Nimi hukassa

Olen miettinyt miettimistäni tuota lausetta raitistuneen alkoholistinaisen mietteitä. Nimittäin mun korvissani ja suussani toi sana raitistuneen kuulostaa niin kovin lopulliselta. Aivan kun mä täältä huutelisin miten loistavasti mulla menee nyt kun olen raitistunut. Mikä nyt ei alkuunkaan pidä paikkaansa. Uskokaa pois, niitä paskoja päiviä on kaikilla, mullakin.

Mä kysyin heti alkuunsa että mikä mä olen. Olenko mä entinen alkoholisti. Mutta ei, sain eräältä ystävältä vastaukseksi että ei kun ne entiset juopot on haudassa.

Mikä mä sitten olen. No mulle valkeni tässä viikolla että mä olen toipuva alkoholisti. Siinä raitistuneessa on vain se vika että se todellakin kuulostaa siltä kuin mä jo tietäisin kaiken. Mutta mä koen että mä en koskaan tule valmiiksi tätä matkaa tehdessäni. Mun pitää pitää tietty ymmärrys tätä sairautta kohtaan. Mä olen ymmärtänyt että musta ei koskaan tule täysin raitistunutta vaan aina on parannettavaa.

Jos kysytään että missä mä koen olevani asteikolla yhdestä kymmeneen. Olen ajatellut että ehkä siinä kasissa mutta mä toki toivoisin että joskus voisin sanoa olevani kympissä. Mutta mun ajatusmaailmaan ei sovi ajatus niin lopullisesta. Mä kun ajattelen että sen kympin jälkeen tulee yksitoista ja sitten kaksitoista jne. Elämä jatkuu ja mä kehityn siinä mukana.

Eli tästä päivästä lähtien olkoon tämä blogi:
TOIPUVAN ALKOHOLISTINAISEN MIETTEITÄ.