Siis se elämä niiden pakko-oireiden kanssa.
Se on yhtä helvettiä.
Mulla on lääkitys siihen mutta siis ei ne lääkkeetkään niitä oireita täysin poista
Mä kun olen äärimmäisen pakko-oireinen. Se näkyy kaikessa yhä.
Kirjojen pitää olla tietyllä tavalla ja lehtien myös.
Mun työpöytäni/tietokonepöytäni on ehkä ulkopuolisten silmin helvetillinen kaaos mutta mun päässä se on justiinsa niin kuin pitääkin. Mä tiedän mitä siinä on ja pitää olla. Ja auta armias jos joku ystävällinen ihminen menee yli-innokkaana sitä mun järjestystäni selvittämään mielestään oikeaan ja siistiin järjestykseen. Mä pimahdan täydellisesti.
Mun päässä kaiken kun pitää olla justiinsa niinkuin mä itse haluan. Ja siinä järjestyksessä että mulla on hyvä olla ja mun mieli ja kroppa on tasapainossa ja mulla on tasapainoinen olo. Se ei auta yhtään vaikka toinen sanoo mitä ja miten hänen mielestään pitäisi olla. Karvinen tähän mun pakko-oireisuuteen on jo tottunut.
Tänään meinasi pasmat mennä sekaisin täydellisesti.
Mä kun olin hyvissä ajoin sopinut menemisen neljäksi meidän Vaasan Oikeahetken tiloihin. Mulla oli vetovastuu tämän illan ringistä. No mun pitikin mennä osan matkasta kepeillä kun mun vakiokuski ei ehtinytkään mua viedä ja hetkeksi tuntui siltä että mä en mitenkään selviä siitä kammottavasta tunteesta että ne asiat nyt ei menneetkään niinkuin mä olin niiden kuvitellut menevän ja miten mä olin ajatellut.
Mä siis osaan jo kävellä kepeillä mutta mä pelkään sitä. Mä pelkään kaatumista ja liian usein turvaudun tuohon pyörätuoliin. Mä tiedän sen mutta kun mua pelottaa. Nyt ei pelko autanut kun mä olin lupautunut vetäjäksi niin siitä ei voinut kieltäytyäkään enää. Ja mä en katso sitä pakoksi tai velvollisuudeksi. Mulle se ringin vetäminen on suuri kunniatehtävä ja mä teen sen mielelläni. Se on tehtävä mistä mä en koskaan kieltäydy. En nyt enkä tulevaisuudessa.
Nytkin tuo reissu meni ihan hyvin ja mun pelot osoittautuivat täysin typeriksi.
Mutta hyvähän se näin jälkikäteen on mun itseni viisastella ja tuntea itseni todella typeräksi kun mä silleen pimahdin täydellisesti päivällä. Se OCD tekee mulle sitä ja se aiheuttaa sitä että mä en luota itseeni ja kykyihini selvitä.
Mutta nyt on hyvä mennä hyvillä mielin nukkumaan.
Toivottavasti olisi rauhaisa yö edessä.
Mukavia unia kiitosta vaan.
Hyvää yötä kaikille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti