Mä olen lapsesta asti ollut jonkin verran pakko-oireinen. Tietyt asiat piti olla tietyllä tavalla.
Siis se että sulle iskee esimerkiksi sellainen ajatus päähän että jos en mä käy tarkistamassa paninko mä oven lukkoon, Karviselle tapahtuu jotain pahaa. Kyllähän mä tiedän että niillä kahdella tekijällä ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Mutta mun pää ei usko sitä ja se on ihan pakko käydä tarkistamassa. Muutoin tuntuu siltä että mun sydän pomppaa rinnasta ulos. Kädet alkaa täristä ja hikoiluttaa. Sitten hetkeksi helpottaa kun käy tarkistamassa kunnes mieleen hiipii jälleen se ajatus että oliko se nyt ihan varmasti lukossa se ovi. Jos mä vaan muistan väärin.
Itse asiassa se alkoholi helpotti jonkun aikaa. Tai ainakin mä juopossa alkoholistipäässäni kuvittelin. Odotas vaan kun alkoi se laskuhumala niin oireet palautuivat moninkertaisina ja taas juotiin siksi että oireet helpottaisivat. Eli ei se viina tuo helpotusta yhtään mihinkään ja on vaan typerää edes teeskennellä sen auttavan.
Mulle sitten viimein muutama vuosi sitten diagnosoitiin pakko-oireinen häiriö ja sain siihen lääkityksenkin. Seronil, ensin mä otin 20mg ja sitten jossakin vaiheessa löydettiin se oikea hoitotaso eli mulle sopivin oli 60mg. Mutta mä ihmettelin kun se lääke ei tehonnut eikä auttanut.
No eikai se auttanut mun pakko-oireisiin kun mä vedin viinaa kaksinkäsin. Siinä tuoteselosteessa kun luki ne maagiset taikasanat eli alkoholin käyttöä vältettävä lääkityksen aikana. Eihän siinä suoranaisesti sitä kielletty niin mun juoppo pää luki tietenkin sen niin että tottakai sitä saa juoda viinaa.
Tosiasiassa se viina vie tehon siltä fluoksetiinilta.
Mulle ratkaiseva käänne tuli vasta sitten kun lopetin tuon viinan kanssa pelleilyn ja raitistuin. Vasta tuolloin tuo lääke alkoi vaikuttamaan. Nykyisin mulla ei juurikaan pakko-oireita ole eikä tarkistamisia eikä myöskään pakkoajatuksia.
Mä toisinaan puhun teksteissäni lääkkeistä ja kipulääkkeistä. Oikeahetken päihdekuntoutus perustuu täysin päihteettömyyteen. Mulla on tilanne se että mun syömät lääkkeet on tiedossa Oikeahetkessä. Mietinnässä on josko noille löytyy parempi vaihtoehto kuin ne kolmiolääkkeet. Ellei, niin sitten mennään näin kunnes pääsen sinne polvi- ja lonkkaleikkaukseen. Mulla on nyt viimeinkin kivuton elämä ja se auttaa myös mua pysymään raittiuden polulla.
![]() |
Pakko-oireisen painajainen |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti