Ei Ei Ei ja vielä kerran iso EI
Mä yritin 30 vuotta olla kohtuukäyttäjä ja katsokaa mitä se yrittäminen mulle teki. Se vei liikuntakyvyn, se vei hampaat, se vei terveyden ja se meinasi lopulta viedä multa hengen. Joten mä en alistu sille pirulle vaikka se lupaa mulle mitä. Mä olen vannonut satoja kertoja. Tehnyt tuhansia tyhjiä lupauksia. Mä en tee enää yhtään tyhjää lupausta enkä vanno.
Mä en petä sitä luottamusta jonka mä itse itselleni olen antanut.
Mä en petä niitä ihmisiä jotka muhun uskovat.
Mä menettäisin liikaa.
Mä menettäisin kaiken.
On aika taasen tarkistaa ja ravistaa tuota tyhjää pääkalloa ja ravistaa sieltä ne pahat asiat pois.
Silloin kun se viina alkaa tuntua mahdollisuudelta on aika tehdä siitä jälleen mahdotonta.
Ja tämä asiasta kirjoittaminen auttaa mulla. Kun mä puran sen sanoiksi miltä musta tuntuu mä pysyn oikealla polulla.
Ne noi mun unet tekee mulle temppuja. Viime yönäkin mä olin unessani menossa juhannusjuhlille. Olin käynyt hyvissä ajoin piilottelemassa viinapulloja sinne tänne että kukaan ei saa tietää että mä ryypiskelen.
Monesti ne nuo mun unet uskottelee mulle ja houkuttelee ajatuksella että ei se mitään että musta voi tulla kohtuukäyttäjä taas. Että koita. Anna periksi halulle. Ei se mitään. Ihminen on heikko. Ne unet lupailee mulle että mä voin ottaa lasillisen viiniä että ei se haittaa.
Mä olen heikko mutta niin heikko mä en enää koskaan ole että mä antaisin sille viinapaskalle periksi. Mä en siihen entiseen helvettiin halua takaisin palata. Mä rakastan tätä uutta raitista elämää niin paljon että mua ei mitkään unimaailman houkutukset ja lupailut hetkauta.
Noiden painajaismaisten unien jälkeen on ihanaa herätä aurinkoiseen ja raittiiseen aamuun ja tajuta kaiken olleen vaan pahaa unta. Huokaista helpotuksesta nähdessään selvät kasvonsa peilistä. Mutta pitää mielessä se tärkeä seikka että mä olen alkoholisti kuolemaani asti ja mikään ei mua siitä sairaudesta paranna. Mä pystyn sen pitämään koteloituna sisälläni ja mä en sitä petoa halua ulos vankilastaan päästää. Hoitamalla itseäni mä pidän sen pedon vankilassa ja kurissa.
Haluanko mä palata siihen samaan vanhaan paskaan.
En todellakaan halua.
Elämä on viimeinkin elämisen arvoista.
Mä olen viimeinkin onnellinen.
Ja ennen kaikkea mä olen
tänään RAITIS.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti