Mulla on aina ollut kieroutunut tuo ajatusmaailma.
Psykologin tapaamisessa psykologi arveli että mulla olisi jonkin sortin persoonallisuushäiriö mutta asiaa ei tutkittu sen kummemmin. Mä olen pyytänyt ja pyytänyt mutta on vain tullut että ehkä on ehkä ei. Ja mua ei paljoa se ehkä pakko-oireisena ihmisenä kiinnosta.
Karvinen lähti käyttämään automme katsastuksessa. Vaikka Karvinen on halvaantunut vasemmalta puolelta niin hänellä on ajo lupa kunhan vain on automaattivaihteinen auto ja erinäisetkin vimpainvempaimet jotka mahdollistavat yhdellä kädellä ajamisen. Karvinen on taitava kuski ja mua ei ole koskaan pelottanut hänen kyydissään. Ei ennen aivoinfarktia eikä sen jälkeenkään.
Hän soitti tuossa äskettäin ja kertoi ilouutisen että auto meni katsastuksesta läpi noin vain. Sanoi alkuun että menee ensin hakemaan korjauslistan mutta meidän pikku NEO (Hyundai Matrix) on ollut loistava hankinta ja hyvä auto. Mutta huollattaa se täytyy siitä huolimatta säännöllisesti. Ja sen aika on aina näin toukokuun tienoilla. Joten kävi tilaamassa siihen vuosihuollonkin.
No mulla heti tuli siinä sellainen ihan hetkisen kestävä eufoorinen tunne että jees nyt mä voin palkita itseni. No miten mä palkitsin itseäni päivästä toiseen toisesta kolmanteen niin että meinasi loppujen lopuksi henki lähteä. No viinallapa tietenkin. Se on ollut aina viina tai ruoka. Nytkin mulle tuli sellainen outo tunne ja väristys ihan millisekunnin ajaksi että jees viinaa. Mutta mulle iski sellainen ahaa elämys ja ällistys että oksat pois. Siis mä ihan oikasti olen palkinnut itseäni viinalla ja ruualla. Siis kun mä olen ollut laihiksella niin olen saattanut palkita itseni kilojen tippumisesta isolla ja mehevällä pitsalla. Siis täh helvetti ja ihan oikeasti saatana. Voiko ihminen tyhmempi olla. Jos lapsesta asti ajatusmaailma on nuljahtanut nurinperin niin onko se ihme että mä olen syönyt itseni tähän kuntoon ja juonut itseni alkoholistiksi ja viittä vaille hautaan.
Ja se viina ... kun joku asia on onnistunut niin mä saan ja voin palkita itseni viinalla. Se on tarpeeksi hyvä syy juomiseen. Sitä täytyy juhlistaa. Onko näin? No aina se ennen oli niin ja samaa tapaa mä olen käyttänyt 30 vuotta. Kas vain mä sain tapettua ensi iskulla kärpäsen ....jeee palkitsempas itseni viinalla. Tätä on syytä juhlistaa. Jeee ... mä sain uuden ja vaikean kudontamallin opeteteltua ... jeee mä voin palkita itseni viinalla. Tätä on syytä juhlistaa. Oi oi oi Paino on pudonnut viime kerrasta peräti 2,9 kiloa. No niin ... jeeeee nyt mä voin palkita itseni viinalla ja pitsalla ja kermamunkeilla ja ja ja .... tätä on syytä juhlistaa. Ja tämä mun listani jatkuu loputtomiin.
Joo.... mä tiedän. Ei kovinkaan fiksua toimintaa Eikä viisasta. Mutta hyvä että mä saan näitä elämän mittaisia lukkoja aukeamaan. Se antaa uusia mahdollisuuksia selvitä ja parantaa käyttäytymistä sillä se mun palkitsemisrituaalini on ollut täysin väärää ja sairasta. Ei ihmisen tarvitse olla itseään joka käänteessä palkitsemassa. Ei todellakaan. Se onnistumisesta tuleva riemun ja hyvänolontunteen pitäisi riittää.
Siis ne elämän realiteetit kun iskevät voimalla päin pläsiä niin ei voi muuta kun rukoilla ja kiittää Korkeinta Voimaa että mä olen vielä hengissä. Ehkäpä näiden oivallusten myötä mun on ehkä helpompi elää itseni kanssa. Mä kun olen aina miettinyt miksi mä olen tälläinen "kieroonkasvanut" paskiainen. No toki se paskiainen on vain mun omassa päässäni ja tiedän että ne ajatukset että mä olen huonompi kuin kaikki muut ihmiset ja ihmiset ei tykkää musta on vain mun omassa päässäni.
Ja ne pahimmat viholliseni ovat mun korvieni välissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti