Toivoa elämään - vahvana tulevaan

Hei kaikille 💗

Saamamme pinssit 1 vuotisen raittiuden merkiksi. Mulle
kameli ja Karviselle läheisenä perhonen.

Sunnuntai 17.2.2019 oli erityisen tärkeä päivä. Mulle nimittäin tuli 6.2.2019 vuosi virallisesti raittiutta täyteen. Eilen juhlistimme tuota päivääni Oikeahetki Vaasa tiloissa. Mukana oli vertaisohjaajia sekä kanssapäihdeongelmaisia. Heitä jotka ymmärtävät tuon saavutuksen merkityksen. Se ei ole tullut helposti sormia napauttamalla. Se ei ole tullut kuin taikaiskusta. Vaan se on saavutettu kovalla työllä päivä kerrallaan. Alkoholismi on vakava sairaus joka hoitamattomana johtaa kuolemaan. Ja tää matka ei ole ollut helppo. Mutta kaikki on ollut kaiken sen kovan työn arvoista. Kun se tietoisuus iskee viimeinkin tajuntaan että se viina ei enää pyöritä mua. Mä en elä enää viinan voimalla se viina ei enää sanele mun jokaista askeltani. Vaan tulevaisuus on täysin avoinna ja mahdollisuuksia täynnä.

Kiitos Oikeahetki ihanaista ruusuista. 

Mä olin se toivoton tapaus. Selvää päivää mä en ole nähnyt sen jälkeen kun 20 vuotta täytin. Olihan mulla pitkiäkin aikoja etten mä juonut ja ei se päivittäistä joka hetki ollut mutta mä olin se alkoholisti jonka tilanne paheni hetki hetkeltä, päivä päivältä jokaisen viinaryypyn mukana. Se että on raittiina ja se että on juomatta ovat tykkänään aivan eri asioita. Mä elin täysin sen viinan ehdoilla. Mun elämä tähtäsi koko ajan siihen seuraavaan ryyppyyn. Enhän mä mikään alkoholisti ollut. Jos joku asiasta mainitsi niin tokihan mä loukkaannuin aivan kamalasti. Mulle suuri ylpeydenaihe oli se että mulla on niin valtavan hyvä viinapää. Kun muut joivat ensimmäistä lasillistaan niin mä vetelin jo kolmatta. Kun muut päivittelivät hirvittävää krapulaansa niin minä ylpeilin sillä että ei mulla koskaan krapulaa ole. No eipä sitten ikinä tullut mieleenkikään että oireet viittasivat aivan täydellisesti alkoholistiin tai jos ei siihen ihan vielä niin ainakin alkoholin suurkuluttajaan josta ei niin pitkä matka enää alkoholistiin ollutkaan. Mun sietokyky viinalle oli kasvanut vuosien myötä joten totta hemmetissä mä kestin viinaa aivan toisella tavalla kun muut normi ihmiset.

Mun piti olla se toivoton tapaus. Mä olin toivoton tapaus kunnes epäonnistuneen itsemurhayrityksen jälkeen mut ohjattiin päihdekuntoutukseen. Mä päätin antaa sille mahdollisuuden. Mä en uskonut hetkeäkään että mä voisin raitistua. Mutta tässä mä olen. Uuden elämän kynnyksellä. Astumassa itsenäiseen elämään. Ensimmäistä kertaa luottavaisena siihen että kovalla työllä, itseni hoitamisella ja itsestäni välittämällä mä pysyn siellä raittiuden polulla.

Ensimmäistä kertaa mä ymmärrän olevani osa jotain parempaa. Ensimmäistä kertaa mä ymmärrän että mä en ole enää yksin. Mulla on vahva tukiverkko ympärilläni. Mua ei kukaan enää kannattele vaan mut on opetettu kannattelemaan itse itseni. Alkoholismi on sairaus jota pitää hoitaa niinkuin muitakin sairauksia. Mä haluan kertoa kaikille päihdeongelman kanssa painiskeleville että sitä toivotonta tapausta ei ole. Jokaisella on mahdollisuus uuteen, raittiiseen ja antoisaan elämään. Elämään joka on elämisen arvoista. Jokaisella on oikeus olla onnellinen. Nauttia elämästä täysin siemauksin raittiina. Pitää vaan nöyrtyä siihen että mä en pärjää yksin ja otettava se ensimmäinen askel kohti parempaa tulevaisuutta.

Mä olen onnellinen tänään ... viimeinkin.

Kiitos OIKEAHETKI joka mahdollisti mulle uuden elämän opettamalla mulle auttamaan itse itseäni. Antamalla mulle ne työkalut joilla itseäni hoitaa. Antamalla mulle mahdollisuuden raittiuteen. Se luottamus ja rakkaus jota mua kohtaan osoitettiin. Se oikea välittäminen.

Teette arvokasta työtä.

Kiitos että välitätte.

Se raittiuden siemen joka mun sydämeeni istutettiin. Se lähti itämään ja tulee kasvamaan tulevaan vahvana ja luottavaisena.

Mä elän .... tänäänkin.