Mä olen sitten juuriani myöten kyllästynyt siihen että jos mä syön suklaapatukan niin koko helvetin yhteiskunta kantaa huolta siitä että mun ei pitäisi syödä sitä patukkaa. Millä oikeudella joku on koko ajan vahtaamassa ja vaatimassa miten mun pitäisi elää.Mä olen kulkenut läpi helvetin astellessani tätä matkaani raittiuteen. Mä olen käynyt helvetin porteilla ja palannut sieltä takaisin kertomaan että kuulkaas kaverit ei kannata sinne tähdätä. Liian kuuma ja liian paljon työtä. Se että selviää alkoholismista hengissä antaa aivan toisella tavalla perspektiiviä siihen mikä on elämässä tärkeää ja mikä ei.
Jos et ole yhteiskunnan normien mittainen niin sulla ei muka ole oikeutta olla onnellinen ja elää onnellisena. Koko helvetin yhteiskunta suree mitä laitat suuhusi ja miten paljon. Mä alan olla kurkkuani myöten täynnä sitä saakelin vahtimista.
Mä alan olla sen ikäinen ihminen että mitä helvetin väliä sillä on syönkö mä sen karkkipussin vai en. Jos mä en syö niin mulla on mahdollisuus joku päivä päästä missin mittoihin. Ja jos syön niin mulle mitä luultavimmin povataan äkkikuolemaa ja kurjaa elämää. Been there done that..... mä olen jo kerran meinannut kuolla että siinä ei nyt enää yksi tai pari karkkipussia paljon merkkaa.
Mä olen ollut lihava koko ikäni. Mulla on nää läskit olleet ympärilläni niin kauan kun muistan. Joskus enemmän ja joskus vähemmän. Mä olen vuosien varrella laihduttanut satoja ja taas satoja kiloja. Ja ollut onneton niin lihavana kuin laihana. Lapsesta asti olen saanut kuulla olevani liian lihava. Muistan kerran lapsena piirtäneeni itsestäni kuvan. Yksi kaveri tuli siihen viereen ja kysyi että ketäs toi esittää ja kun sanoin että minua niin se sanoo että ei se voi esittää sinua. Sä olet piirtänyt itsesi aivan liian laihaksi. Sä olet paljon lihavampi. Eli mulla on lapsesta asti ollut se vääristynyt minäkuva. Siis ainakin sen kaverin mielestä. Ei se tykännyt mun vastauksestani kun sanoin että mä voin aina laihduttaa mutta sä olet ruma huomennakin.
Mä en jaksa enää olla yhteiskunnan normien mittainen. Tää elämä on liian lyhyt murehdittavaksi. Mä kun kerran olen siellä kuoleman porteilla käynyt niin mä haluan tämän loppuelämäni viettää onnellisena ja tyytyväisenä. Niin kauan kun mä täällä vielä olen. Mä haluan sen karkki pussin syödä ilman huonoa omaa tuntoa siitä mitä se tekee mun vaakani lukemille. Ja olemalla onneton ja tuntevani syyllisyyttä jokaisen karamellin kohdalla.
Mä olen päättänyt olla täydellinen juuri tälläisenä kuin olen. Mä olen jo sen ikäinen että mä olen ansainnut rauhan sydämeeni ja onnellisuuden elämääni. Jos mä en tälläisenä kelpaa ... kaikkine näine läskeineni niin olkoon. Ei mun tarvitse energiaani sellaisiin ihmisiin tuhlata.
Niin ja muuten ..... mä tiedän olevani ylipainoinen.
Luulittekos että en sitä muka tiedä.
No useimmat ilmeisesti luulevat kun katsovat oikeudekseen siitä jatkuvasti huomautella.
Ei millään pahalla.
Mutta jättäkää mut rauhaan ... mä olen onnellinen näin. Juuri tässä ja tänään.
Juuri näin.
Kaikkine mutkineen ja kumpuineen.
Kaikkine kurveineen ja nahkoineen.
Se mitä mieltä sinä olet ei liikuta mua.
Jos mun ystävyys lasketaan kiloissa niin antaa olla.
Vaihtakaa seuraavaan ystävään.
Älkää tuhlatko mun aikaani esittämällä jotain muuta ja vaatimalla jotain muuta.
Mä olen onnellinen näin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti