Mä olen tätä blogiprojektia miettinyt jo kolmisen viikkoa.
Ajatus tästä kävi päivä päivältä selkeämmäksi.
Mä tiedän että mä en voi ketään parantaa. Jokaisen juopon on löydettävä se oma pohjansa voidakseen nähdä sen toivon ja sen mahdollisuuden. Voidakseen ymmärtää että kaikilla on mahdollisuus raittiuteen. Mahdotonta tapausta ei olekaan.
Ne syyt siihen raittiuteen täytyy tulla itsestä.
Mä ensin leikittelin ajatuksella nimestä Raivoraitis, no mä en ole raivo ensinkään. Raitistunut kyllä. Sitten mulle tuli mieleen yksi tapaus kun tapasin erään vertaistukiohjaajista ensimmäisen kerran. Hän tervehti mua sanomalla että hei, mitäs Puliakka.... siis mua vieläkin naurattaa tuo tapaus ja varmaan naurattaa koko loppuikäni. Mä en sillä hetkellä tiennyt mitä ajatella. Siis tuo viheliäinen äijänretale kehtas nimitellä mua puliakaksi. Tuo ystävä ilmeisimmin huomasi hämmästyneen ja närkästyneen ilmeeni. Ja tuumasi...mutta sähän olet puliakka. No ajattelin hetken aikaa ja purskahdin raikuvaan nauruun. Tyyppi veti heti mut pilvilinnoista maantasalle ja ajattelemaan asiaa realistisesti.
Enhän mä ollut mikään muu kuin puliakka. Mitäpä sitä kieltämään. Ehkä mä olin tiellä vapauteen kun pystyin tuon myöntämään.
Leikittelin ajatuksella nimestä PULIAKKAUS eli puli ja akka.
Sitten ajattelin että mä olen puli mutta raitis sellainen.
No siitä se ajatus sitten lähti olkoon tämän blogin ja selviytymiskertomuksen nimi
PULIRAITIS.
Raitistuneen alkoholistinaisen mietteitä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti