Ei ole ollut yhtään rinkiä etteikö syvältä sisimmästäni ja sydämestäni olisi lähtenyt kiitollisuus. Kiitollisuus että mä saan olla osa tuota porukkaa. Rakkaus siitä että mä tunnen viimeinkin kuuluvani, olevani osa jotain todella tärkeää. Musta on ihanaa se että mua kuunnellaan. Mua kerrankin kuunnellaan. Mä saan puhua sieluni puhtaaksi. Joka kerta kun mä ringistä lähden on mulla sellainen ihmeellisen euforinen onnen tunne.
Tuo ihmellisen ihana vertaistuki. Se että saan olla jakamassa ihmisten ilot ja surut. Mut hyväksytään tälläisenä kuin olen. Kukaan ei yritä vääntää mua mihinkään tietynlaiseen muottiin. Mun sydämessä on viimeinkin se rauha ja tyyneys mikä siellä kuuluukin olla. Mulla ei ole koskaan enää mihinkään kiire.
Mä olen aina pelännyt ihmisiä. Mä en ole koskaan uskaltanut sanoa mitä mun sielussani liikkuu. Mutta ensi kertaa elämässäni mun ei tarvitse enää pelätä. Mä olen saapunut kotiin. Sinne missä mun on hyvä olla.
Kiitos teille rakkaat kanssaongelmaiseni. ....te tiedätte kyllä keitä te olette. Kiitos että olette 💟
<3
VastaaPoista