Suru puserossa ja retroajatuksia

On tämä vuoden alku sitten ollut kamalaa aikaa.

Niin moni julkkis on kuollut.

Nyt lähinnä kaikkein eniten järkyttää Olli Lindholmin pois meno. Mä ihmettelin ensin että mikä ihme tää juttu on kun kaikki facessakin jakaa Olli Lindholmin musaa. Sitten pysähdyin lukemaan ja suusta pääsi sydäntäsärkevä huuto. Siis ei voi olla totta. Kyllä se järkytti mua suuresti mutta en mä osannut itkeä. Se jotenkin se itkuherkkyys on kadonnut tuon alkoholisoitumisen myötä. Mutta mä opettelen tätä uutta elämää. Eli sitä herkkyyttäkin. Sehän on selvää että alkoholistit ovat itsekkäitä ja tunneköyhiä ihmisiä. Ja mä olin juuri sellainen; itsekäs tunnekylmä paska.

Ainut stara jota mä olen itkenyt on Aki Sirkesalo. Mä tykkäsin hänen musiikistaan vallan kamalasti ja se tapa miten koko perhe menehtyi kerralla oli aivan sanoinkuvaamattoman traagista. Aki Sirkesaloa mä en ehtinyt livenä nähdä. Ollinkin vain pari kertaa.

Ensimmäinen kohtaaminen oli v.1983 Ylivieskan uimahallilla. Yö oli aika tuore yhtye ja olivat takaovella purkamassa kamoja niin menimme sinne serkkuni kanssa kurkkimaan. Harmittaa niin vietävästi että rohkeus ei riittänyt nimmareiden pyyntöön. Tuolloin siis elettiin sitä aikaa että ei silloin kännyköitä ollut. Ja ei niitä digikameroitakaan ollut. Joten ei sitä voinut edes unelmoida siitä pääsystä idolinsa kanssa samaan kuvaan. Saati jakamaan sitä mihinkään sosiaaliseen mediaan. Mun teinivuosina se puhelin oli vanha numerolevyllinen lankapuhelin ilman mitään kosketusnäyttöjä. Ei sitä ollut edes tietokonetta.

Mä ostin ensimmäisen tietokoneeni joskus 1986 joka oli Msx Spectravideo 287 ...siis muistaakseni. Toisena sitten tuli tuon jälkeen Amiga500 ja sen jälkeen legendaarinen Commodore64.

Ensimmäinen känny oli Nokia 2010. Se sitten oli hieno ja upea peli uutena. Sitä oikein innolla odotti että siihen joku soittaisi. Hintaakin sillä oli aika järisyttävästi. Markka-aikoina se maksoi 4200 markkaa. Olihan se huima raha tuohon aikaan. Siis nyt ällistyttää ajatella että siitä ensimmäisestä Nokialaisesta maksettiin todellakin noin kaamea summa. Mä olin uskollinen Nokiapuhelimen ostaja aina Microsoft (Nokia) Lumia 650 asti. Tuo jäikin mun viimeiseksi Nokialaiseksi jonka jälkeen siirryin Samsungin käyttäjäksi ja nyt mulla on jo toinen Samsungin puhelin käytössä eli Samsung Galaxy S9+

Mulla on jotenkin aiheet olleet hukassa näin alkuvuonna mutta älkääpä hättäilkö. Kyllä tätä tekstiä taas tulee kuitenkin aina kun saan vaan aiheentyngästä kiinni ja tuntuu siltä etä on mielekästä kirjoittaa. Mun ei tee yhtään mieli kirjoittaa jos pitää väkipakolla alkaa tekstiä rustaamaan.

Mulla toi masennus ja ahdistus on jäytänyt sisintä. Mutta siitä huolematta jokin on ratkaisevasti muuttunut. Mun ei tee enää mieli viinaa. Mun ei enää tartte paeta siihen viinaan. Se ei ole ratkaisu mihinkään. Edelleenkin sanon samaa mitä olen sanonut jo lukuisia kertoja että mikään ei ole niin pahasti etteikö sitä viinalla saa vielä pahemmaksi. Siis tää elämä on niin ihanaa elää kun se viinanhimo ei enää jyllää päässä eikä sanele sitä miten mun pitää tätä elämääni elää.

Tässä vielä kappale Yö-yhtyeeltä mistä tykkään aivan eritoten. Johtunee siitä että sillä alkuperäisellä kappaleella on ollut erityinen merkitys mun lapsuudessani ja teini-ikäisenä.  Sillä alkuperäinen esittäjä on Quilapayun ja on nimeltään "El Pueblo Unido Jamas Sera Vencido".

Ducadam

Lyrics: Suom. Sanat Jussi Hakulinen Composer: Ortega-Carrasco Arranger: Ortega - Carrasco