Voittaja fiilis

Heippa kaikille ja mukavaa ja ennenkaikkea raitista perjantaita ja viikonloppua.

Kyllä on ollut sitten niin huippu päivä että on aivan huikean hyvä fiilis kerta kaikkiaan.

Näin ihanaa euforian ja ilon ja onnen tunnetta viinasta ei tullut koskaan. Ja siis on aivan käsittämätöntä miten hauskaa ihmisillä voi olla ihan selvinpäinkin. Ei siihen hauskanpitoon mitään viinaa tarvitse. Ei enää. Nyt kun olen viimeinkin päässyt tähän raittiin elämän makuun niin tämä elämä tuoksuu ja maistuu todella hyvälle.

Tekisi mieleni monesti saarnata vielä viinankiroissa oleville että kokeilkaa sitä raitista elämää. Mutta en mä siihen pysty. Mä nimittäin olin se viinankiroissa ollut jästipää joka uskoi ja luuli vakaasti että mä olen toivoton tapaus mutta niin vain kävi että tuli siitä tästäkin toivottomasta tapauksesta raitis alkoholisti. Haluan niin kovasti sanoa kaikille tätä blogia mahdollisesti lukeville että kaikilla on toivoa. Ei sitä kirvestä kannata kaivoon viskata. Jokaisella meillä on mahdollisuus siihen onnelliseen ja raittiiseen elämään.

Mulla on vielä riesana kaikenlisäksi vielä tuo pakko-oireinen häiriö eli OCD. Se teettää elämään omat vaikeutensa. Eli mulle on hirvittävän vaikeaa lähteä kotoa yhtään minnekkään kun mä pelkään kaikkea ulkona olevaa. Mä pelkään ihmisiä, eläimiä, avoimia paikkoja, portaita ... nykyisin kun mä istun pääasiassa tässä pyörätuolissa niin se meneminen ja tuleminen on kohtalaisen helppoa. Ei tarvitse kun tilata taksi ja eikusta menoksi. Vammaisena mä saan niitä virkistäytymismatkoja.

Mä olin sopinut jo maanantaina tämän menomme. Mutta tottakai tänä aamuna se paniikki iski. Olin perumassa monta kertaa. Oksetti ja oli mukamas huono olo. Mutta sitten tulin ajatelleeksi että siihen OCD:hen kun ei oikeastaan mitään parannuskeinoa ole. Kaikkein paras keino on altistaa itsensä niille pakko-oireita aiheuttaville asioille. Joten niin sitä mentiin kohti Vaasaa ja nyt jälkeenpäin mulla on niin voittaja fiilis kun olla ja voi. Mä siis voitin itseni ja pelkoni ja mä toivon että se lähteminen kotoa olisi vähän helpompaa seuraavalla kerralla. Mä olen lopen kyllästynyt katselemaan tätä maailmaa ikkunalasien läpi ulos ja toivomaan että saisi edes pienen osan siitä ihanasta lämmöstä ja ihanasta ilmasta iholle eikä vain seurata elämää lasin takaa.

Käytiin ostamassa Karviselle uudet kengät eli suomalaista laatutyötä ja sievin jalkineen. Siihen nyt on erinäisiäkin syitä miksi sen kengän on pakko kestää ja oltava lestiltään leveä. Karvinen on v. 2011 saanut aivoinfarktin ja halvaantunut vasemmalta puolen ja hänellä on kengissä erikoispohjalliset ja vasemmassa kengässä bluerocker jalkatuki.

Kävimme myös maistelemassa Jungle Juicebarin herkkuja. Meinasi tulla ongelma eteen kun se tuo maailma ei ole tehty pyörätuoleja varten. Siinä kun on tuo luiska pikkasen liian jyrkkä. Onneksi tuntuu löytyvän niitä ihania ihmisiä jotka ovat valmiita auttamaan. Eli suurkiitos tänään kohtaamillemme ihmisille.

Ennen kotiinlähtöä reissasimme hissillä Clas Ohlsonille ja sen jälkeen joimme vielä nisukahvit Arnoldsilla eli kokonaisuudessaan täydellinen päivä.

Nyt suunnittelemme jo sitten  seuraavaa retkikohdetta.

Sillä mä aion tämän OCD:n voittaa ja mä en anna sen sanella miten mä elän elämääni.

Mä en antanut viinapirunkaan voittaa. Tosin sehän nyt on koteloituna tuolla mun sisälläni ja mulla ei ole aikomustakaan päästää sitä vapaaksi koskaan enää.

Elämä on paljon ihanampaa ja nautittavampaa juuri näin.