No niin on.Onko tämä sitten nautittavaa vai ei.
No siitä voi olla montaa mieltä.
Nimittäin mulla on tapana nousta ylös jos alkaa liiaksi särkeä.
Kärsin kroonisesta kivusta jolle nyt ei varsinaista selitystä ole löytynyt. Lääkäritaho yrittää etsiä selitystä erinäisillekin mua vaivaaville jutuille.
Joten kun herään siihen särkyyn niin nousen suosista ylös. Sen mä olen oppinut että mä en ala sen kivun kanssa tappelemaan. Se on sellainen vastustaja että mä häviän sille. Ja kun uni ei tule niin nousen siten ylös niin että taas väsyttää tarpeeksi. Tuolloin yleensä se pahin kipukohtauskin on mennyt ohi. Jotta voi taas jatkaa hetken nukkumista ennen seuraavia kipuja.
Mä yritän tulla toimeen näiden kipujen kanssa.
Mä kirjoitin aiemmin siitä Norspanista. Mä kokeilin pienentää sitä mutta eihän siitä mitään tullut. Mä tulin niin helvetillisen kipeäksi. Mun oli pakko tehdä rauha sen norspanin ja itseni välillä. Mä en käytä sitä viihde ja huumaantumis tarkoituksiin vaan todellisen olemassaolevan kivun hoitoon.
Mun ei tarvitse kenellekkään todistella kipujani. Se asia on mun ja mua hoitavien tahojen välinen asia. Mun ei tarvitse kärsiä kivuista sanoo kuka tahansa mitä tahansa. Pitäköön mielipiteensä. Tässä on kyse kuitenkin loppujen lopuksi mun elämästäni.
Ne nämä lisäkivut ovat ilmaantuneet viimeisen 3 kuukauden aikana ihan pikkuhiljaa. Helpompaa olisi sanoa mistä ei särje kun luetella kaikki ne paikat mistä särkee. Siis joo, itsehän mä olen näihin kipuihini syypää. Eipäs sitä voi paljoa muuta odottaa niiden 30 vuotta kestäneiden juoppopileiden jälkeen. Se vaan että kun niiden kanssa ei nähtävästikään pysty pitkällä tähtäimellä elää niin pakko niille on pystyä jotain tekemään.
Mä olen tiettyyn pisteeseen asti lääkevastainen. Esimerkiksi mä en suostu ottamaan mitään mikä sekoittaisi mun ajatuskykyni. Siis minkäänlaisia mielialalääkkeitä. Vaikka joskus kyllä kieltämättä se ajatus tuntuu houkuttelevalta että ota pilleri ja ole onnellinen loppupäivän. Illalla ota pilleri voidaksesi nukkua. Helppoa kun mikä, mutta en ainakaan mä voi elää sillä tavalla. Siinä sitten turrutetaan lääkkeillä kaikki muutkin tunteet.
Mutta tässä nyt kuitenkin on kyse mun elämästäni.
Ja se miten mä sitä elämääni elän on mun käsissäni.
Ei kenenkään muun.
Mä elän tätä elämääni parhaaksi katsomallani tavalla.
Kukaan ei voi vaatia mua elämään niiden kipujen kanssa.
Koittaisikohan sitä mennä takaisin peittoihin ja kokeilla joskos nämä kivut ovat jo hellittäneet niin että löytyisi edes yksi asento missä voi nukkua ilman että särkee joka paikkaa.
Hyvää ja kivutonta loppuyötä.
Pidetään toisistamme huolta tänäänkin.
Kl. 03.15
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti