Mulle tuli vasta äsken mieleen sellainen asia että paljonko mulla todellisuudessa viinaan meni rahaa. Ikävä kyllä mä en pääse näkemään kun kesäkuusta 2017 asti ja mun loppurysähdys ja jalkojen menetys ja tätä myöden mun päätös jäädä odottamaan sänkyyn kuolemaa tapahtuivat 19.7.2017.
Mutta tarkastellaan tuota ajanjaksoa välillä 10.6.2017 - 19.7.2017 jolta ajalta pääsin pankkitililtä alkon ostokset näkemään.
Mä tiedän juoneeni paljon mutta jos mulla sellaisia harhakäsityksiä oli että enhän mä nyt niin kamalasti juonut enkä siihen niin paljon rahaa mennyt niin nyt on mun aika kaivaa se pääni pois sieltä kanin kolosta minne sen olin tukkinut että pääsisin maailmaa ja todellisuutta pakoon.
10.6.2017 - 17.7.2017
12.6 15,17 €
12.6 62,81 €
15.6 57,33 €
16.6 76,82 €
21.6 92,21 €
26.6 137,97 €
29.6 85,01€
============= YHT. 748,17 €
Yht. 527,33 €============= YHT. 748,17 €
3.7 46,69 €
5.7 80,32 €
7.7 40,16 €
10.7 26,68 €
17.7 26.99 €
=============
Yht. 220,84 €
Ja mä ihmettelin että kuinka ihmessä se Karvinen oli niin ahdistunut ja masentunut. Mähän vaan pidän hauskaa. Ja pidinkin niin hauskaa että meinasin päätyä helvettiin kuumia kiviä lapioimaan. Hauskaahan se ei ollut enää pitkiin aikoihin. Jos se mukavaa ajankulua ja hauskaa joskus olikin niin ei enää vuosikausiin.
Siis jos jollakin syntyy epäilys siitä miksi rahat ei riittäneet ja vähättelyä siitä mitä meni ja paljonko sieltä kurkusta alas niin kehotan tarkastelemaan pankkitiliä . Mun ei tarttenut tarkastella kuin tuolta noin kuukauden aikaväliltä niin päästiin kammottaviin lukuihin.
Meilläkään kun ne tulot eivät tosiaankaan mitkään huimaavat olleet tuolloin eikä ole nytkään. Joten onko ihme ettei tänäkään päivänä rahat riitä kun velkarahalla on juotu todella pitkään.
Mä en syytä ketään. En edes itseäni. En enää ... vaikka se tuntuukin kammottavalta antaa itselleen anteeksi se tosiasia että kaikki raha on mennyt kurkusta alas. Mutta jälkiviisaus on sitä kaikkein typerintä viisautta. Mä en voi menneisyyttäni muuttaa. Mä tiedän että joku päivä tulee vielä se päivä että meillä ei enää niitä velkoja ole. Mun on pakko antaa itselleni anteeksi ja annankin, koska mä en ole enää se itsekäs kävelevä paskakasa joka mä joskus olin. Mä olen saanut mun elämäni rakkaudelta Karviselta anteeksi.
Pitää elää tänään niin ettei tulevassa tarvitse katua sitä mitä on tehnyt tai jättänyt tekemättä.
Hyvä ja positiivinen puoli tässä kaikessa rahan menon järjetömyydessä on se että ei enää. Ei koskaan enää. Meillä ei mene rahaa viinaan. Ei nyt eikä tulevassa.
Kulissit on riisuttu ja näytelmä on loppunut.
Se entinen juoppo on lopullisesti poissa.
Saanko esitellä itseni:
Mä olen Satu ja mä olen raitistunut alkoholisti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti