Kolme yötä jouluun

Heippa vaan ja mukavaa perjantaita.


Jopas on taas niin huikea olla että tätä tunnetta on vaikea sanoiksi pukea.
Oli nimittäin päihdekuntoutus ilta. Oli taas niin mukava nähdä kavereita. Niitä samaisia kohtalotovereita, kanssajuoppoja, peliongelmaisia ja addikteja. Monesta heitä on tullut tämän oman tieni varrella ystäviä. Heitäkin yhä ajattelen jotka eivät enää raittiina ole ja eivät olleet sitä pohjaansa vielä löytäneet. Heillekkin mä toivotan kaikkea hyvää. Ehkäpä he joku päivä löytävät sen pohjansa ja tuntevat rohkeutta yrittää sen vihoviimeisen kerran löytääkseen sen raittiuden.

Mä sen oman pohjani löysin ja en todellakaan siihen paskaan halua takaisin palata. Mulla on hyvä elämä näin. Joskus mua kammottaa ajatella että mulla meni 30 vuotta sen yksinkertaisen asian tajuamiseen kuin että alkoholismi on sairaus. Että mä olen sairas ihminen. Ja mullakin on mahdollisuus parempaan elämään. Parempaan huomiseen. Mä en tarvitse viinaa voidakseni olla onnellinen.

Koko alkuviikko ja alkukuukausi meni tapellessa sossujen kanssa. Totesin sitten alkuviikosta että noi on sellaisia asioita että kun en mä niille mitään voi niin olkoon. Koitamme vastaisuudessa asiat hoitaa niin että niitä kohtaamisia sossujen kanssa ei tulisi enää juurikaan paljoa. Eli mitä vähemmän sinne päin on asiaa sitä parempi. Sitä kun ei jaksa niistä oikeuksistaan vääntää. Mä tiedän ne oikeuteni mutta kun tää maailma on tehnty niin helvetin vaikeaksi elää. Joskus tuntuu siltä että olisi parempi muuttaa korpeen asumaan ja unohtaa koko yhteiskunta. Poltella avotakassa puita. Käpertyä lämpöisen kaakaon kanssa Karvisen viereen untuvapeitteiden alle ja katsella tulen liekehdintää ja pauketta ja kuunnella tuulen huminaa oksistossa ja katsella lumisateen hiljaista leijumista kohti maanpintaa.

Idylliseltähän se kuulostaa mutta ei tunnu kovinkaan loogiselta eikä onnistuneelta yhtälöltä. Mutta kuten olen sanonut ja tuumannut aina että se unelmointi kun on ilmaista ja niin helppoa. Ei tartte muuta kun sulkea silmänsä ja antaa unelmille mahdollisuus. Kukaan kun ei siitä huomisesta tiedä niin kukaties sitä jokupäivä siellä pienessä mökkisessä tulenloisteessa istuskelee; minä ja Karvinen kaksin.

Aina sitä jaksaa siitä lottovoitostakin haaveilla. Jos ei yritä niin ei ole edes mahdollisuutta. Sinne meni sekin mahdollisuus tältä illalta. Kaksi oikein jokerissa ja voitto-osuus kokonaiset 3 euroa. Ei sillä oikein Hawaijille vielä matkusteta eikä mökkejä erämaasta hankita, mutta ainahan sitä voi jatkaa haaveilua. Ne unelmat kun ovat ilmaisia. Ja elämä kun on mahdollisuuksia täynnä.

Enää 3 yötä jouluun.
Mukavaa joulunodotusta kaikille.













Ei kommentteja:

Lähetä kommentti