Mutta totisen totta.
Viimeiset kuukaudet ennen lopullista romahdusta olivat todella piinaavia. Join miltei yötä-päivää. Nukkumaan en sänkyyn ehtinyt. Nukuin konttorituolissa istuen nojaten tietokonepöytään. Harmittaa ettei tullut kuvaa otettua tuosta pöydästä. Pöydän kanteen oli kulunut kyynärpään kohta ja lasin kohta. Eli kovalla käytöllä se tuo pöytä oli ollut. Nyttemmin tuo pöytä lienee kaatiksella. Me kun heitettiin kaikki vanhasta ja vähänkin juovasta ajasta muistuttavat jutut pois.
Mieheni, sanottakoon häntä nyt vaikka nimellä KARVINEN. No Karvinen mua pelotteli että sulla Minni painuu pian pysyvästi otsaan kirjaimet QWERTY. Tiedättehän nuo kirjaimet näppäimistössä. Nuokahtelin näppäimistön päällä. Ja kun vähän havahduin, jatkoin juomista.
Usein itkin juomistani ...sitä kännisen humalaisen sääli itkua. Sielu huusi lopettamaan mutta elimistö ja kroppa vaati lisää viinaa. Mä aina perustelin juomiseni sillä että se on niin hauskaa, tulee hyvä fiilis. Niimpä niin, niitä juopon horinoita. Mun sieluni parkui jokaisen ryypyn tahdissa.
Paria viikkoa ennen loppuromahdusta yöllä yritin tappaa itseni ensimmäisen kerran. Avasin lääkepurkin kaataakseni pillerit pöydälle. Karvinen sattui heräämään ja syntyi taistelujen taistelu. Mä tappelin purkista kynsin hampain kuin raivopäinen ja en antanut otteeni purkista yhtään hölletä.
Tällöin Karvinen otti ja tempaisi mua nyrkillä kasvoihin.
Ensimmäinen ja viimeinen kerta.
Karvinen on luonteeltan hellä ja kiltti mies. Mutta ei hän keksinyt muuta keinoa kun en muutoin purkista otettani irroittanut. Mä hämmästyin niin hemmetisti tajuttuani juopon aivoilla että ei saatana sehän löi mua. Löi kun löikin. Ja arvatkaas vaan kuka joutui seuraavana aamuna pyytämään anteeksi. Ehhei ... en se minä ollut. Jos arvasitte Karvinen niin osuitte oikeaan.
Tätäkin episodia käytin visua tehden hyväkseni saadakseni Karvisen hakemaan kaupasta lisää viinaa. Nyyhkäisin aina sopivasti kohdin, Niiskaisin, pitelin poskea ja päivittää voivotin. Poskeen ei tullut oikeasti edes mustelmaa. Joten ei se nyrkinisku ollut kämmenen kopautusta kummempi. Mutta viinaa tuli. Karvinen tunsi itsensä suureksi syntisäkiksi ja taasen mä mestari manipuloija sain tahtoni lävitse. Mä onnistuin joka kerta. Mä onnistuin manipuloimaan ja kietomaan hänet sormeni ympärille vaatimuksineni ja selittelyineni.
Jos ei muuta niin missä me juopot ollaan helkkarin hyviä.
Me ollaan helevetin hyviä manipuloimaan toisia ihmisiä, saamaan toiset ihmiset säälimään itseämme ja tekemään heidät justiinsa kun itse tahdomme.
Ja Karvinen ei osannut ja tiennyt miten sanoa mulle EI.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti