Mulle annettiin vaihtoehdoksi laitosjakso Lapuan minnesotahoidossa tai sitten avopäihdehoito.
Valitsin tuon avopäihdehoidon paikassa nimeltä OIKEAHETKI. Tuosta paikasta muodostui minulle toinen koti. Paikka jossa häpeävänä alkoholistina minut otettiin avosylin vastaan. Paikka jossa minut hyväksyttiin alkoholistina, sellaisena kuin olen. Paikka jossa ensi kertaa 30 vuoteen sain kosketuksen raittiiseen elämään.
Elämäni sai uuden merkityksen kun tajusin alkoholismin sairautena. Se että ei mun tarvitse salata sitä että olen alkoholisti. Keliaakikot ovat allergisia viljalle. Alkoholistit viinalle. Kun tuon ymmärsin niin olin ottanut huima harppauksen elämässäni eteenpäin. Mutta kuitenkin vain pienen askeleen.
Se että ymmärsin sen tärkeän seikan että en mä ole sen saamattomampi, surkeampi, laiskempi, tyhmempi kuin kukaan muukaan. Mä olen sairas. Mä olen alkoholisti.
Elämääni asteli uusia ihmisiä, Vertaistovereita ... alkoholisteja kuten minäkin, mutta myös peliriippuvaisia ja addikteja. Sain lämpöisiä halauksia, sain hyväksyntää ja ensi kertaa elämässäni tunsin että elämälläni on merkitys. Ensi kertaa tunsin hyväksyntää.
OIKEAHETKI antoi minulle työkalut ja mahdollisuuden raittiiseen elämään. Päätin ottaa tuon avun vastaan. Itse joudun työn tekemään mutta mikä erottaa tämän kerran niistä lukuisista edellisistä raitistumisyrityksistä on se että mä en ole yksin. Mulla on tukiverkko, mulla on ystäviä, mulla on työkalut millä selvitä seuraavaan päivään.
En ole ongelmani ja sairauteni kanssa yksin, olen alkoholisti tänään, olen sitä huomenna, olen sitä päivien loppuun saakka. Mutta tänään olen raitis, elän raittiina ja opettelen nauttimaan näistä ihanista raittiuden tunteista.
Kiitos teille ihanat kohtalotoverini.
Tiedätte keitä olette.
Astellaan raittiuteen yhdessä kulkien, toinen toistamme tukien.
Kiitos OIKEAHETKI uudesta elämästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti