Miten ihmeessä tämä ajatusmaailma voikaan muuttua niin täydellisesti.Se miten paljon elämä voikaan muuttua vuodessa.
Se miten ihmeellistä se elämä voikaan olla. Nyt kun sitä katselee raittiina.
Miten ihmeellistä kun voi ajatella viimeinkin selkeästi.
Mä tein uutena vuotena yhden ainoan lupauksen.
Nimittäin sen että mä yritän kasvattaa kärsivällisyyttäni. Juoppona mulla sitä kärsivällisyyttä ei koskaan ollut ja en mä edes tiennyt mitä se tarkoittaa. Mä olen luvannut itselleni olla läsnä. Kuunnella silloin kun mua tarvitaan. Kertoa elämästäni ja tiestäni raittiuteen silloin kun sitä tarvitaan. Suurin osa mut tuntevista tietää sen asian että minä ja kärsivällisyys emme sovi samaan lauseeseen. Mulla oli aina kiire jonnekkin ja koskaan mulle ei selvinnyt se seikka että mihin ihmeeseen mulla onkaan kiire. Ei se asia ole selvinnyt vieläkään.
Mä yritän elää sen tyyneysrukouksen mukaisesti.
Ainakin se on tähän asti toiminut. Mun on ollut paljon helpompi olla ja elää kun tyynesti hyväksyn asiat joita en voi muuttaa ja rohkeasti koitan muuttaa mitä voin. Monikin asia on sellainen että mä en voi niihin vaikuttaa. Joten ne on vaan hyväksyttävä ja jatkettava elämää. Vie se sitten minne tahansa se elämän tie. Sitä mä en tiedä eikä tiedä kukaan muukaan. Mutta sen mä tiedän että tulevisuus on auki ja mahdollisuuksia täynnä.
Ne omat mahdollisuudet vain pitää tonkia ja kaivaa esille sieltä omasta sielusta ja omasta itsestään. Miettiä mistä minä pidän. Mitä mä haluan tehdä. Mä voin piirtää jos siltä tuntuu vaikkei mulla piirrustuslahjoja olekaan. Mä voin laulaa sieluni kyllyydestä päin honkia vaikkei mulla lauluääntä kunnollista olekaan. Kaikki on kiinni musta itsestäni.
Ystävällisyydellä ja hymyilemällä mä saan ehkä kanssaihmisetkin hymyilemään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti