Mä olen niin pettynyt.
Mä olen pettynyt itseeni ja tähän kroppaani kun mä joudun näihin uusiin mulle outoihin tilanteisiin ja mä en tiedä kuinka niissä toimia. Jos mä toimin jonkun mielestä väärin niin mua osoittaa sitten se syyttäjän vasara kun mä olen omasta mielestäni toiminut ainoalla oikealla tavalla jonka mä voin mahdolliseksi tässä uudessa raittiissa elämässä tietää tai kuvittelen tietäväni miten toimia.
Nimittäin viimeviikonloppuinen välirikko siitä ystävästä jonka mä luulin olevan ystävä on painanut mieltäni. Ei silti että mä sen ihmisen perään itkisin koska se toimi mua kohtaan todella vastenmielisesti ja petti mun luottamukseni täysin.
Entisen elämän Satu. Se alkoholisti juoppo oli niin vainoharhainen että se ei päästänyt ketään elämäänsä. Se ei luottanut keneenkään ja vain harva ihminen pääsi näkemään sinne todellisen Satun sieluun ja sydämeen. Elämä oli opettanut varovaiseksi ja mä en halunnut kenenkään tietävän että mulla oli alkoholiongelma.
Se nykyinen Satu yrittää toimia toisin. Se tämä uusi Satu opettelee tätä uutta elämää ja on päästänyt ihmisiä lähelleen ja nyt mä vaan ihmettelen ja soimaan itseäni siitä että se mun sisäinen varoituskelloni ei ilmeisestikkään toimi enää. Onko se huono asia että musta on tullut ystävällinen, avoin, avulias, iloinen, ihmisläheinen, halailija ja kaikenpuolin täysin erilainen ihminen kun se Alkoholistijuoppo Satu koskaan oli. Mutta siis se entinen Satu ei olisi päästänyt ihmistä lähelleen eikä olisi antanut ystävyydelle mahdollisuutta.
Mä päätin antaa mahdollisuuden sille uudelle ystävyydelle ja täysin uudelle tilanteelle. Mutta ilmeisestikkin mun olisi pitänyt jatkaa samalla vainoharhaisella linjalla kuin ennenkin sillä ei ole kivaa tajuta että sun luottamukselliset asiasi leviävät pitkin ja poikin sen ystäväksi kuvittelemasi ihmisen taholta.
Ja se että meillä kuntoutuksessa puhuttiin erittäin paljon siitä oman tontin siisteyden merkityksestä. Eli siitä että jokainen pitää huolen siitä omasta raittiudestaan. Mä olen pitänyt huolen omastani ja samalla saan kuulla jatkuvaa "naputusta" sivusta miten hänen mielestään mun pitäisi raittiuttani hoitaa. Kun hän puhaltaa pilliin niin mun olisi pitänyt pompata ja tanssia sen toisen pillin tahdissa. Mitään mitä mä tein raittiuteni eteen ei riittänyt vaan mun olisi pitänyt se raittiuteni hoitaminen tehdä sen toisen määräämällä tavalla.
Mä en vaan jaksanut siinä ruuvipuristimen otteessa enää kun se ystävyys alkoi tuntua siltä että mä kohta tukehdun siihen omalle tontilleni ja kun yritin pitää tontistani huolta niin sain kuulla aina hoitavani sitä väärin. Kuulin liikaakin sanan kuivahumala. Se sana pääsi aina toisen suusta kun en toiminut hänen määrystensä mukaan. Ja kun mä vihdoin viimein sain tarpeksi voimaa puolustaa itseäni ja jaksoin nousta sieltä epätoivon suosta mihin se toinen oli mut polkenut. Niin se toinen osapuoli käyttäytyy juuri kuten odottaa saattaa eli unohtaa katsoa sinne peiliin että minkälainen mahtoi olla se oma kuivahumalan ja käytöksen taso. Ja todella aikuismaista käytöstä ihmiseltä bannata mut kaikissa medioissa. Siis se asia on ihan ok mulle kun mua pelkästään huvittaa koko episodi miten alas ja lapselliseksi aikuisen ihmisen käytös voi mennä. No me ollaan raitistuneita juoppoja ....tai siis ainakin minä olen. Siitä toisesta mä en enää tiedä mikä se on. Enkä taida enää välittääkään. Joten hänen käytöksestään tiedän että se entinen riippuvuusajattelu pyörittää ja pahasti. Ei tarvitse ottaa tekemisistään vastuuta kun sen voi niin näppärästi sysätä toisen harteille. Osoittaa ensimmäisenä sormella ja heittää ensimmäisenä se kivi.
Mun sydämeni on puhdas.
Se on yhä avoin uusille ystäville ja uusille ihmisille sillä mä en anna tämän episodin turruttaa mua ja tehdä musta kyynikkoa. Mä rakastan elämää ja mä toivon elämän rakastavan mua.
Kaikkea hyvää teille kaikille.
Nautittaan tästä kesän lämmöstä.
Kaikkea hyvää myös sille kauniille ja sulavalle "delfiinille 🐟"
En mä voi muuta sanoa kuin että kuinka ihmeessä tässä näin kävi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti