Häkkilintu

Mä arkailen kirjoittaa onnellisuudestani yhtikäs mitään. Mä nimittäin pelkään että jos mä olen liian onnellinen niin kohtalo huomaa sen ja kostaa tavalla tai toisella. Joo, tiedetään... ei kovinkaan loogista ajattelua mutta johtunee pitkälti tuosta mun OCD:stä eli pakko-oireisesta häiriöstä.

Mä en koskaan ymmärtänyt toisia ihmisiä. Ne kun kaikki tuntuivat mun mielestäni olevan niin äärimmäisen onnellisia. Ja mä tunsin kateuden piston sydämessäni. Mä tunsin kateutta milloin mistäkin. Ymmärtämättä sitä että jokainen on oman onnensa seppä.

Ja siis mitä se mahtaa tarkoittaa. No sitä että jokainen on vastuussa siitä omasta onnestaan ja onnellisuudestaan. Ja se elämä koostuu niistä arjen pienistä onnen jutuista.

Mun elämä on muuttunut täydellisesti. Se entinen ihminen ... se surkea juoppo on poissa ja mua peilistä katselee oudot kasvot. Mä kun 30 vuotta katselin sitä alkoholisti akkaa peilistä. Tai siis välttelin katselemasta. Se näky joka mua peilistä kohtasi ei ollut laisinkaan mieluinen. Mä vihasin itseäni niin monella tapaa. Mä vihasin sitä alemmuuden tunnetta ja sitä että mulla oli sellainen tunne että mulla ei ole minkäänlaisia oikeuksia. Ei onnellisuuteen ja ei edes elämiseen. Aika pitkälti mä vihasin itseäni ja toivoin joka hemmetin aamu ettei olisi tarttenut herätä. Mä olen miettinyt  miettimistäni että miksi musta tuli alkoholisti. Milloin se tilanne karkasi omista käsistäni. Mutta mä olen huomannut että se miettiminen on aivan turhaa. Mä en sillä miettimisellä tule kuin vihaiseksi, pettyneeksi, surulliseksi ja päivä on auttamattomasti pilalla.

Mä olen päättänyt olla onnellinen. Mielialla on suuri merkitys siihen millaiseksi elämä muodostuu. Mä olen elänyt oman osani siitä negatiivisuudesta joten mä olen ajatellut ympäröiväni itseni kauniilla asioilla, hyvillä asioilla, sellaisilla jotka tekevät siitä elämästä elämisen arvoisen. Sellaisilla jotka tekevät mut onnelliseksi.

Mun viime sunnuntain pinssijuhlassa eräs ystävä entinen juoppo niinkuin minäkin antoi lahjaksi mulle sellaisen kalevalakorun kuin hattulan lintu. Hän sanoi että hänelle tulee siitä linnusta mieleen minä että mä alkuun olin kuin häkkilintu kun tulin kuntoutukseen ja nyt olen viimeinkin päässyt vapaaksi siitä häkistä niinkuin hänkin. Siis miten kauniisti ja osuvasti sanottu. Mä olen aina kokenut olevani ansassa tässä elämässäni. Mä olen aina havitellut sitä mitä toisilla on. Luullen että se ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella. Huomaamatta sitä kaunista kukkaloistoa joka puhkesi viimeinkin kukkaan omalla puolella.

Kävin kampaajalla perjantaina. Mä olen käynyt kampaajalla viimeksi 2012. Ja sen jälkeen olen itse leikellyt hiukseni. Mä ajattelin säästää ja kaikki se säästettykin raha meni mun kurkusta alas. Ja kuka niitä mun hiuksiani olisi nähnyt saati asiasta välittänyt. Mua ei haittanut vaikka hiukset olikin vinksin vonksin sinne tänne. Mutta mä päätin viimein että nyt riittää. Ei enää. Että mä jätän tästä lähtien hiukseni ammattilaisen käsiin. Ja annoin kampaajalle vapaat kädet. Ja se kannatti. Mä tunnen itseni ensimmäistä kertaa kauniiksi. mMulla on ollut 30 vuotta pitkät tai puolipitkät hiukset koska mun exä oli sitä mieltä että mulle ei vaan sovi lyhyet hiukset. Mutta paskat siitä exän mielipiteestä. Karvinen sanoi että mä olen kaunis ja sitä samaa sanoo moni muukin. Jotenkin tuntuu häkellyttävältä ottaa kehuja vastaan. Mutta enköhän mä siihen totu.

Mä olen ottanut sellaisen asenteen tähän elämään että kiitän ja arvostan ihmisiä kun he ovat sen ansainneet ja kun eivät ole ansainneet niin koitan pitää ne negatiiviset mölyt mahassani. Ei se toisten ihmisten nimittely ja haukkuminen tee itsellenikään hyvää vaan ahdistaa ja saa masentuneeksi. Mun elämä on ollut täynnä murhetta, surua, kiukkua ja niin paljon negatiivisuutta että mulle riittää se negatiivisuus.

Tämä elämä on liian lyhyt siihen että mä viitsisin loppuelämääni kaikkea sitä kiukkua sisälläni pitää. Ja kuten olen sanonut niin kulissit on riisuttu ja näytelmä on loppunut. On aika elää. On aika elää raittiina. On aika olla onnellinen ja elää onnellisena.... päivieni loppuun asti.