Mä olen aina ollut kesäihminen ja olen aina inhonnut talvea. Mua aina tuntuu palelevan ja tuo pimeys masentaa ja ahdistaa. Ja varsinkin tuo riivatun kellojen kääntely sinne sun tänne. Mulla menee aina elimistö täysin sekaisin.
Se tää ahdistus saapuu joka vuosi samoihin aikoihin. Samalta tuntuu...siis tuntuu siltä kun mikään ei huvittaisi. Istun tietokoneen edessä ajattelematta mitään. Pää tuntuu tyhjältä ja sielu tuntuu vieläkin tyhjemmältä.
Siltikin jokin asia on erilailla kun yleensä aiemmin. Nimittäin se että mun ei tee mieli viinaa. Ennen se oli ihan saletti että viina parantaa kaiken....niin päänsäryn kuin ahdistuksenkin. Muutaman drinksun jälkeen elämä luistaa taas mainiosti...ainakin mä kuvittelin niin.
Kaikkihan sen tietää ettei se viina paranna yhtään mitään. Yhtään ongelmaa ei ole etteikö sitä saa viinalla pahennettua entisestään.
Yleensä se tää olo helpottaa kun päästään jouluun. Mä niin rakastan joulua. Olen hommannut joululahjatkin jo hyvissä ajoin. Joulukortit odottavat tekijäänsä. Materiaalit on hankittu valmiiksi korttitalkoisiin mutta kun ei huvita niin ei huvita. Saas nähdä käykö tässä kuitenkin niin että edellisenä iltana kun korttien pitäisi olla postissa ne odottavat yhä tekijäänsä ja päätetäänkin mennä normi ostokorteilla.
Huomenna se on sitten jo marraskuu.
Kyllä tämä tästä
Elämä kantaa
Minä itse (runo)
Tekisi mieleni kapinoida
Sanoa että minä itse
Huutaa että antakaa kun minä itse
Antakaa edes yrittää
Tuntuu kuin tuhat silmäparia tuijottaisi
Odottaisi epäonnistumista
Syyttävin sormin
Ilkkuvin ilmein
Ei se pysty ei se osaa ei se kykene
Vielä mä nousen
Tuhansien auringonsäteiden turvin
Nousen pystyyn ja pysyn siellä
Ihmisenä muiden seassa
©Satumainen
Sanoa että minä itse
Huutaa että antakaa kun minä itse
Antakaa edes yrittää
Tuntuu kuin tuhat silmäparia tuijottaisi
Odottaisi epäonnistumista
Syyttävin sormin
Ilkkuvin ilmein
Ei se pysty ei se osaa ei se kykene
Vielä mä nousen
Tuhansien auringonsäteiden turvin
Nousen pystyyn ja pysyn siellä
Ihmisenä muiden seassa
©Satumainen
![]() |
Kuva:Wikipedia |
Minä itse - kapinahenki heräämässä

Aikarajat paukkui, lupaukset venyivät ja aina mä olin oikeassa ja muut väärässä. Tuolla päihdekuntoutuksessa me opettelemme elämään sääntöjen mukaan. Opettelemme kuuntelemaan toisia ja muut opettelevat kuuntelemaan mitä sanottavaa mulla on.
En mä ole koskaan oppinut välittämään mistään normeista. En mä niitä olisi voinut alkoholistina edes noudattaa. Sehän on nyt selvää että mä päihdekuntoutuksessa niitä nyt opettelen.
Mutta omassa elämässä tuntuu siltä että mä en koskaan saa luottamusta takaisin. Mulla oli valtavan hienoa huomata että Oikeahetkessä annettiin mulle vastuuta siinä että olen päässyt vetämään noita "pulirinkejä". Se tuntui todella hyvälle.
Tuntuu siltä että kaikki lyödään valmiina nenän alle. Pikku Minni nyt ottaa antabuksen, vahditaan vieressä että mä sen juon. Pikku Minni nyt ottaa lääkkeet, vahditaan lääkkeiden otot. Musta tuntuu siltä että mä olisin valmis saamaan vastuuta. Edes kokeilemaan. Tää raittiusprojekti on mulle niin tärkeä juttu että mä haluan onnistua. Mulla on valtava palo tuolla sielussa. Onnistumisen halu. Itse mä juoppona ne mahdollisuuteni mokasin. Mulla oli pahana tapana jättää lääkkeet ottamatta voidakseni juopotella.
Mä en raitistu kenenkään muun vuoksi. Mä teen tätä matkaa itseni vuoksi. Mä haluan saavuttaa elämässäni vielä sellaisia asioita joista en ole vielä uskaltanut aiemmin edes unelmoida. Nyt raitistuttuani kaikki on mahdollista. Elämän tiet ovat auenneet. Mun ei tartte muuta kun pysyä sillä oikealla polulla.
Alkuun mulla kävi kotipalvelu 4 kertaa vuorokaudessa. Nykyisin olen niin paljon kuntoutunut että ei käy kun aamulla ja ilalla ja silloinkin vain lääkkeiden takia. Toki pesupäivä on erikseen. Mutta nyt on herännyt sellainen kapinahenki että mä en halua enää kylpyapua. Mulla on hyvä suihkutuoli. Mä pystyn itseni pesemään ja on ruvennut tuntumaan siltä että ei ole ollenkaan kivaa että joku kokoajan vahtii mun tekemisiäni. Vahtii mua suihkussa. Mä haluan suoriutua siitä ihan itse.
Aivan niin, itseppäs mä elämäni tähän jamaan päästin. Ei mulla sitä luottamusta ole. Mutta jos mä alan luottamaan itse itseeni niin eikös olisi aika noiden hoitotahojenkin hieman höllätä sitä napanuoraa. Olen päättänyt itsemielessäni että näin mennään aikanakin tämä vuosi. Ensi vuodesta en aio enää apua ottaa vastaan. Ja pesulle aion mennä kerrankin ihan vaan itseni kanssa ilman ylimääräistä yleisöä.
Nimi hukassa
Olen miettinyt miettimistäni tuota lausetta raitistuneen alkoholistinaisen mietteitä. Nimittäin mun korvissani ja suussani toi sana raitistuneen kuulostaa niin kovin lopulliselta. Aivan kun mä täältä huutelisin miten loistavasti mulla menee nyt kun olen raitistunut. Mikä nyt ei alkuunkaan pidä paikkaansa. Uskokaa pois, niitä paskoja päiviä on kaikilla, mullakin.
Mä kysyin heti alkuunsa että mikä mä olen. Olenko mä entinen alkoholisti. Mutta ei, sain eräältä ystävältä vastaukseksi että ei kun ne entiset juopot on haudassa.
Mikä mä sitten olen. No mulle valkeni tässä viikolla että mä olen toipuva alkoholisti. Siinä raitistuneessa on vain se vika että se todellakin kuulostaa siltä kuin mä jo tietäisin kaiken. Mutta mä koen että mä en koskaan tule valmiiksi tätä matkaa tehdessäni. Mun pitää pitää tietty ymmärrys tätä sairautta kohtaan. Mä olen ymmärtänyt että musta ei koskaan tule täysin raitistunutta vaan aina on parannettavaa.
Jos kysytään että missä mä koen olevani asteikolla yhdestä kymmeneen. Olen ajatellut että ehkä siinä kasissa mutta mä toki toivoisin että joskus voisin sanoa olevani kympissä. Mutta mun ajatusmaailmaan ei sovi ajatus niin lopullisesta. Mä kun ajattelen että sen kympin jälkeen tulee yksitoista ja sitten kaksitoista jne. Elämä jatkuu ja mä kehityn siinä mukana.
Eli tästä päivästä lähtien olkoon tämä blogi:
TOIPUVAN ALKOHOLISTINAISEN MIETTEITÄ.
Mä kysyin heti alkuunsa että mikä mä olen. Olenko mä entinen alkoholisti. Mutta ei, sain eräältä ystävältä vastaukseksi että ei kun ne entiset juopot on haudassa.
Mikä mä sitten olen. No mulle valkeni tässä viikolla että mä olen toipuva alkoholisti. Siinä raitistuneessa on vain se vika että se todellakin kuulostaa siltä kuin mä jo tietäisin kaiken. Mutta mä koen että mä en koskaan tule valmiiksi tätä matkaa tehdessäni. Mun pitää pitää tietty ymmärrys tätä sairautta kohtaan. Mä olen ymmärtänyt että musta ei koskaan tule täysin raitistunutta vaan aina on parannettavaa.
Jos kysytään että missä mä koen olevani asteikolla yhdestä kymmeneen. Olen ajatellut että ehkä siinä kasissa mutta mä toki toivoisin että joskus voisin sanoa olevani kympissä. Mutta mun ajatusmaailmaan ei sovi ajatus niin lopullisesta. Mä kun ajattelen että sen kympin jälkeen tulee yksitoista ja sitten kaksitoista jne. Elämä jatkuu ja mä kehityn siinä mukana.
Eli tästä päivästä lähtien olkoon tämä blogi:
TOIPUVAN ALKOHOLISTINAISEN MIETTEITÄ.
Yksinäisyys - Itsetutkiskelun aika
Mä olen miettinyt tätä sunnuntain tekstiä todella pitkään, kirjoittaakko vai ei! Mutta päätin tarttua aiheeseen koska mä olen melko varma että meitä yksinäisiä on muitakin.
Se yksinäisyys mitä mä sydämessäni tunnen, on aika suuri.
Itse aiheutettuahan se mun kohdallani on. Elämässä etusijalla kun aina oli se alkoholi.
Mä aina selittelin että ei se mitään että mä olen mielelläni ihan yksin. Ja se paras kaveri oli se viinapullo. Aikaa myöten se muuttui aina vaan tärkeämmäksi. Sen yli ei päässyt mikään.
Mulla oli aina sellainen tunne että ihmiset eivät pidä minusta. Miksi he pitäisivätkään kun en minäkään pitänyt heistä. Jotain vikaa tuolla sisimmässä täytyi olla. Mä vuosia etsin syytä miksi musta tuli tälläinen kuin olen. Miksi mä en voinut olla parempi, kauniimpi, laihempi, ystävällisempi, ihanampi, tyytyväisempi, onnellisempi. Mä vakuuttelin sisimmässäni itselleni että en mä ketään elämääni kaipaa että mulla menee ihan hyvin mutta todellisuudessa se viinapullo on hyvin huono kaveri. Oikeasti mä itkin sisimmässäni ja olin koko maailmalle katkeran kateellinen. Mä olen asettanut itselleni liian kovat tavoitteet itseäni kohtaan. Tarkoitin sitä että pelkään yrittää mitään koska se yrittäminen johtaa kuitenkin epäonnistumiseen. Tai siis niin mä ajattelin raitistumiseeni asti. Nyt mä en pelkää yrittämistä. Se että mä pelkäsin sitä että epäonnistuin. Olisikohan se kuitenkin niin että mä pelkäsin sitä että mä onnistun ja koko mun rakentama negatiivinen mielikuvitusmaailmani romahtaa.
Nyt raitistuttuani elämä on paljon helpompaa. Mä opettelen näkemään itseni uusin silmin. Mä opettelen vasta tuntemaan itseäni. Eli kuka mä oikeasti olenkaan. Mun elämään ei enää se negatiivisuus kuulu. Nyt mä tiedän että eri asioissa on pakko yrittää uskaltaa ettei kasikymppisenä mummona tartte siinä kiikkustuolissa katua sitä että jäi elämä elettyä. Mitä mä oikeastaan menetän sillä että yritän....en mitään ....mä saatan jopa kokea mukavan yllätyksen sillä että huomaan onnistuvani.
Ihan niinkuin tuo mun kävely. Mä pitkään istuin vaan pyörätuolissa yrittämättä edes kävellä. Mä ajattelin että en mä pysty, kaadun kumminkin. Mutta huomasin kun sain sen uuden pyörätuolini että mähän pystyn kävelemään. Hitaasti se menee joko rollaattorilla tai sitten kyynärsauvoilla. Pieniä askeleita uskallan ottaa kotona jopa ilman keppejä tai rollaa. Naurettiin fysioterapeutin kanssa että harvemmin näin päin että asiakas saa uutta intoa liikkumiseen kun saa uuden pyörätuolin. No mun tapauksessa se meni näin päin.
Mä yritän luoda uusia ystävyys suhteita. Yritän ajatella positiivisesti vaikka joskus ne negatiiviset oman elämänsä epäonnistuja tunteet nouseekin pintaan. No ei ihme että nousee. Olivathan ne mun seurana suurimman osaa elämästäni. Mutta yleensä tuollon on aina sitten se itsetutkiskelun paikka.
On aika herätä ja muuttaa sitä käyttäytymistä.
Mulla on vain tämä elämä ja mä aion sen viettää olemalla onnellinen ja positiivinen.
Se yksinäisyys mitä mä sydämessäni tunnen, on aika suuri.
Itse aiheutettuahan se mun kohdallani on. Elämässä etusijalla kun aina oli se alkoholi.
Mä aina selittelin että ei se mitään että mä olen mielelläni ihan yksin. Ja se paras kaveri oli se viinapullo. Aikaa myöten se muuttui aina vaan tärkeämmäksi. Sen yli ei päässyt mikään.
![]() |
Kuva: Kirsti Kivimäki/Kirstinkammari |
Nyt raitistuttuani elämä on paljon helpompaa. Mä opettelen näkemään itseni uusin silmin. Mä opettelen vasta tuntemaan itseäni. Eli kuka mä oikeasti olenkaan. Mun elämään ei enää se negatiivisuus kuulu. Nyt mä tiedän että eri asioissa on pakko yrittää uskaltaa ettei kasikymppisenä mummona tartte siinä kiikkustuolissa katua sitä että jäi elämä elettyä. Mitä mä oikeastaan menetän sillä että yritän....en mitään ....mä saatan jopa kokea mukavan yllätyksen sillä että huomaan onnistuvani.
Ihan niinkuin tuo mun kävely. Mä pitkään istuin vaan pyörätuolissa yrittämättä edes kävellä. Mä ajattelin että en mä pysty, kaadun kumminkin. Mutta huomasin kun sain sen uuden pyörätuolini että mähän pystyn kävelemään. Hitaasti se menee joko rollaattorilla tai sitten kyynärsauvoilla. Pieniä askeleita uskallan ottaa kotona jopa ilman keppejä tai rollaa. Naurettiin fysioterapeutin kanssa että harvemmin näin päin että asiakas saa uutta intoa liikkumiseen kun saa uuden pyörätuolin. No mun tapauksessa se meni näin päin.
Mä yritän luoda uusia ystävyys suhteita. Yritän ajatella positiivisesti vaikka joskus ne negatiiviset oman elämänsä epäonnistuja tunteet nouseekin pintaan. No ei ihme että nousee. Olivathan ne mun seurana suurimman osaa elämästäni. Mutta yleensä tuollon on aina sitten se itsetutkiskelun paikka.
On aika herätä ja muuttaa sitä käyttäytymistä.
Mulla on vain tämä elämä ja mä aion sen viettää olemalla onnellinen ja positiivinen.
Kiitollisuus
Mä tunnen suurta kiitollisuutta tuota sakkia kohtaan. Siis meitä kanssaongelmaisia. Meitä jotka istumme perjantai perjantain jälkeen tuossa ringissä. Jakamassa kokemuksia, jakamassa niin ilomme kuin surummekin.
Ei ole ollut yhtään rinkiä etteikö syvältä sisimmästäni ja sydämestäni olisi lähtenyt kiitollisuus. Kiitollisuus että mä saan olla osa tuota porukkaa. Rakkaus siitä että mä tunnen viimeinkin kuuluvani, olevani osa jotain todella tärkeää. Musta on ihanaa se että mua kuunnellaan. Mua kerrankin kuunnellaan. Mä saan puhua sieluni puhtaaksi. Joka kerta kun mä ringistä lähden on mulla sellainen ihmeellisen euforinen onnen tunne.
Tuo ihmellisen ihana vertaistuki. Se että saan olla jakamassa ihmisten ilot ja surut. Mut hyväksytään tälläisenä kuin olen. Kukaan ei yritä vääntää mua mihinkään tietynlaiseen muottiin. Mun sydämessä on viimeinkin se rauha ja tyyneys mikä siellä kuuluukin olla. Mulla ei ole koskaan enää mihinkään kiire.
Mä olen aina pelännyt ihmisiä. Mä en ole koskaan uskaltanut sanoa mitä mun sielussani liikkuu. Mutta ensi kertaa elämässäni mun ei tarvitse enää pelätä. Mä olen saapunut kotiin. Sinne missä mun on hyvä olla.
Kiitos teille rakkaat kanssaongelmaiseni. ....te tiedätte kyllä keitä te olette. Kiitos että olette 💟
Ei ole ollut yhtään rinkiä etteikö syvältä sisimmästäni ja sydämestäni olisi lähtenyt kiitollisuus. Kiitollisuus että mä saan olla osa tuota porukkaa. Rakkaus siitä että mä tunnen viimeinkin kuuluvani, olevani osa jotain todella tärkeää. Musta on ihanaa se että mua kuunnellaan. Mua kerrankin kuunnellaan. Mä saan puhua sieluni puhtaaksi. Joka kerta kun mä ringistä lähden on mulla sellainen ihmeellisen euforinen onnen tunne.
Tuo ihmellisen ihana vertaistuki. Se että saan olla jakamassa ihmisten ilot ja surut. Mut hyväksytään tälläisenä kuin olen. Kukaan ei yritä vääntää mua mihinkään tietynlaiseen muottiin. Mun sydämessä on viimeinkin se rauha ja tyyneys mikä siellä kuuluukin olla. Mulla ei ole koskaan enää mihinkään kiire.
Mä olen aina pelännyt ihmisiä. Mä en ole koskaan uskaltanut sanoa mitä mun sielussani liikkuu. Mutta ensi kertaa elämässäni mun ei tarvitse enää pelätä. Mä olen saapunut kotiin. Sinne missä mun on hyvä olla.
Kiitos teille rakkaat kanssaongelmaiseni. ....te tiedätte kyllä keitä te olette. Kiitos että olette 💟
Suunnitelmia joulukuulle
Mä en enää aikatauluta elämääni enkä varsinkaan suunnittele menojani etukäteen.
Mutta nyt on pakko hehkuttaa ja ihan pakko oli tehdä jotain ja suunnitella yksi tärkeä meno joulukuulle.
Mä nimittäin bongasin Antti Railion Joulumaan taikaa konserttikiertueen ja pakkohan mun oli varata liput sinne. Mä en muistakkaan milloin viimeksi mä olisin käynyt kuuntelemassa livenä musiikkia.
Edellisen kerran olin menossa kun Tarja Turunen esiintyi lähi kirkossa. Tuolloin meillä molemmilla oli liput. Mutta mun lippu jäi käyttämättä. Mä en pystynyt olemaan sen vertaa selvinpäin että olisin sinne päässyt joten Karvinen meni yksin.
Mä selittelin itselleni että kun mä olen niin flunssaisen oloinen, mulla on pää kipeä, mulla on vatsa kipeä: plaa plaa plaa. Niitä joutavia juopon selityksiä että taas voi tehdä oharin ja pettää lupauksensa. Viina vei kaiken edelle. Ei siinä yksi yhdessätekeminen ollut minkään arvoinen.
Hauskempaa mulla oli täällä kotona istua ja sääliä itseäni. Itkeä sitä juopon sääli-itkua. Säälikää mua, mä olen niin kipeä etten mä voi mennä mihinkään. Mites olisi että mä olin niin kännissä aina etten ehdi ja sen takia kehtaa mennä minnekkään.
Tuo juominen ja juopottelu oli sen verran tärkeää että jos Karvinen olisi laittanut mut valinnan eteen pari vuotta sitten. Että valitse rakkaus ja hänet tai viina niin mä olisin sen viinan valinnut. Onneksi niitä vanhoja asioita ei tarvitse enää vatvoa. Tänä päivänä mä olen miljoonien kilometrien päässä siitä ihmisestä joka mä olin juoppona alkoholistina. Mä olen toipuva alkoholisti.
Nyt mä todellakin toivon että päästään tuonne. Nyt se meno ei ole ainakaan kiinni mun juomisestani.
Mutta nyt on pakko hehkuttaa ja ihan pakko oli tehdä jotain ja suunnitella yksi tärkeä meno joulukuulle.
Mä nimittäin bongasin Antti Railion Joulumaan taikaa konserttikiertueen ja pakkohan mun oli varata liput sinne. Mä en muistakkaan milloin viimeksi mä olisin käynyt kuuntelemassa livenä musiikkia.
Edellisen kerran olin menossa kun Tarja Turunen esiintyi lähi kirkossa. Tuolloin meillä molemmilla oli liput. Mutta mun lippu jäi käyttämättä. Mä en pystynyt olemaan sen vertaa selvinpäin että olisin sinne päässyt joten Karvinen meni yksin.
Mä selittelin itselleni että kun mä olen niin flunssaisen oloinen, mulla on pää kipeä, mulla on vatsa kipeä: plaa plaa plaa. Niitä joutavia juopon selityksiä että taas voi tehdä oharin ja pettää lupauksensa. Viina vei kaiken edelle. Ei siinä yksi yhdessätekeminen ollut minkään arvoinen.
Hauskempaa mulla oli täällä kotona istua ja sääliä itseäni. Itkeä sitä juopon sääli-itkua. Säälikää mua, mä olen niin kipeä etten mä voi mennä mihinkään. Mites olisi että mä olin niin kännissä aina etten ehdi ja sen takia kehtaa mennä minnekkään.
Tuo juominen ja juopottelu oli sen verran tärkeää että jos Karvinen olisi laittanut mut valinnan eteen pari vuotta sitten. Että valitse rakkaus ja hänet tai viina niin mä olisin sen viinan valinnut. Onneksi niitä vanhoja asioita ei tarvitse enää vatvoa. Tänä päivänä mä olen miljoonien kilometrien päässä siitä ihmisestä joka mä olin juoppona alkoholistina. Mä olen toipuva alkoholisti.
Nyt mä todellakin toivon että päästään tuonne. Nyt se meno ei ole ainakaan kiinni mun juomisestani.
![]() |
Kuva:lippu.fi |
Neuvoja juomisen vähentämiseksi - Näinköhän noi toimii?
Törmäsin seuraavanlaiseen artikkeliin Ilta-Sanomissa ja tämä artikkeli todellakin herätti tietynlaista hilpeyttä. Ajattelin nyt hieman ruotia ja analysoida noita tuossa esitettyjä neuvoja. Ja huomioitavaa nyt on se että nää analysoinnit on siis pelkästään mun omia mielipiteitäni.
Mietityttääkö oma alkoholinkäyttö? Näillä keinoilla vähennät kuin huomaamatta
10 vinkkiä vähentämiseen
1. Löydä pätevä syy vähentämiselle
Moni tietää varsin hyvin, että tissuttelukin vaikuttaa välittömästi terveyteen. Tämä tieto ei silti saa muuttamaan omia tottumuksia. Etsi siis sinua motivoiva syy vähentää, on se sitten vaikka painonpudotus. Monissa alkoholijuomissa on paljon energiaa.
No siis pätevä syy. Varsin pätevä syy on esimerkiksi se että juominen on lähtenyt täysin lapasesta ja et sitä enää hallitse. Tokihan kaikki tietävät alkoholin sisältävän hurjasti energiaa ja piilosokereita. Mutta milloinkas ihminen jolle juominen on ongelma on moisista terveysseikoista välittänyt.
2. Laimenna
Tämä on ketterä vinkki. Jos esimerkiksi valkoviinin joukkoon laittaa kivennäisvettä, saa raikkaan juoman. Laimenna aina väkevät juovat.
Mulla tuli aina laimennettua. Tein valmiin sekoituksen Lidlin 2 litran freeway cola limpsapulloon. 3 desiä kirkasta ja 1,5 litraa laimennettua fun mehua. Ajattelin näet että siinä fun mehussa on vähemmän kaloreita kun limpsassa. Loppuaikoina en enää välittänyt laskea. Oli aivan sama menikö sinne lasiin lirahdus vaiko lorahdus ja limpparia toki laimentamaan.
3. Ota pienempiä kulauksia
Tai pidä kunnon taukoja kulausten välillä.
Tätä mä en ymmärrä laisinkaan. Tokihan siinä tulee automaattisestikkin pidettyä taukoja kulausten välissä. Ja pienempiä kulauksia. Tuolla lailla ei saa kun vatsansa kipeäksi ja armottomat ilmavaivat. Mitä ne pienemmät kulaukset muka auttavat. Juoppo juo niitä niin monta että varmasti menee päähän.
4. Aseta yläraja
Jos olet lähdössä esimerkiksi ravintolaan tai illanistujaisiin, päätä etukäteen, kuinka paljon juot. Älä ylitä asettamaasi rajaa.
No moniko juoppo ihan oikeasti pitää sen itselleen asettaman rajan. Varsinkin jos on oikeen kunnolla vauhti päällä. Ei varmasti kukaan. Ja miten sä saat ihan oikeasti itsesi olemaan ylittämättä sitä rajaa. Ei yhtään mitenkään. Alkoholisti juo huolimatta siitä minkälaiset rajat itselleen asettaa. Ja vaikket alkoholisti olekaan niin yritäppäs siinä sitten lopettaa kun seinään kun on vauhti ja viihde päällä.
Tässä mä sanoisin niin että on parempi olla juomatta ollenkaan kun alkaa asettamaan niitä rajoja joita ei kuitenkaan pysty pitämään.
5. Pidä tipattomia päiviä
Ole juomatta vähintään kahtena päivänä viikossa.
No niinhän mä olinkin. Join viitenä päivänä viikossa ja kahtena olin juomatta. Makasin sängynpohjalla ja tein kuolemaa ja tein lupauksia paremmasta huomisesta. Siitä huolimatta vaikka mä tämän neuvon mukaan vuosia teinkin niin meinasi saakeli henki lähteä. Eli ei toimi.
6. Opettele kieltäytymään
Jos sinulle tarjotaan alkoholia, sitä ei ole pakko nauttia. Kieltäytymistä voi treenata. Voit käyttää vaikka tämän tapaista lausetta: ”Kiitos, ei juuri nyt tai vielä, koska huomenna on vaativa päivä.”
Kiitos ei, Ei kiitos, No ehkä yhdet .... mites ois parit tai paritkymmenet. Onhan se helppoa ajatella että kieltäytyy mutta käytännössä mahdotonta. Aina löytyy joku syy juomiselle. Juoppo juo vaikka oli seuraavana päivänä mikä tärkeä juttu tahansa. Uskottelemme itsellemme että kyllä mä ne menoni hallitsen ja kun en hallitsekaan niin jopas keksitään joku muu syy. Viinassahan se vika koskaan ei ole eikä siinä omassa juomisessa.
7. Vaihda iso tuoppi pieneksi
Tai puolita viiniannoksesi.
No mitä se nyt hyödyttää. Pienentämällä ja puolittamalla sitä juodaan entistä kiivaampaa tahtia. Ei toi auta vähentämään. Juomalla isosta lasista ei ainakaan tarvitse olla koko ajan lasia täyttämässä.
8. Mittaa juomasi
Silloin tiedät tasan tarkkaan, kuinka paljon alkoholia nautit.
Mä olin oikea "pikkukemisti" vuosikausia. Se oli aina se 3 dl kirkasta 2l limppapulloon ja lantrinkia sitten se 1,5 l . Ja ei auttanut ei. Musta tuli alkoholisti ja juoppo siitä huolimatta. Mä tiesin aina tasan tarkkaan paljonko mulla oli viinaa ja paljonko olen juonut. Usein ihmettelin että miten helvetissä tää ei mene päähän ollenkaan. No olisikos syy siinä että viinan suurkuluttajana mun kroppani vaati aivan toisenlaisesti sitä viinaa kun normi käyttäjillä.
9. Vähennä yhdessä kaverin kanssa
Kerro tavoitteesta muille tai rekrytoi ystävä mukaan vähennystalkoisiin. Se auttaa pysymään suunnitelmassa.
No joo, en varmasti kerro. Kuinkahan monta kertaa mä olin vähentämässä ja lopettamassa ja kun en pytynytkään niin ärsytti suunnattomasti kuunnella sitä piilovittuilua niistä omista lupauksistani. "Been there done that" Ja mulla nyt ei niitä kavereita koskaan ollut niin että olisin kehdannut ketään edes pyytää vähentämään kanssani. Ai niin ruvetaankos viinalakkoon .... ai mitä vihjailetkos sä että mulla olis jonkunsortin viinaongelma...no en mä kun mä vaan .... NIIN ETTÄ MITÄH????
10. Keksi muuta tekemistä
Liiku, puuhastele kotona, lue kirjaa – tee mitä tahansa, joka vie mielen pois juomisesta.
Olen yrittänyt tätäkin. Ei muuten toimi. Ei ainakaan mulla. Se pää kun pyörii ja kroppa toimii täysin sen viinan ehdoilla. Kädet hikoaa, kroppa hikoaa, täryyttää kun ajatteletkaan sitä viinaa. Vilkuilet kelloa hermostuneena että vielä mä viinakauppaan ehtisin. Päätät avata telkkarin niin eiköhän sielläkin joku A.Bourdain juo viiniä tai avaa kirjan sivu .... joka paikassa juoppo törmää niihin juomista sivuaviin juttuihin. Ei niitä pakoon pääse.
Juonko liikaa?
On hyvä, että arvioit säännöllisesti alkoholinkäyttöäsi. Joskus juominen voi lähteä hallinnasta salakavalasti.
Aivan varmasti, aivan varmasti mä join liikaa. Mulla lähti täysin lapasesta oma juomiseni vuosia sitten. Mä en vaan itse sitä huomannut enkä tajunnut. Mä en itse halunnut sitä huomata. En vasta kun sillä viimeisellä suoralla kun Pietari availi jo taivaanportteja tai se pääperkele availi helvetinportteja. Kummin vaan. Mun juomiseni oli viemässä mua hautaan. Mä tajusin sen mutta olin niin suuresti riippuvainen viinasta että mä en voinut itseäni auttaa. En ennenkuin nöyrryin pyytämään sitä apua henkilöiltä ja taholta jotka osasivat auttaa. He osasivat opettaa mua oikealle polulle.
Jos vastaat kyllä yhteen tai useampaan näistä kysymyksistä, sinun kannattaa pohtia alkoholinkäyttösi kohtuullistamista.
Lähteitä: Päihdelinkki, Guardian
Mun tapauksessa mikään kohtuullistaminen ei olisi enää auttanut. Johan mä olin kohtuullistanut kun olin lopettanut viinien juonnin ja siirtynyt väkeviin ja viskiin. Niissä kun on vähemmän kaloreita kuin viinissä. Karvinen sanoi mun juovan liikaa. Mitäpä sillä Karvisen sanomisella mitään väliä oli. Mua loukattiin. Itkin niitä juopon kyyneleitä jotka kuivuivat jo ennenkuin ehtivät tipahtaa poskilleni. Ja sekin oli uusi syy saada Karvinen hakemaan lisää viina.
Musta ei olisi koskaan tullut kohtuukäyttäjää ja olen varma siitä että meidän kaikkien alkoholistien kanssa on sama juttu. Meille ei auta muu kun vain se täydellinen lopettaminen. Se että teemme selväksi sen asian että me olemme alkoholisteja, me emme siitä yksin selviä, hankimme apua ja myönnämme että on turhaa valehdella itselleen että homma on hallussa.
Alkoholistista ei koskaan tule kohtuukäyttäjää.
Mietityttääkö oma alkoholinkäyttö? Näillä keinoilla vähennät kuin huomaamatta
10 vinkkiä vähentämiseen
1. Löydä pätevä syy vähentämiselle
Moni tietää varsin hyvin, että tissuttelukin vaikuttaa välittömästi terveyteen. Tämä tieto ei silti saa muuttamaan omia tottumuksia. Etsi siis sinua motivoiva syy vähentää, on se sitten vaikka painonpudotus. Monissa alkoholijuomissa on paljon energiaa.
No siis pätevä syy. Varsin pätevä syy on esimerkiksi se että juominen on lähtenyt täysin lapasesta ja et sitä enää hallitse. Tokihan kaikki tietävät alkoholin sisältävän hurjasti energiaa ja piilosokereita. Mutta milloinkas ihminen jolle juominen on ongelma on moisista terveysseikoista välittänyt.
2. Laimenna
Tämä on ketterä vinkki. Jos esimerkiksi valkoviinin joukkoon laittaa kivennäisvettä, saa raikkaan juoman. Laimenna aina väkevät juovat.
Mulla tuli aina laimennettua. Tein valmiin sekoituksen Lidlin 2 litran freeway cola limpsapulloon. 3 desiä kirkasta ja 1,5 litraa laimennettua fun mehua. Ajattelin näet että siinä fun mehussa on vähemmän kaloreita kun limpsassa. Loppuaikoina en enää välittänyt laskea. Oli aivan sama menikö sinne lasiin lirahdus vaiko lorahdus ja limpparia toki laimentamaan.
3. Ota pienempiä kulauksia
Tai pidä kunnon taukoja kulausten välillä.
Tätä mä en ymmärrä laisinkaan. Tokihan siinä tulee automaattisestikkin pidettyä taukoja kulausten välissä. Ja pienempiä kulauksia. Tuolla lailla ei saa kun vatsansa kipeäksi ja armottomat ilmavaivat. Mitä ne pienemmät kulaukset muka auttavat. Juoppo juo niitä niin monta että varmasti menee päähän.
4. Aseta yläraja
Jos olet lähdössä esimerkiksi ravintolaan tai illanistujaisiin, päätä etukäteen, kuinka paljon juot. Älä ylitä asettamaasi rajaa.
No moniko juoppo ihan oikeasti pitää sen itselleen asettaman rajan. Varsinkin jos on oikeen kunnolla vauhti päällä. Ei varmasti kukaan. Ja miten sä saat ihan oikeasti itsesi olemaan ylittämättä sitä rajaa. Ei yhtään mitenkään. Alkoholisti juo huolimatta siitä minkälaiset rajat itselleen asettaa. Ja vaikket alkoholisti olekaan niin yritäppäs siinä sitten lopettaa kun seinään kun on vauhti ja viihde päällä.
Tässä mä sanoisin niin että on parempi olla juomatta ollenkaan kun alkaa asettamaan niitä rajoja joita ei kuitenkaan pysty pitämään.
5. Pidä tipattomia päiviä
Ole juomatta vähintään kahtena päivänä viikossa.
No niinhän mä olinkin. Join viitenä päivänä viikossa ja kahtena olin juomatta. Makasin sängynpohjalla ja tein kuolemaa ja tein lupauksia paremmasta huomisesta. Siitä huolimatta vaikka mä tämän neuvon mukaan vuosia teinkin niin meinasi saakeli henki lähteä. Eli ei toimi.
6. Opettele kieltäytymään
Jos sinulle tarjotaan alkoholia, sitä ei ole pakko nauttia. Kieltäytymistä voi treenata. Voit käyttää vaikka tämän tapaista lausetta: ”Kiitos, ei juuri nyt tai vielä, koska huomenna on vaativa päivä.”
Kiitos ei, Ei kiitos, No ehkä yhdet .... mites ois parit tai paritkymmenet. Onhan se helppoa ajatella että kieltäytyy mutta käytännössä mahdotonta. Aina löytyy joku syy juomiselle. Juoppo juo vaikka oli seuraavana päivänä mikä tärkeä juttu tahansa. Uskottelemme itsellemme että kyllä mä ne menoni hallitsen ja kun en hallitsekaan niin jopas keksitään joku muu syy. Viinassahan se vika koskaan ei ole eikä siinä omassa juomisessa.
7. Vaihda iso tuoppi pieneksi
Tai puolita viiniannoksesi.
No mitä se nyt hyödyttää. Pienentämällä ja puolittamalla sitä juodaan entistä kiivaampaa tahtia. Ei toi auta vähentämään. Juomalla isosta lasista ei ainakaan tarvitse olla koko ajan lasia täyttämässä.
8. Mittaa juomasi
Silloin tiedät tasan tarkkaan, kuinka paljon alkoholia nautit.
Mä olin oikea "pikkukemisti" vuosikausia. Se oli aina se 3 dl kirkasta 2l limppapulloon ja lantrinkia sitten se 1,5 l . Ja ei auttanut ei. Musta tuli alkoholisti ja juoppo siitä huolimatta. Mä tiesin aina tasan tarkkaan paljonko mulla oli viinaa ja paljonko olen juonut. Usein ihmettelin että miten helvetissä tää ei mene päähän ollenkaan. No olisikos syy siinä että viinan suurkuluttajana mun kroppani vaati aivan toisenlaisesti sitä viinaa kun normi käyttäjillä.
9. Vähennä yhdessä kaverin kanssa
Kerro tavoitteesta muille tai rekrytoi ystävä mukaan vähennystalkoisiin. Se auttaa pysymään suunnitelmassa.
No joo, en varmasti kerro. Kuinkahan monta kertaa mä olin vähentämässä ja lopettamassa ja kun en pytynytkään niin ärsytti suunnattomasti kuunnella sitä piilovittuilua niistä omista lupauksistani. "Been there done that" Ja mulla nyt ei niitä kavereita koskaan ollut niin että olisin kehdannut ketään edes pyytää vähentämään kanssani. Ai niin ruvetaankos viinalakkoon .... ai mitä vihjailetkos sä että mulla olis jonkunsortin viinaongelma...no en mä kun mä vaan .... NIIN ETTÄ MITÄH????
10. Keksi muuta tekemistä
Liiku, puuhastele kotona, lue kirjaa – tee mitä tahansa, joka vie mielen pois juomisesta.
Olen yrittänyt tätäkin. Ei muuten toimi. Ei ainakaan mulla. Se pää kun pyörii ja kroppa toimii täysin sen viinan ehdoilla. Kädet hikoaa, kroppa hikoaa, täryyttää kun ajatteletkaan sitä viinaa. Vilkuilet kelloa hermostuneena että vielä mä viinakauppaan ehtisin. Päätät avata telkkarin niin eiköhän sielläkin joku A.Bourdain juo viiniä tai avaa kirjan sivu .... joka paikassa juoppo törmää niihin juomista sivuaviin juttuihin. Ei niitä pakoon pääse.
Juonko liikaa?
On hyvä, että arvioit säännöllisesti alkoholinkäyttöäsi. Joskus juominen voi lähteä hallinnasta salakavalasti.
Aivan varmasti, aivan varmasti mä join liikaa. Mulla lähti täysin lapasesta oma juomiseni vuosia sitten. Mä en vaan itse sitä huomannut enkä tajunnut. Mä en itse halunnut sitä huomata. En vasta kun sillä viimeisellä suoralla kun Pietari availi jo taivaanportteja tai se pääperkele availi helvetinportteja. Kummin vaan. Mun juomiseni oli viemässä mua hautaan. Mä tajusin sen mutta olin niin suuresti riippuvainen viinasta että mä en voinut itseäni auttaa. En ennenkuin nöyrryin pyytämään sitä apua henkilöiltä ja taholta jotka osasivat auttaa. He osasivat opettaa mua oikealle polulle.
Jos vastaat kyllä yhteen tai useampaan näistä kysymyksistä, sinun kannattaa pohtia alkoholinkäyttösi kohtuullistamista.
Lähteitä: Päihdelinkki, Guardian
Mun tapauksessa mikään kohtuullistaminen ei olisi enää auttanut. Johan mä olin kohtuullistanut kun olin lopettanut viinien juonnin ja siirtynyt väkeviin ja viskiin. Niissä kun on vähemmän kaloreita kuin viinissä. Karvinen sanoi mun juovan liikaa. Mitäpä sillä Karvisen sanomisella mitään väliä oli. Mua loukattiin. Itkin niitä juopon kyyneleitä jotka kuivuivat jo ennenkuin ehtivät tipahtaa poskilleni. Ja sekin oli uusi syy saada Karvinen hakemaan lisää viina.
Musta ei olisi koskaan tullut kohtuukäyttäjää ja olen varma siitä että meidän kaikkien alkoholistien kanssa on sama juttu. Meille ei auta muu kun vain se täydellinen lopettaminen. Se että teemme selväksi sen asian että me olemme alkoholisteja, me emme siitä yksin selviä, hankimme apua ja myönnämme että on turhaa valehdella itselleen että homma on hallussa.
Alkoholistista ei koskaan tule kohtuukäyttäjää.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)