Meillä kummallakin on omat syymme tukeutua arjessa myös musiikkiin.
Ehkä mä kerron lisää joskus jossakin tekstissä Karvisesta mutta se ei ole tämän blogin tarkoitus ja olen luvannut hänelle pitää hänet anonyyminä. Ainakin toistaiseksi. Eipä silti. Ei hän häpeä mun alkoholistitaustaani kuten en sitä häpeä itsekään.
Mulla usein tulee kuunneltua Elastisen kappaletta Eteen ja Ylös. Eteenkin silloin kun kovasti ahdistaa. Kappaleessa on voimakkaat toivoa antavat salat että periksi ei anneta vaikka mikä on.
En mä ennen tykännyt Elastisesta. Enhän mä hyvänen aika edes tiennyt kuka se sellainen Elastinen edes on. Kunnes kuulin tämän kappaleen ja se iski täysillä suoraan sydämeen.
Mä voisin jopa mennä keikalle katsomaan Elastista. Jotenkin hän on vaan niin hauskan mukava tyyppi.
Mulle voimaa antaa myös tuo päihderinki. Tuolla päihderingissä mä voin viimeinkin olla oma itseni. Mä olen riisunut naamiot pois aikaa sitten, koska mä tiedän että tää porukka hyväksyy mut sinä juoppona, sinä alkoholistina mikä olenkin. Saman arvoisena joka tarvitsee toinen toisensa tukea tällä raittiuden polulla. Yhdessä me pystymme siihen. Vaikka yksin sen työmme teemmekin. Joka kerta päihderingin jälkeen mä muistan olla kiitollinen tästäkin raittiista päivästä. Usein mulla on hyvin euforinen olo. Ihana tunne sydämessä siitä että sain keventää sydäntäni ja puhua. Kerrankin mua kuunnellaan. Näin on hyvä olla.
Hyvä biisi, tykkään.
VastaaPoista