Vatsataudissa

Olen eilisestä asti ollut vatsataudissa.

Ei paljoa uskalla nauraa hekotella, aivastaa saati yskiä kun muutoin on löysät housuissa.

Kerrankin näistä housuvaipoista, joita käytän virtsan karkailun takia, on jotain hyötyä. Mutta edelleenkin jotain on muuttunut. Nimittäin tämä vatsatauti on ensimmäinen näin raittiina. Ja vaikkei tämä olekkaan hauskaa laisinkaan niin tämä on siedettävämpää.

Karvinen oli aina huolissaan mun vatsani toiminnasta. Silloin kun vielä sitä viinaa meni kurkusta alas. Mulla nimittäin oli vatsa pysyvästi sekaisin. Hän aina sanoi että se ei ole normaalia että ihmisellä on aina vatsa löysällä. Mutta enhän mä mikään normaali ollutkaan vaan alkoholisti. Mä en vaan sitä tiennyt ja vaikka epäilin niin en uskonut. Karvinen tiesi muttei uskaltanut asiasta puhua. Sillä sen kotirauhan säilyttäminen oli tärkeämpää kuin iso riita viinasta ja mun juomisestani. Karvinen oli pahasti läheisriippuvainen ja se mahdollistaja sille mun juomiselleni. Se että Karvinen haki sitä viinaa oli parempi ratkaisu kun se iso riita ja huutaminen. Meillä nimittäin muutamaan otteeseen kävi poliisit ovella kun me "keskusteltiin" niin äänekkäästi ja joku naapuri oli huolestuneena soittanut poliisit paikalle. Karvinenhan siinä syyt sai häiriköinnistä niskoilleen. Minä olin sen verran uskottava itkijä ja valittaja. Nyttemmin meillä ei enää poliiseja tarvita. Olemme oikeasti onnellisia. Minä olen raitistunut alkoholisti ja Karvinen toipuva läheisriippuvainen.

Juoppoaikoina mulle oli ihan selvää että mun vatsa eli omaa elämäänsä. Ja se vatsan toimiminen alkoi aina silloin kun nukuin sitä kännisen sammunutta unta. Ja mä tietenkin heräsin vasta siinä vaiheessa kun ne löysät jo huuteli peräluukulla. No tuolloin mä nukuin aina alasti. Mun lämmönsäätelykyky oli niin sekaisin että mä palelin aina. Nukuin alastomana neljän täkin alla. Ja ennenkuin mä sain sen täkkivuoren kammettua päältäni oli vatsa jo pyörähtänyt parikin kertaa.

Mä olin hyvin huono jalkainen jo tuolloin ja mä lähinnä raahauduin kyynärsauvan varassa eteenpäin.  No se oli aivan tavallista että raahautuessani eteenpäin se kura alkoi peräpäästä lentää jo makuuhuoneen ovella ja mä en voinut sitä kuran tuloa mitenkään estää. No ennenkuin pääsin vessaan oli kulkuni jättänyt selkeän kuraläikkävanan. Enhän mä kyennyt niitä jälkiä siivoamaan kun en huonojen jalkojeni ja tasapainoni takia kyennyt alas kumartumaan. Se siivominen jäi aina Karviselle.  Joten kaikki se rakkaus kestää. Tai siis eikai sitä rakkautta enää viimeaikona paljoakaan ollut jäljellä. Oli jäljellä vaan muistot entisestä joskus paremmasti eletystä elämästä. Ennenkuin viinan juonti riistäytyi hallinnasta lopullisesti. Jos se nyt mun hallinnassa koskaan edes oli sen ensimmäisen ryypyn otettuani. 

Saatanan sika se sanoi .... Karvinen haukkui saatanan siaksi ja siitäkin mä sain otettettua hyväkseni kaiken minkä halusinkin. Päällepäin olin loukkaantunut . itkin ja itkin ja olin murheisen näköinen mutta tosiasiassa se haukkuminen saatanan siaksi ei haitannut koska mä jo suunnittelin miten käyttää sitä hyväksi saadakseni Karvisen hakemaan itselleni lisää viinaa seuraavana päivänä.

Kyllä vain. Se elämä voi olla ja onkin juuri niin kamalaa alkoholistilla kuten joku arvelee salaa. Mikäs sitä salamaan. Se että mä avoimesti sanon sen tänään. Puhun sieluni puhtaaksi ja kerron miten alas alkoholisti voi vajota. Mutta mä en ole enää se sama ihminen kuin silloin. Mä olen tänään raitistunut ja miljoona kertaa parempi ihminen. Mä olen syntynyt uudelleen. Se että mä rehellisesti asioista kerron saa mun sieluni puhdistumaan ja se saa mut pysymään oikealla polulla.

Kiitos Karvinen että jaksoit kaikki nämä vuodet ❤️

Kiitos että olet ❤️

Minä sinua rakastan ❤️