Uusi viikko, huono aamu

Ei mullakaan aina tää elämä todellakaan tunnu mitenkään hohtoiselle. Esimerkiksi tänä aamuna noin tunti sitten tuntui siltä että mä en vaan jaksa. Yön jäljiltä kroppa on kuin jyrän alle jäänyt, vasenta lonkkaa särkee niin vietävästi, päätä särkee, käsiä särkee ja mieli on maassa. Tuli karjaistua ääneen että SAATANA MÄ LYÖN ELÄMÄN RANTTALIKSI JA HAEN VIINAKAUPASTA LASTIN VIINAA. Mutta kuten muistatte mä kirjoitin tuossa yhdessä tekstissä että se viina ei ole vaihtoehto missään tilanteessa.

Eipä silti, mä olen ihminen ja halusin tällä maanantaiaamun paskatekstillä osoittaa että niitä huonoja aamuja tulee. Tuolloin mä mietiskelen entistä ankarammin. Haluanko mä sen viinanhuuruisen kipuelämän takaisin. Haluanko mä ne kivut. Haluanko mä menettää OIKEAHETKEN tuen ja ne ihanat ihmiset joita mun tielleni on tullut.  Vastaus on edes miettimättä että EN HALUA! Se retkahtaminen kun ei ole vaihtoehto. Raittiin alkoholistin ei tarvitse miettiä viina-ajatuksia eikä tarvitse jossitella.

Enkä mä tosissani tuota karjaisuani edes tarkoittanut. Toki mä sain Karvisen jälleen pelästymään sydänjuuriaan myöten. Eniten mä haluan tällä tekstillä osoittaa että niitä huonoja päiviä tulee, aivan varmasti niitä tulee kaikille. Niiden yli on vaan päästävä koska se viina ei ole vaihtoehto. Meistä juopoista ei koskaan tule kohtuukäyttäjiä. Me olemme alkoholisteja elämämme loppuun asti.

Raitis alkoholisti ei pidä viinaa kotona varastossa ja sinne viinakauppaan on pakko eristellen lähteä. Eli se retkahtaminen on aina harkittu teko.

Mikään ongelma ei ole niin paha etteikö sitä viinalla saa pahennettua entisestään.

Kiitos!
Nyt on taas hyvä olla.
Tää kirjoittaminen on mulle terapiaa.

Ja mulle tää kirjoitusterapia
auttaa. Tämä on mun tapani
pitää mut sillä raittiuden polulla.