötäeläminen, positiivisuus ja onnellinen elämä.
Joskus on vain hyvä pysähtyä ja hengähtää ja miettiä niitä asioita jotka monille ihmisille on itsestäänselvyyksiä. Mulle se raittius ei ole itsestäänselvä asia. Mä olen sairas nainen. Sairastan sairautta nimeltään alkoholismi. Mulla ei ole enää syytä piiloutua tekosyiden ja selitysten taakse viinamaahan. Mun raittius on kiinni siitä yhdestä ryypystä. Musta ei kohtuukäyttäjää tule koskaan. Sitä kerkesin todellakin harjoitella ja kokeilla yhden 30 vuotta onnistumatta.
Viina vei multa mitei kaiken. Olen pyytänyt anteeksi ihmisiltä ja saanut anteeksi. Kaikki eivät ole antaneet eivätkä halua olla missään tekemisissä kanssani. Mutta sekin on ihan ok. Se on heidän valintansa olla tutustumatta tähän uuteen Satuun. Se ihminen joka musta on kasvanut niiden hetkien kautta jotka olen raittiina saanut elää on tuhansien ja taas tuhansien askelten päässä siitä kammottavsta juoposta joka mä joskus olin. Ja takaisin ei ole paluuta.Mä olen onnellinen näin.
Mä olen onnellinen viimeinkin
Näin on ihan hyvä olla
Hetki kerrallaan
Askel kerrallaan ❤️🙏
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti