Mutta noustuani sängyn laidalle istumaan elämä valkeni ja pää selkeni tajuamaan että se oli vain unta. Pahaa painajaisunta.
Kun mä raitistuin alkoivat nuo känniunet vaivata. Alkuun se oli jokaöistä. Aamulla olin aina ihan varma että nyt olin retkahtanut. Unet olivat niin todentuntuisia. Mä saatoin todellakin maistaa sen viskin maun suussani, saatoin haistaa sen viskin tuoksun nenässäni.
Nyt kun raittiutta on kestänyt niin nuo painajaismaiset känniunet ovat painuneet unholaan. Mutta kuten nähtiin niin kyllä niitä silti tulee. Onneksi ei sentään enää niin usein.
Nyt kun raittiutta on kestänyt niin nuo painajaismaiset känniunet ovat painuneet unholaan. Mutta kuten nähtiin niin kyllä niitä silti tulee. Onneksi ei sentään enää niin usein.
Juteltuani kanssajuoppojeni kanssa niin tää ilmiö noista känniunista on hyvinkin yleistä meille raitistuneille alkoholisteille.
Että ei kannata hätääntyä. Ne noi unet kuuluu asiaan ja jäävät omia aikojaan sitten pois.
Edellisen uneni olin nähnyt joskus pari kuukautta sitten.
Että tälläistä tänään.
Pientä alkutalven ahdistusta on ilmassa ja painaa se tunne että ei mikään huvita mutta nykyisin mulle on tärkeää pitää kiinni normaalista vuorokausirytmistä. Aamulla viimeistään yhdeksältä ylös ja illalla normiaikaan nukkumaan.
Että ei kannata hätääntyä. Ne noi unet kuuluu asiaan ja jäävät omia aikojaan sitten pois.
Edellisen uneni olin nähnyt joskus pari kuukautta sitten.
Että tälläistä tänään.
Pientä alkutalven ahdistusta on ilmassa ja painaa se tunne että ei mikään huvita mutta nykyisin mulle on tärkeää pitää kiinni normaalista vuorokausirytmistä. Aamulla viimeistään yhdeksältä ylös ja illalla normiaikaan nukkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti