Mitä sulle kuuluu?

Hei kaikille 
Mitä sulle kuuluu?

Kuinka yksinkertainen lause ja vain 3 pientä ja helppoa sanaa.
Sanoja jotka merkitsevät paljon. Ne voivat toiselle merkitä koko elämää. Ne voivat pelastaa paljon.

Se että kysyy toiselta mitä sulle kuuluu ja kuuntelee kanssa mitä sillä toisella on sanottavana. Meitä yksinäisiä sieluja on paljon. Ja usein tuntuu siltä että kukaan ei välitä. Kukaan ei haluakaan välittää. Ihmiset ovat turhan kiireisiä välittääkseen ja kuunnellakseen. Sitten saa lehtien palstoilta lukea ikävää tarinaa itsemurhista ja niistä tilastoista. 

Montakohan kertaa mä olen itkenyt yksinäisyyttäni ja sitä että kukaan ei välitä. Kukaan ei halua välittää. Ja tarttunut siihen ainoaan ystävään joka mulla oli. Se viinapullo. Nyttemmin mä tiedän että se viina ei ole koskaan ollut mun ystäväni. Se on lasiseen kuoreen piiloutunut perkele joka vei kaiken....ystävät, terveyden, rahat ja meinasi mennä vielä se henkikin.

En mä ole nykyisin sen parempi ystävä ja ihminen kuin ennenkään. Harvemmin tulee keneltäkään kysyttyä että hei, mitäs sulle kuuluu? Ihan oikeasti. Mutta jospas mä aloitan uuden elämän. Sen että  näytän että mä oikeasti välitän. Kysyn useammin että mitä sulle kuuluu juuri nyt.

Alkoholi on sellainen asia että se vie loppujen lopuksi kaiken. 
Ei sen varaan voi mitään rakentaa.

Mä aina ennen uskoin että se alkoholi auttaa. Mun ei tarvitse miettiä eikä tuntea mitään. Ei niitä huonoja asioita eikä kyllä niitä hyviäkään. Kaikkeen vaivaan oli valmis ratkaisu. Se viina. Koko elämä perustui siihen seuraavaan ryyppyyn. Mä suunnittelin elämäni sen viinan varaan. Ja nyt kun esirippu on revennyt  ja näytös on ohi  on aika nähdä sen koko ajatusmaailman surkeus ja mahdottomuus. On aika kantaa itsestään vastuu. On aika auttaa muita kanssa ihmisiä.

Mä olen miettinyt kuinka mä voin osaltani auttaa kanssa ongelmaisiani. Tämä blogi on mun tapani kertoa omasta elämästäni niin rehellisesti kuin vaan pystyn. Jakaa ne oikeat ja omat tunteeni tässä taistelussa alkoholismia vastaan. Siitä selvitytymistä ja kertoa kuinka mä hoidan itseäni. Kertoa niistä ajatuksista ja tunteista joita tämän matkani varrella näen, koen ja tunnen.

Mä en koskana tule alkoholismista parantumaan. Se on jossakin koteloituna tuolla syvällä mun sisuksissani mutta hoitamalla itseäni, rakastamalla itseäni ja välittämällä itsestäni tämän alkoholismin kanssa voi elää täysin nautittavaa elämää.

Tämä elämä on tässä ja nyt.
Ja mä rakastan tätä elämää tämmöisenä kuin se on.
Ilman alkoholia.

Ei sen elämän pidäkkään olla helppoa. Sen elämän kuuluu sattua, sen kuuluu tuntua hyvältä, sen kuuluu naurattaa, sen kuuluu itkettää. Siihen kuuluu kaikki ne elämän värit ja tunteet. Kaikki aikanaan. Kaikki omalla painollaan. Se kaikki meidän kuuluu käydä lävitse.
Ilman viinaa.
Raittiina.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti