Ei meidän päässä pyöri mikään muu kuin viina viina viina.
Kekseliäisyytemme hipoo miltei neroutta, mutta toisinpäin käännettynä. Hulluuttahan se hipoo. Olemme usein salajuoppoja ja kuvittelemme että ei ne haista jos mä tässä huikan otan ja luovasti suihkutan deodoranttia jokapaikkaan, yksi suihkaus hiuksiin, pari kainaloihin kas laietaas viel pari suihkausta alapäähänkin niin ei tartte vaihtaa puhtaita päälyhousuja. Kyl ne nää viikon jalassa olleet viel haisee suhteellisen raikkaalle. Läikkiäkään ei ole kun korkeintaan 2.... mites olis pikemminkin 20. Sitten mynthon pastilli poskeen.
Karvisen kanssa kun yhdessä drinkkejä teimme niin enhän mä sille yhtäpaljon viinaa laittanut kuin itselleni. Usein ylpeilin sillä että onpas mulla hyvä viinapää että mulla vasta vauhti alkaa kun muut on ihan tillintallin. No voiskos sitä ajatella että viinan suurkuluttajalla on paljon parempi viinan sietokyky kuin normi-ihmisillä. Sillä aikaa kun Karvinen joi yhden, kerkesin mä jo juoda kolmatta.
Teemme kaikkemme viinan eteen. Tilipäivä kun koittaa niin lasketaan ensin että tuosta viinaan ja muut tarpeet tulevat sitten. Ei auta vaikka mikä tärkeä lasku tahansa odottaa maksamista. Viinaa on saatava ja se on varmistettava että sitä riittää.
On aivan turha kuvitella ettei siitä viinanhuuruisesta elämästä kärsi muut kuin juoppo itse. Moni juoppo on menettänyt perheensä; vaimon ja lapset, aviopuolisonsa, vanhempansa, vanhemmat lapsensa. Ja viimeiseksi lähtee se henki, ennemmin tai myöhemmin.
Ei auta että raitistuu perheensä takia. Vaikka se kamalalta kuulostaakin. Raittiuden täytyy aina lähteä siitä että sinä itse haluat raitistua. Sulla on niin voimakas tahto olla perheessäsi taas se raitis, mukava, rakastava ja hellä puoliso, äiti, isä jne.
Ei se raitistuminen helppoa ole. Itse tulen olemaan alkoholisti kuolemaani asti. Tällä kertaa se kuolemani tapahtuu joskus kuitenkin täysin muusta syystä kuin viinan takia. Teen töitä joka aamu raittiuden eteen, suoritan itsetutkiskelua; mietin erinäisiäkin asioita. Jos mua oikeen kovasti alkaa ahdistamaan ja viina pyörittämään ajauksia mä soitan jollekkin kanssatoverilleni tai luen sitä sinistä kirjaa. Avaan summissa jonkun aukeaman ja rupean lukemaan. Jokainen aamuni alkaa sillä että luen päivän tekstin punaisesta Päivä kerrallaan kirjasta. Luen tekstin ja mietin ja pohdin mitä se teksti minulle kertoo.
Elän vain päivän kerrallaan ja olen viimeinkin onnellinen.
 |
| Kuva:Yle |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti