Tänään oli jännittävä päivä.Mulla vatsan veti löysälle jo aamusta pelkästä jännityksestä kun mä hermoilin niin kovasti.
Mikä voisi olla niin jännittävää?
No se että mun elämäni alkaa olemaan normaaleissa kuoseissa. Tarkoittaen sitä että miten hirvittävästi mä nautin ihan nykyisestä arkielämästä raittiina. Mä en oikeastaan koskaan ole normielämää viettänyt. Tai no, miten sen elämän kukin nyt normiksi määrittelee.
Mä nimittäin en ole käynyt 5 vuoteen kaupassa.
Enhän mä hyvänen aika ole juopottelultani ehtinyt enkä viitsinyt. Onhan mulla Karvinen joka teki kaiken mitä mä käskin. Osti ruuat, haki lääkkeet, haki viinat. Mä en tehnyt muuta kuin join ja laiskottelin. Että se oli kaukana normielämästä.
Karvinen tuli kerran närkästyneenä kotiin ja tiuskaisi että mä en jaksa tätä kohta enää. Oli nimittäin käynyt niin että joku nuorehko nainen oli hymyillyt paikallisessa Halpa-Hallissa ja Karvinen oli miettinyt päänsä puhki että kuka ihme se nainen oli. No oli mennyt autolleen. Istunut ratin ääreen ja siinä samassa oli päähän pamahtanut että jumalauta, se oli viinakaupan myyjä. Aivan, oltiin niin vakioasiakkaita että viinakaupan myyjätkin alkoi jo tervehtimään muuallakin kuin viinakaupassa.
No se on nyt sellainen kauppa että me ei sieltä mitään tarvita.
Elämä on hirveän paljon elettävämpää, hauskempaa ja nautinnollisempaa raittiina.
Mä nautin suunnattomasti tuosta kauppareissusta.
Ja ei tää viimeiseksi kauppareissuksi jää. Tästä lähtien me teemme nuo ostoskäynnit yhdessä Karvisen kanssa. Ihan niinkuin normaali pariskunta. Jos meitä nyt normaaliksi voi sanoa edes raittiina 😁
Ja mikä mahtavinta. Mä onnistuin ohittamaan monta "sudenkuoppaa" eli sipsejä tai karkkia ei ostettu. Ja sinne juomavälikköön me ei edes menty. Mua ei se vaivannut niin paljoa että olisin edes mielenkiinnon vuoksi käynyt katsomassa millaisia mietoja juomia siellä nykyisin myydään. Ei kiinnosta ei. Mulla on uusi elämä ja uudet jutut elämässäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti