Anteksianto

Miten pääsin elämässäni eteenpäin. Sillä että annoin vanhojen asioiden olla.

Kun päihdekuntoutuksen aloittaa niin Oikeahetkessä on perhe- ja läheispäivä viidennellä viikolla. Tuonne kutsutaan henkilöt joita juomisemme on loukannut ja kenelle olemme pahaa tehneet. Annamme heille mahdollisuuden kertoa mitä meidän juopottelumme on heille aiheuttanut. On siis läheisten vuoro sanoa sanottavansa.

Mulle ei koskaan ollut läheisiä muodostunut kun en mä  juoppona alkoholistina ole kehdannut ystävyyssuhteita paljoa muodostaa, enkä toki ole edes ehtinyt. Mun aikani kun on mennyt siihen juopotteluun.

Mun tieni raittiuteen alkoi 6.2.2018. Tuolloin menin kuuntelemaan Riitta Koivulan pitämän luennon. Menin rehvakkaasti ajatellen miten loistavasti mulla menee. Olinhan mä ollut raittiina jo 20.7 lähtien kun mun loppuromahdukseni (tuosta myöhemmissä teksteistä) tapahtui. Mutta ei. Mä muutama teksti sitten kirjoitin siitä juomatta vai raittiina tekstissäni.  Mä en vielä silloin tajunnut että mussa olisi mitään vikaa. Mä en ymmärtänyt että mä en ole ollut raittiina päivääkään. Näitä ahaa elämyksiä on tullut useita tätä matkaa tehdessäni. Mä en tajunnut vielä tuolloin ennen kuin Oikeahetkeen astelin että mä olen alkoholisti.

Pois tullessani, invataksin kuljettaja oli aivan hiljaa koko matkan. Hienotunteisesti hän antoi mun olla omien ajatuksieni kanssa ihan yksin. Tuon tunnin matkan ajan kotiin mä itkin koko matkan. Itkin tajuttuani olevani alkoholisti. Itkin ymmärrettyäni että mullakin on mahdollisuus raitistua. Tää alkoholismi on sellainen sairaus että mä en koskaan tästä parannu. Mä tulen olemaan alkoholisti päivieni loppuun asti. Mutta tämän taudin kanssa on mahdollista oppia elämään. On täysin mahdollista oppia elämään raittiina. Mä en sitä uskonut mutta se uskon siemen kylvettiin muhun tuona iltana, Riitta Koivulan päihdeluennolla.

Mä olin luvannut Karviselle taasen että mä en ikinä koko loppuelämäni aikana enää juo viinaa. Kun mä pääsin kotiin, sanoin Karviselle että anna anteeksi, mun on pakko ottaa lupaukseni takaisin. En mä voi luvata olevani loppuikäni raittiina. Mä en voi ajatella kun tätä päivää. Elää vain päivän kerrallaan. Huomista ja tulevaisuutta ei ole etukäteen määritelty että en mä voi antaa lupauksia sellaisesta mistä mulla itsellänikään ei ole mitään tietoa eli tulevaisuudesta ja huomisesta.

Mä olen alkoholistina tehnyt hirveitä asioita. Mutta ne asiat ovat tapahtuneet menneisyydessä. Mä enkä kukaan muukaan voi muuttaa sitä mitä menneisyydessä on tapahtunut. Kaikkein paras neuvo jonka olen saanut on se että ANNA ITSELLESI ANTEEKSI. Ja niin mä annoin itselleni anteeksi. Ja aloin voida paremmin.

Joten mä kehoitan kaikkia kanssajuoppoja olemaan itsellenne armollisia ja antamaan anteeksi itsellenne. Kukaan ei voi menneisyyttään muuttaa. Ne asiat jotka ovat tapahtuneet menneisyydessä on paras jättää menneisyyteen. Eivätkä ne asiat määrittele sitä millaisia ihmisiä me olemme nyt, tässä ja tänään.