Elämälläni on tarkoitus

Mä olen koko tähän astisen elämäni ajan tuntenut elämäni täysin tyhjäksi.

Mä olen tuntenut että mä olen turha ihminen.

Mä olen juonut yksinäisyyteen ja huutanut yöllä pimeyteen. 

Mä olen aina kaivannut jotain. Jotain muuta kuin sen viinan. Mutta mä en ole osannut mitään muuta kun juoda. Se viina kun on ollut aina liian helppo ratkaisu. Sillä saa koko elämän unholaan....vai saako .... ei se oikein onnistunut sillä kännissä ne kaikki ikävät mietteet saapuivat ja se ainainen itku ja marina ja ne kysymykset elämän tarkoituksesta ja kysymykset mun elämän tarkoituksesta.

Mä olen löytänyt itseni. Mä olen löytänyt tarkoituksen elämälleni. Tämä blogi on yksi niistä tarkoituksista. Sillä se että yksikin ihminen tarinani myötä löytää uuden, raittiin ja tarkoituksen mukaisen elämän niin silloin mun blogini ja avoimmuuteni ja tarinani on tehnyt tehtävänsä. Sillä toivotonta tapausta ei ole olemassakaan. Mä nimittäin olin se toivoton tapaus tai niin mä ainakin luulin suurimman osan elämästäni. Mä epäilin että mun tieni johtaa hautaan ennemmin tai myöhemmin. Ja likellä kävi. Liian likellä. Nyt mun tulevaisuuteni on täysin avoinna. Avoinna kuin kirjoittamaton päiväkirjan sivu. Ja kun joskus se mun aikani on täynnä niin tällä kertaa se kuolema ei tule viinan takia. Eikä mun tarvitse pelätä elämää.

Entinen Satu olisi antanut toisen munuaisensa vain siitä että joku olisi sanonut rakastavansa mua, joku olisi sanonut välittävänsä musta, siitä hyvästä että joku olisi sanonut jotain kaunista mulle, olisi ollut ystäväni. Nyt mä tiedän että mun ei tarvitse ostaa ystävyyttä. Ei mun tarvitse anoa rakkautta. Niitä ihmisiä on jotka rakastavat mua tälläisenä kuin tänään olen. Osa teistä on tuntenut mut silloin kun olin se puliakka-Satu. Osa teistä tuntee mut tänään sinä Satuna joka musta syntyi raitistumisen myötä. 

Mun elämällä on viimeinkin tarkoitus. Sillä on ollut tarkoitus koko mun elämäni ajan. Mun piti vaan astella pitempi, kivisempi ja vaikeampi tie löytääkseni sen tarkoituksen elämälleni. Entinen Satu ei olisi antanut mitään toiselle. Ei hyvää varsinkaan. Mä olin itsekäs, omahyväinen, ilkeä, pisteliäs, ivallinen ja sain riemuni toisten kärsimyksestä. Kaikki tähtäsi siihen mikä on mun. Mulle kaikki nyt ja heti.

Nykyään mä tunnen suurta riemua ja iloa sydämessäni siitä jos voin toisen saada hyvälle mielelle, onnelliseksi, iloiseksi ja hymyilemään. Tää elämä on liian lyhyt murehtimiselle ja negatiivisuudelle. Se toiselle hyvän tekeminen... se että laittaa hyvän kiertämään ei ole multa pois. Mä en tunne pahaa oloa tai ahdistusta antaessani jotain itseltäni toiselle. Tänään... muuttuneen ja uudesti syntyneenä se saa mut onnelliseksi ja hyvälle mielelle. Se saa mut hymyilemään. Hyvää mieltä ja onnellisuutta kun ei voi mitata rahassa.

Mä olen ymmärtänyt viimeinkin sen onnellisuuden salaisuuden. Mä olen ymmärtänyt sen että ei kaikkien tarvitse musta tykätä eikä mun tarvitse koko maailmaa saada puolelleni. Se riittää jos mä saan yhdenkin ihmisen hymyilemään.

Mun elämälläni on tarkoitus.

Mun elämäni on tärkeä.

Mä olen tärkeä.