Luottamus



Mikä on se sellainen asia jonka luomiseen menee todella kauan mutta jonka menettäminen tapahtuu pienessä hetkessä. No se on tietenkin luottamus.

Mulla on aina ollut äärimmäisen vaikeaa luottaa ihmisiin johtuen osittain tuosta mun OCD:stä eli pakko-oireisesta häiriöstä. Mä olen joskus ihmetellyt että vedänkö mä jotenkin puoleeni vääränlaisia ihmisiä. Itse kun yrität olla viimeiseen asti rehellinen ja ystävällinen ja juuri sellainen kuin toinen haluaa sun olevan. 

Onko se siis ystävyyttä jos sun pitää olla kokoajan varuillasi mitä voit toiselle sanoa ettei toinen vaan loukkaanu tai käsitä sua väärin. Nämä on juuri sellaisia seikkoja miksi mä elän mieluummin ilman ystäviä kuin ikinä luottaisin keneenkään.

Mun oma vika tietysti että mä haluan uskoa kaikista ihmisistä hyvää. Mä haluan ja toivon että ne ns ystävät  ovat yhtä rehellisiä ja uskollisia kuin itsekin pyrin olemaan. Mä en siedä minkäänlaista vääristynyttä käytöstä eikä mun tarvitse. Siis sellaista että se ystävä muuttuu hallitsevaksi elementiksi sun elämässäsi ja pyrkii toimillaan hallitsemaan sun jokapäiväistä elämää. Yritän viimeiseen saakka välttää kaikenlaista konfliktiä mutta mun on pakko viimein sanoa suorat sanat ja koittaa välttää oma loukkaantumiseni siinä ystävyysprosessissa joka on yhtäkkiä muuttunut sitovaksi kahleksi.

Ja yhtenä päivänä heräät ja tajuat tämän ns. ystävän levittelevän kaikenlaista vääristynyttä tietoa susta ympäriinsä vaikka kaiken piti olla luottamuksellista. Ja ollaksesi ystävä sun on tanssittava sen toisen pillin tahdissa. Pönkittää sen toisen kieroutunutta egoa koko ajan. Ei kiitos.

Mä olen helvetin paljon mieluummin yksin ilman ystäviä kun tuollaisen ihmisen ystävä joka ei koskaan mikään todellinen ystävä ollutkaan.

Ehkäpä joku joka tätä lukee tuntee omantunnon pistoksen sielussaan. 
Hyvä niin on tarkoituskin.
Sillä mua ei tarvitse määrittää eikä analysoida.
Mun tekemisiä ei tartte laskea eikä analysoida.
Mun sanomisia ei tarvitse vääristellä eikä analysoida.
Mahdollisuus osua harhaan siinä millainen ihminen ja kuka mä tänä päivänä olen on todella suuri.

Tämä tapaus miksi tämän kirjoituksen kirjoitin sai mut vakuuttuneeksi entistä enemmän siitä että luottamus on ansaittava ja se henkilö joka tänään poltti sillat takanaan saa olla siellä sillan toisella puolella. Mä olen täysin tyytyväinen ja onnellinen näinkin. Ilman sitä ystävää joka ei koskaan ystävä ollutkaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti